Deutschland

Kerrotaan nyt sitten Sampan Praha-kommellusten perään omasta vajaan kuukauden takaisesta Saksan reissusta, kun juttua joskus pyydettiin ja nyt töissä ei todellakaan ole kiire, niin kelpaa tällaisiakin kirjoitella.

Jo ennen reissua tuli suunnitelmiin muutos, kun viisaudenhammas aiheutti kivuliaan ientulehduksen ja kaunis venäläinen naislääkäri Mehiläisessä julmuuksissaan kirjoitti 10 päivän antibioottikuurin, jonka kanssa alkoholin suhteen oli vedettävä nollatoleranssilla. No, toisaalta se helpotti vuokra-auton kuskin valintaa reissulle ja eipähän ainakaan kännipäissään joutunut suurempia mokailuja tekemään.

Reissu alkoi päivälleen kuukausi sitten, maanantaina 8.6, kun Air Berlinin kone nousi ilmaan Helsinki-Vantaalta kohteena Düsseldorf. Pieneksi pettymykseksi suurkaupungin ilmasto ei tulopäivänä tarjonnut yhtään sen parempaa kuin mitä kotomaassa oli tarjolla, vaan pilvisen ja kolean sään kanssa jouduimme sielläkin elämään. Düsseldorfista haimme vuokra-automme ja muutaman tunnin katselimme sitäkin kaupunkia. Ei se niin kummoinen ollut, mutta kuuluisasta näkötornista sentään oli komeat maisemat. Düsseldorfista ei ole matkaa kovinkaan paljon Kölniin, jossa majoituimme reissun kolme ensimmäistä yötä, mutta tuolloin reissun alussa kävimme ensin katsastamassa lähistöllä sijaitsevan yliopistokaupunki Aachenin. No eipä ollut sielläkään paljon nähtävää.

Köln sitten. En tiedä kuinka paljon vaikuttaa, että koko Kölnissä olo aikamme

siellä oli joko huono tai aivan vitun huono sää, mutta ei tuo kaupunki kovin suurta vaikutusta tehnyt. Toki se upea tuomiokirkko kunnioitusta aiheutti ja näkymä Reinin ylittävältä sillalta kohti kirkkoa jäi ikuisesti mieleen, mutta siinäpä Kölnin meriitit mielestäni olivatkin. Iso olut baarissa oli säälittävä 0,3 l:n ohut tuoppi! Sekavan oloinen kaupunki, ja sitäpaitsi naisetkin olivat selvästi rumempia kuin eteläisessä Saksassa! Toki yksi ilta jäi mieleen, kun etsimme poikain kanssa baareja ydinkeskustan ulkopuolelta (yllättävän vaikeaksi osoittautui muuten) niin eksyimme hieman hämäränoloiseen kapakkaan, jonka baarimikko Eppi paitsi soitti jatkuvasti Tom Waitsia niin myös osoittautui vallan mukavaksi hepuksi. Kuultuaan että olemme Suomesta Eppi laittoi soimaan Olavi Virran Täysikuun, Finnish tango! Hetken päästä Eppi sulki baarin oven ja laittoi sätkän (millä nimellä se jaded näitä kutsuikaan Intian blogissaan) palamaan ja laittoi jointin tietysti kiertoon. No, ei siitä sen enempää. Kölnissä hotellimme oli aika kehno, vaikka sen muka piti olla neljän tähden...eihän siellä ollut edes baarikaappia! Sijaintikin oli 4 km keskustasta eikä kovinkaan hehkeällä alueella, mutta kyllä siellä nukkua pystyi.

Kölnissä olomme aikana kävimme myös läheisessä pikkukaupungissa Brühlissä sekä Länsi-Saksan entisessä pääkaupungissa Bonnissa. Brühlissä oli upea 1700-luvulla rakennettu linna Augustusburg, jossa kävimme myös opastetulla (saksankielisellä, kukaan ei tajunnut paskaakaan) kierroksella ja olihan siellä nähtävää. Eksyimme tässä kaupungissa myös tupakkakauppaan. Olikin yllättävää huomata että tupakkakaupan hyllystä löytyi parempi valikoima viskejä kuin yhdestäkään Alkosta Suomessa. Varsinaiseksi hitiksi silti osoittautui nenänuuska, jota tuli sitten pari purkkia mukana aina Suomeenkin. Lisäksi samassa kaupungissa oli huvipuisto Phantasialand, jossa tulikin sitten vietettyä yksi iltapäivä. Olihan se hieno paikka ja laitteet hieman parempaa kategoriaa kuin Lintsillä, mutta eihän se teitä kiinnosta! Kivaa kuitenkin oli ja lapsellista. Niin joo, kaikkein houkuttelevin laite, IMAX-vuoristorata, tuli sitten missattua kun eksyimme erehdyksessä PASKAAN komediaesitykseen (onko joku nähnyt koskaan saksalaista komediasarjaa? No ei varmaan ole, ja enää ei tarvitse ihmetellä miksi!), josta ei voinut lähteä kesken pois ja tuo IMAX-paikka oli sillä aikaa mennyt kiinni.

No, torstaina kiipesimme Juuson kanssa vielä sinne Kölnin kirkon torniin. Tuuli oli jotain aika ennenkokematonta, katutasolla piti tehdä töitä pysyäkseen pystyssä näin selvinpäinkin. Ja muka Oulussa tuulee...Mitä sinne huipulle oli, n. 550 rappusta n. 100 metrin korkeuteen, mutta yllättävän helpolla ne meni. Eipä siellä ylhäällä häkissä niin hääviä ollut mutta tulipahan käytyä! Senpä jälkeen lähdimme sitten matkan toista osoitetta, Stuttgartia, kohti.

Autobahn vei meidät varsin nopeasti Etelä-Saksaan ja aika pian maisemat kertoivat, että tästä paikasta tulisin enemmän pitämään. Lisäksi säiden haltijatkin lopulta meille heltyivät ja pääsimme kunnolla nauttimaan auringosta. Stuttgart kaupunkina olikin mukavam

man ja ennen kaikkea kompaktimman oloinen kuin hieman ankeahko ja sekavahko Köln, kun pelkästään kävelykadulla kulkemalla näki lähes kaiken tarpeellisen. Oluttakin myytiin isommissa kerta-annoksissa. Kaiken hyvän päälle hotelli oli ihan eri luokkaa kuin Kölnissä tarjoten mm. alakerrassa kunnon saunaosaston, jonka suomalainen sauna onnistui epäilyksistämme huolimatta täyttämään odotukset. Siellä saunoessamme paikalle tuli myös saksalainen nuori pariskunta. Tyttö oli söpö ja näin tissit!

Perjantaina matkasimme päiväreissulle sitten vielä etelämmäs kohti

Alppeja. Matkan varrella oli tarkoitus käydä hullun kuninkaan Ludvig II:n linnoissa, kuuluisassa "satulinnassa" Neuschwansteinissa, Linderhofissa sekä Neuschwansteinin lähellä sijaitsevassa Ludvigin lapsuusajan linnassa Hohenschwangaussa. Linderhofissa emme valitettavasti ehtineet käydä, mutta toisaalta nuo kertakaikkiaan upeiden maisemien keskellä sijaitsevat kaksi muuta linnaa tarjosivatkin riittävästi nähtävää. Tuolta päätimme sitten suunnata olympiakaupunki Garmisch-Partenkircheniin, jonne tie kulki Itävallan kautta. Tuo ajoreitti olikin upein koskaan ajamani ja lumihuippuisia alppeja ihastellessa ei mutkaisilla teillä ulosajokaan tainnut niin kaukana olla. Garmisch itsessään oli ihan kiva pienehkö kaupunki ja samalla tuli tsekattua myös olympiastadion hyppytorneineen.

Stuttgartista jäi mieleen lisäksi ärsyttävän kliinisen puhdas Porsche-museo, jossa sain koskea aitoa McLarenia! Valitettavasti Mersun museoon ei riittänyt oikein aika ja kaikilla kiinnostus, joten tuo Stuttgartin kuuluisimmassa turistikohteessa jäi sitten käymättä. Mitähän tässä vielä kertoisi, joka teitä oikein vähän kiinnostaisi? No, Stuttgartissa tuli käytyä useassa baarissa ja myös jossain naurettavassa yökerhossa, mutta ei siellä muuta kuin vituttanut ainakin selvinpäin.

Kokonaisuutena Saksasta jäi ihan kiva vaikutelma. Ruoka ja kalja oli halvempaa kuin Suomessa ja ainakin ruoka oli yleensä todella hyvää. Suurkaupunkien sijaan voisi melkein suositella mitä tahansa pikkukaupunkia autobahnien varrelta. Niistä ei nimittäin mulkkuja brittituristeja löydy (no ei ne aina ole...eiku on ne!). Aina sieltä jotain hyvää ruokaa saa ja halvalla ja ravintoloiden pitäjätkin ovat yleensä sen verran vähemmän kiireisiä, että tulevat jutustelemaan ja yksi italialaisen ravintolan pitäjä jopa tarjosi pojille jälkiruoaksi grappaa. Pikkukaupungeista jossain Stuttgartin eteläpuolella kolmen kukkulan keskellä sijaitseva Bad Urach vei suorastaan sydämeni.

Sunnuntaina alkoi paluumatka sitten Stuttgartista kohti Düsseldorfin lentokenttää. Sen verran suoralta lähes 400 kilsan reitiltä poikkesimme, että kävimme katsastamassa Frankfurtin pilvenpiirtäjät keskustan läpi ajamalla. Sitten oltiinkin pian Düsseldorfissa ja sieltä kävin vielä ostamassa tarvittavat tuliaiset (en teille) ja viinat ja sitten oltiinkin kohta Helsingissä, Espoossa ja aamulla töissä.

Sellainen tarina, lisäsin kuvia jälkikäteen ja olihan persehomma.