Maa on vaihtunut ja Puola taakse jäänyttä elämää. Hieno maa ja varmaan tulee palattua sinne tulevaisuudessa.
Eilinen päivä meni suureksi osaksi Auschwitziin tutustuessa. TomTom oli viisas vekotin ja ajatti meidät sinne Oświęcimin kaupunkiin maaseutureittiä pitkin, joka sopi meille enemmän kuin hyvin. Reitillä oli paljon pikku taloja vieri vieressä ja joka toisessa pihassa oli kanoja tai lehmä tai muita elukoita.
Auschwitz oli kokemuksena mielenkiintoinen. Museon kierros alkoi reilun 10min elokuvanäytöksellä, jonka jälkeen siirryttiin museon päärakennuksesta itse leiriin, kulkemalla sen kuuluisan portin ali. Eri kansakuntia oli näyttelyssä jaettu niin, että rakennuksissa (blockeissa) oli aina kyltti minkä kansan vaiheista sisällä kerrottiin. Itse näyttely oli pitkälti valokuvia ja kirjeitä ym. aitoa materiaalia. Kaasukammiokin oli uuneineen rekonstroitu takaisin samalle paikalle, johon sakut olivat sen yrittäneet hajoittaa leiristä poistuessaan. Itse isommat kammiot ja uunit sijaitsevat Birkenaun leirillä. Birkenaun leirillä käytiin portilla asti, mutta 10 min aikaisemmin alkanut hurja sade yltyi niin kovaksi ukkoseksi, että menemättä jäi.
Tänään pakkailtiin aamulla kamat ja suunnistettiin aamiaisen jälkeen kohti Zakopanea. Maisemat muuttuivat vuoristoisiksi ja todella upeiksi. Kapeat tiet mutkittelivat pitkin vuorten rinteitä ja autoja tuntui olevan liikenteessä miljoona. Itseasiassa niin paljon, että 6 km ennen Zakopanea tehtiin u-käännös ja suunnistettiin kohti Slovakiaa. Pitkään jatkunut matelu jonossa valtaisan automeren keskellä ei innostanut, etenkään kun sama meno olisi jatkunut perillä, eli jokapaikka täynnä. Sellaista se on tämä keski-euroopan lomakausi.
Slovakiaan meno meinasi aluksi tyssätä TomTomin pähkähulluihin reittiehdotuksiin. Se vaati itsepintaisesti meitä ajamaan niin pienelle tielle paikallisten talojen väliin, että ajateltiin koneen olevan sekaisin. No sinne kuitenkin ajettiin lopulta ja matka kohti Slovakiaa jatkui. Noin 15km mutkittelun ja pikkuteiden köröttelyn jälkeen tultiin aivan saatanan ison vuoren juurelle, jossa asfalttikin loppui. Ja mitä teki TomTom...käski ajaa sitä päällystämätöntä ja pystysuoraa vuorta ylöspäin! No ajettiin prkl vaikka olin ihan varma, että juututaan kiinni, koska se oli oikeasti niin huono ja jyrkkä se tie, että lähinnä maasturilla siihen olisi uskaltanut. Päästiin kuitenkin vuoren huipulle ja siellä olikin käännös ja tienviitta juuri sinne suuntaan minne oltiin menossa...TomTom-Harry 1-0.
Itse Slovakiaan saapuminen oli sellainen, että "joko se vaihtui maa??!!?" sitä ei nimittäin edes huomannut muusta, kuin että kännykkä piipitti taas uudet viestit maksuista jne...samat joka kerta maan vaihtuessa. Slovakian alkupätkä (noin 150km) mutkitteli isojen vuorten solissa ja maisemat olivat jopa vielä hienompia kuin Puolassa. Myös tiet olivat paljon paremmassa kunnossa. Loppuosa matkasta huristeltiinkin sitten moottoritiellä ja meiltä ilmeisesti puuttui joku maksutarra ikkunasta, sillä poliisi liputti meidät tien sivuun moottoritiellä. Hetken siinä katseltiin papereita ja vaihdeltiin kuulumisia huonolla kielitaidolla puolin ja toisin. No lompakosta löytyi onneksi yksi kansainvälinen jäsenkortti, jota vilauttamalla matka jatkui ilman jälkiseuraamuksia ja vielä hymyssäsuin puolin ja toisin.
Hotelliin löydettiin parin ylimääräisen korttelikierroksen jälkeen ja hyväksi osoittautui eilinen Booking.comista tekemä varaus. 63€ tälläisestä bisnesluokan 36m2 hotellihuoneesta tuntuu halvalta.
Huomenna jo jatkuu matka Itävaltaan, jonne ei tästä ole kuin kivenheitto matkaa.
Harry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti