Praha

Neljän päivän Praha-visiitti ei aivan sujunut ilman vastoinkäymisiä, mutta kokonaisuus ylsi kuitenkin vahvasti plussan puolelle. Surkeista liikenneyhteyksistä johtuen (bussi lähtee Porista yhdeltä yöllä, lentokentällä viideltä, lento olisi lähtenyt vasta puoli kymmeneltä) otettiin Vantaalta hotellihuone yhdeksi yöksi ennen matkaa ja hyvä niin. Keskiviikkoaamuna oli varsin kehno olo ja kuumettakin jonkin verran, joten ihan parhaissa merkeissä ei päästy lähtemään. Illalla hotellilla olo vain huononi ja kuumekin nousi jo lukemaan 38,5C, joten matkan suhteen alkoi jo näyttää huolestuttavalta. Yöllä kuume laski kokonaan ja aamulla oli ihan kohtalainen olo, joten päätettiin kuitenkin lähteä. Kentällä lämpö lähti kuitenkin taas pikaisesti nousuun, joten siinä sitten lähtöselvitysjonossa pähkäiltiin lähes tiskille saakka, että mennäänkö vai ei. Päätettiin lähteä.


Perille päästyä hotellilla odotti ikävä yllätys. Paikka tuntui olleen Prahan ainoa, johon tulva oli iskenyt, ja miekkonen tiskin takana kertoikin että majoittuminen ei nyt hotellissa onnistu. Kyse oli onneksi vain hetken hämmennyksestä, sillä olivat korvaavan majoituksen jo järjestäneet lähistöltä. Uusi hotelli oli sijainniltaan aivan yhtä hyvällä paikalla (lähellä Kaarlensiltaa) kuin alkuperäinen, eikä paikan tasokaan ainakaan alaspäin tippunut. Hotellirakennus oli peräisin 1100-luvulta ja huoneisto mukava sekoitus vanhaa (maalattu kiviseinä, paksut hirret katossa) ja uutta (kylpyhuone). Kunto tuntui olevan kohdallaan, joten lähdettiin lähes saman tien kiertelemään lähistöllä sijainnutta Prahan linnanseutua. Ennen kuin mitään ehti vielä syödäkään, teki sitten vuorostaan vatsa tenän, joten tulivatpa paikalliset wc:t kovin tutuiksi. Iltasella onnistuin vielä kävelemään vauhdilla ohimo edellä naulakkoon, pää on vieläkin toiselta puolelta hellänä.


Perjantai kierreltiin vanhan ja uuden kaupungin (suhteellista tuo "uusi" tuolla Prahassa, taisi olla uusi kaupunki peräisin 1300-luvulta) kohteissa ja laajaan kauppatarjontaankin tuli siinä samalla tutustuttua. Kommunismimuseossa käytiin, joka oli pienehkö, mutta kohtalaisen kiinnostava paikka. Sijaitsi muuten mäkkärin vieressä ja saman portaikon yläpäässä kuin kasino, tavallaan kuvaavaa tuokin. Lauantai tarvottiin vanhan kaupungin pohjoisosissa. Juutalaiskorttelit oli yksi päivän kohteista, mutta eipä tullut huomioitua, että lauantaisin juutalaisalueelta tuskin mitään aukiolevaa löytää. No, nähtävää riitti kyllä porttien ulkopuolellakin.


Jotain yleisiä huomioita: Praha yllätti siisteydellään. Roskia ei näkynyt oikeastaan missään ja kaikkialla oli kovinkin puhdasta. Sattuneesta syystä vessoihin tuli tutustuttua laajemmaltikin ja oli paikka sitten syrjäisen luostarin nurkassa tai pahimman turistialueen keskellä, niin jokainen mukavuuslaitos suureksi yllätykseksi loisti puhtauttaan. Kehutut julkiset kulkuvälineet näin rajoittuneellakin kokemuksella (lentokentältä kaupunkiin ja takaisin, muuten matka sujui kävellen) toimivat erinomaisesti. Yhdellä noin euron lipulla pääsi yhdellä leimauksella liikkumaan 75 minuuttia niin busseissa, metroissa kuin ratikoissakin. Odotellakaan ei pysäkeillä seuraavaa vuoroa joutunut, liekö ollut sitten vain onnea matkassa. Ruoka ja olut olivat halpaa ja hyvää. Vedenjuonti ei tosin Prahassa ole kannattavaa, tyypillistä oli että ravintolassa 0.25l vettä maksoi saman verran tai enemmän kuin 0.5l olutta. Paikasta riippuen tuollainen perustuoppi kustansi 1-3 euroa, syrjäisemmiltä alueilta olisi varmasti halvemmallakin löytynyt.


Kaupunki jätti hyvän vaikutelman. Vanhoja hienoja rakennuksia oli lähes äärettömästi ja keskusta oli juuri sopivan kokoinen kävellen liikkumiseen. Neljässä päivässä ei tietenkään kaikkea ehtinyt nähdä, mutta varsin hyvän kuvan paikasta ehti jo muodostaa. Voisi tuolla toistamiseenkin vielä käydä.

Ja kun vastoinkäymiset ovat aina niin mukavia, niin kerrotaan nyt vielä yksi kotimatkallakin sattunut. Olikohan sitten koneeseen iskenyt salama vaiko erikoislaatuinen ilmakuoppa, mutta kesken lennon kuului yksi kova pamaus ja samalla konekin hypähti melkoisesti. Ajoitus oli hieno, sillä olin juuri kaatanut kupin täyteen punaviiniä, joka läiskähti sitten suoraan päälle.