"Iso yksiö lisämaksullisella terassilla" oli varaustietojen kuvaus majapaikasta ja sellainenhan se sitten olikin, mutta huomattavasti odotuksia parempana. Yllättäen kyseessä oli kunnollinen kattohuoneisto, eli koko hotellin ylin kerros oli ihan omassa käytössä. Kaksi huoneiston seinistä oli käytännössä kokonaan lasia ja ulkopuolella oli laaja kolmeen ilmansuuntaan aukeava oma terassialue aurinkotuoleineen. Kelpasihan siellä sitten köllötellä ja nauttia virvokkeista. Yhtenä iltana varsinkin huomeistosta oli iloa. Raju tuuli alkoi äkillisesti puhaltamaan järveltä päin ja ihmiset rynnivät vauhdilla pois rantakadulta. Menimme hotellille, avasimme kaikki verhot ja sitten vain olutpullo kädessä sängylle makoilemaan ja ihastelemaan kunnon salamashowta. Salamoita iski joka puolelle parhaimmillaan muutaman sekunnin välein ja myllerrys kesti reilun tunnin. Pimeä taivas välähteli hetkittäin täysin valkeaksi ja kaukaisten vuorten siluetit ilmestyivät hienosti esiin.
Garda itsessään oli viihtyisä pikkukaupunki vuorten ja kallioiden katveessa. Rannalla oli isohko rantakatu kahviloineen ja ravintoloineen ja iltaisin sieltä sitten löytyi kaikenlaista musisointia sun muuta ohjelmaa. Järven itäreunaa kiertelimme ja kävimme mm. Bardolinon taidefestareilla, jossa noin sata eri tyylilajien taitajaa työstivät ja esittelivät töitään ulkosalla.
Kohtalaisen lähellä kun sijaitsivat, niin Italian alpit piti käydä katsastamassa. Dolomiiteilla oli jylhiä maisemia lumihuippuisina vuorineen ja vehreine alppiniittyineen ja käytiinpä Val di Fiemmen hyppyrimäkien juurellakin. Apfelstrudel ja riistalautanen maistuivat, hapankaali tuntui tuolla seudulla olevan ainoa tunnettu salaatintapainen. T-paita osoittautui hieman riittämättömäksi asusteeksi siinä vaiheessa, kun korkeutta alkoi olla kolmatta kilometriä. Eipä auttanut murehtia bussiin unohtunutta hupparia.Suuremmista kaupungeista tuli käytyä Veronassa ja Venetsiassa. Ensinmainitussa areena oli komea ilmestys. Oopperajuhlatkin olisi siellä iltaisin olleet, mutta vaihteleva sää ei saanut innostumaan lippujenostosta, koska sateessa istuskellessa olisi elämys varmasti vesit
tynyt. Hienoa kirkkoa ja muuta pytinkiä oli paikkaan sullottu enemmänkin, pakollisena turistipyydyksenä käytiin vilkaisemassa Julian parveketta. Pieneen sisäpihaan johtavassa porttiholvissa oli persoonallinen tuoksu, jonka lähteeksi paljastuivat tuhannet ja taas tuhannet purukumit, joita oli lätätty sen seiniin. Purkalla oli kiinnitetty rakastavaisten nimiä sisältäviä pieniä paperilappuja ja niitä olivatkin sitten seinät täynnä. Pihan perukalla oli patsas, jonka tissin hipelöinnin sanottiin tuottavan onnea. Oli kuitenkin sen verran paljon väkeä sitä lääppimässä, että hiplaukset jäivät suorittamatta.
Venetsia oli yllättävänkin laajalle alueelle monesta saarekkeesta koostuva kokonaisuus ja kaikin puolin märkä paikka. Vettä oli sekä meressä, kanaaleissa että taivaalla, josta sitä ropisi koko kaupungissaolon ajan reippaalla tahdilla niskaan. Tähän kun vielä lisättiin aivan hirmuinen turistimäärä, oli varsinkin rantakadulla ja pyhän Markuksen torilla köpöttely täyttä tuskaa. Pieni kupponen kahvia olisi yhdessäkin torikahvilassa maksanut 16€/kuppi. Eipä sitä tosin joka kahvilassa kamariorkesterikaan soittele vieressä klassista, mutta nauttimatta jäivät moiset sumpit. Kiertoajelu merellä oli kuitenkin kiinnostava ja Dogen palatsi tutustumisen arvoinen paikka. Varsinkin Hieronymus Boschin synkät maalaukset tekivät vaikutuksen. Kaatosateessa tehtiin myös reilun puolen tunnin kierros gondolilla. Kanaalien kautta paikkaan sai hyvän ja ennen kaikkea ruuhkavapaan perspektiivin.
Ennakkoluulot koppavista pohjoisitalialaisista sai heittää romukoppaan, erittäin ystävällistä oli paikallisväki järjestään. Pizza oli lähes ravintolasta riippumatta aivan erinomaista ja taajaan sijaitsevissa gelaterioissa myyty jäätelö oli todella herkullista. Kiitosta ansaitsee myös hyvin toiminut bussiliikenne. Autoissa oli edessä aina seuraavan pysäkin ilmoittava valotaulu, joten bussimatkailu oli vaivattoman helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti