Matka alkoi varsin mukavissa merkeissä. Finnair suo mahdollisuuden tehdä lähtöselvityksen verkossa 36 tuntia ennen matkan alkamista. Sattumalta sain varattua paikat business-luokkaan... joka mullisti käsitykseni lentomatkailusta. Tälläistä sen olla pitäisi kaikille! Penkkiä sai säädettyä herraties moneenko suuntaan, jopa melkein sängyksi. WOW. Ei tuunu tuollaisella köllöttely missään pidemmillä lennoilla, tilaa on syödä, lukea (oma varrellinen lamppu) sekä oma siirrettävä LCD-ruutu. Oivaa!
Guangzhou:n siis saavuttiin varsin hyväkuntoisena ja virkeänä, hymy huulilla. Matka siitä sitten lentokenttä bussilla rouvan kotikaupunkiin, Dongguaniin. Normaalisti matka bussilla kestää noin tunnin, mutta Express-highway oli remontissa ja eväsivät suuremmilta autoilta pääsyn sille, joten pidempää reittiä myöden sitten perille oli siirtyminen joka kesti muistinimukaan noin 2½ tuntia.
Alku lomasta meni tuttavien tapaamiseen ravintoloissa jos jonkilaisissa laadusta tinkimättä. Seuraavaksi teimme parin päivän matkan Zhaoqing nimiseen kaupunkiin etelä Guangdongin maakunnassa jossa olikin sitten....KUUMA. Mittaria ei ollut missään mutta epäilykseni mukaan lähemmäs 40c kuin 35. Iltapäivän kävely-kiipeily reitin aikana sai juoda noin 4 litraa vettä ja kaikki pysyi sisällä. HUH.
Sitten jo matkatoimiston avustuksella (pienryhmä) suuntasimme Guangzhoun lentokentän kautta (käsittääkseni) Shaanxin maakuntaan, Yunchang-nimiseen kaupunkiin joka on tunnettu hedelmistään sekä suolaisesta vedestään. Yunchangissa emme olleet kuin yön
ja jatkoimme matkaa Xianiin (Shanxi). Xian olikin moderni valtava kaupunki, vanhan muurin ympäröimä (14.5km!) vanha kaupunki oli näkemisen arvoinen. Harmittelin moneenkertaan ettei ollut aikaa enemmän Xianiin tutustua (typerät paketti matkat ja ainainen 'kiire').
Terrakotta museo oli vakuuttavan kokoinen. Hallia oli monenkokoista ja alueen historia tuli hyvin selville. Yllätys oli se, ettäin vain murto osa sotilaista on pystytty edes kaivamaan esille, saati sitten kokoamaan kuntoon. Sotilaita kun näemmä oli sitten tuhansia.. tarkkaa määrä en muista. Vakuuttava paikka! Muistoksi jäi paketillinen pienoiskokoisia sotilaita.
Seuraava kohde olikin sitten Kiinalaisten "pyhiinvalleuskohde" mitä kuntoiluun tulee. Eli Huashan hua vuoret. Vuorelle vei Aasian pisin köysihissi (made in Austria heh) ja matka kesti noin 5-10min. Harmi vain että keli ei ensikertaa matkanaikana suosinut. Vettä tuli tihuttamalla kokoajan ja näkyvyys oli olematon. Itse koin kiipeilyn turisteja täynnä olevalla vuorella oikeasti vaaralliseksi ja hieman turhauduin moiseen. Ihmettelin moniko turisti oikeasti on päässyt hengestään ko. paikassa. Pieni lipsahdus ja jos käsi ei kettinkiin yllä... pari kilometriä pudotusta odottaa onnetonta turistiraukkaa. Voin vain kuvitella hyvällä ilmalla paikan mahtavuutta!
Matka jatkui sitten Luoyang-kaupungin (Henan provinssi) likeillä olevaan aitoon ja ainoaan, Shaolin kungukoulu/temppeliin. Paikkahan on toki täydellinen turistirysä, mutta täysin toimiva koulu jossa tuhannet lapsukaiset opiskelevat aidon Kiinalaisen Shaolin-tavan kungfua. Paikka kiinnosti itseäni kovasti. Harmikseni vain myöhästyimme Kungfu esityksestä ja seuraava show olisi ollut vasta parin tunnin kuluttua.. joten väliin jäi. Suuren suuri pettymys.
Shaolinin kohtuullisessa läheisyydessä oli myös suuri rantaalue johon oli kaiverrettu ja louhittu 15000 buddan kuvaa. Kuvia tuli taaskin napsittua useita. Useita buddia oli ehditty tuhoamaan aikaisempien hallitsijoiden toiveiden mukaisesti (uskonnot menevät ja tulevat hallitsijoiden mukana) mutta onneksi useita suurempia buddia oli saatu entistettyä.
Loppuun kuva kohtuu mukavasta asuntoalueesta. Vaimon koulukaverin asunnosta napsattuna. Koulutetuilla ihmisillä kiinassa menee hyvin... oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti