New York - osa 1

Kirjoitetaan matkajuttu nyt tällä kertaa useammassa osassa, niin ei kestä yhtä kauaa kuin Canella. Josko ensimmäisessä kirjoituksessa ehtisi jo perillekin saakka.

Kentälle mentiin hyvissä ajoin ja siitä lieni hyötyäkin sillä lähtöselvityksen neiti laittoi meidät hätäuloskäyntipaikoille Pariisin koneeseen. Ylimääräiset jalkatilat ovat aina tervetulleita lennolla. Metatason julkkisbongaus koneessa oli parin penkin päässä istunut Rita Tainola. Pariisin kenttä oli vähän hässäkkä ja tarpomista löytyi saapumis- ja lähtöterminaalien välillä. Bussillakin olisi päässyt, mutta omat jalat tarjosivat kuitenkin varmemman aikataulun.

Finnairin koneen paremmat paikat eivät olleet ainoa lähtöselvityksessä saatu etu, sillä New Yorkin koneeseen saatiin kirjaimellisesti upgrade. A380:n toiseen kerrokseen siis ja vielä luokkaa paremmalle osastolle. Isot tilat nostettavilla jalkatuilla varustetuissa erillispenkeissä, Sennheiserin vastamelukuulokkeet eikä normaaleja räminänappeja korviin sullottaviksi ja viihdetarjontakin oli hyvä, pari leffaa tuli matkan aikana katsottua. Maailman suurin matkustajakone oli melkoinen möhkö, minkä huomasi varsinkin nousussa. Poissa oli räjähtävä kiihdytyksen tuntu, kivireki vain pikkuhiljaa hivuttautui kentän pinnasta irti.

JFK:llä sitten sormenjäljet ja kasvokuva varmaan talteen setä nimikaiman arkistoihin. Maahantulohaastattelu pysyi sentään suppeana, matkan keston lisäksi muuta ei kysytty. Kentän aulassa tuli ensimmäinen taksintarjoaja vastaan, joka sanoi että taksi Manhattanille, tulkaa perässä. Jonkin matkaa talsittuamme kysyin kyydin hintaa ja summa oli kolmisenkymppiä taksien kiinteää JFK <-> Manhattan -taksaa korkeampi, joten näkemiin ja uutta autoa etsimään. Terminaalin edessä näkyi virallinen taksitolppa jonoineen, mutta ennen sitä paikallinen papparainen tuli taas tarjoamaan kyytiä ja tällä kertaa hinta olikin kilpailukykyinen. Ukon autolle siis ja hetken odotus kun mies kalasteli vielä lisäasiakkaita. Tuossa vaiheessa tuli jo pohtineeksi, että helppohan moisen kuskin olisi ajella johonkin syrjäiselle paikalle, kolkata kyydittävät ja nyysiä matkatavarat ja käteiset. Tila-autoon löytyi kolmaskin kyyditettävä ja muilutuksen sijaan luvassa oli varsin leppoisa reilun tunnin ajo Manhattanin eteläkärkeen kohti hotellia. Hotellin sijainti oli vähän hakusessa ja kuski hyppäsikin kadulta sitä kysymään. Neuvoja löytyi ja niiden turvin lähdimme sitten kävelemään kohti hotellia. Käännyimme kuitenkin väärälle kadulle, mutta korttelin kiertänyt kuski pysäytti autonsa keskelle risteystä ja juoksi neuvomaan oikeaan suuntaan. Kelpo palvelua.

Hotelli osoittautui odotetun hyvätasoiseksi, uudeksi mukavaksi pikkuhotelliksi (jos nyt yleensäkään 44 kerrosta korkeaa hotellia pieneksi voi kutsua, leveyttä rakennuksella olikin sitten huomattavasti vähemmän). Pitkän matkanteon jälkeen maistui uni.