New York - osa 3

Maanantain alkajaisiksi suhautettiin metrolla SoHoon. Matkan parhaina hankintoina voikin pitää viikon voimassa olleita metrokortteja. Alle kolmellakympillä läpyskät automaatista ja sen jälkeen matkustelu olikin helppoa. Kortti vain vedettiin asemalle mentäessä lukulaitteesta läpi ja sen jälkeen matkustussuunnan mukaan uptown- tai downtown-raiteelle ja johan se metrokin yleensä saman tien saapui - aikatauluja ei siis tarvinnut turhia tiirailla. Metroiltua tuli parhaimmillaan kuutisen matkaa päivässä, joten viikkokortti kääntyi nopeasti voiton puolelle.

SoHossa hetken kävelyn jälkeen päädyttiin keskelle kuvauksia. Korttelinvarren autot olivat kaikki vanhanaikaisia ja ihmiset pukeutuneet 60-luvun tyyliin. Kysäisin paikalla hääränneeltä kuvaussihteeriltä että mitäs ovat kuvaamassa, mutta vastasi vain etteivät tarvitse enää avustajia. No, olisihan sellainenkin hauskaa voinut olla. Jatkettiin siis kiertelyä. SoHo oli alueena oikein nätti perinteisillä paloportaistoilla varustettuina rakennuksineen. Liikkeet olivat lähinnä merkkiliikkeitä, tosin kiinnostavammasta päästä ja jokunen erikoisuuskin löytyi. Evolutionissa oli myynnissä kaikenlaista fossiilia, täytettyä elukkaa ja aitoja ihmisten pääkalloja ja luurankoja. Hinnatkin olivat melkoisia, joten ei ostettu edes sikiötä lasipurkissa. Taschen-kustantamon oma putiikki oli myös kiinnostava. Firman jo valmiiksi näyttävistä julkaisuista oli myynnissä erikoisversioita, esimerkiksi Norman Mailerin Moonfirestä oli saatavilla aidon kuukiven sisältävä versio.

Kiertely johdatti takaisin kuvauspaikalle ja nyt siellä oli jo aivan toisenlainen tohina menossa. Kuvasivat kohtausta, jossa joku osoitteli aseella rakennuksen ikkunasta. "Kai tuo joku Will Smith on" kommentoin ja jatkettiin matkaa. Kadun päästä kuvauksiin sai uuden kuvakulman ja kas kummaa, kurkottelija tosiaankin näytti Will Smithiltä.

Sitten joku kuvausryhmästä jo huikkasikin lounastaukoa ja väki hajaantui. Lähdössä olimme mekin, mutta vieressä olleet tytöt alkoivat kirkua ja kappas vaan - sieltähän se Will Smith kävelikin juuri siihen missä seisoskelimme. Kävi moikkaamassa ja palaili sitten autolleen. Myöhemmin piti netistä tarkistaa mitä Smith parhaillaan oli kuvaamassa, Men in Blak 3:han se sitten oli.

Yllättävän leffastarakohtaamisen jälkeen siirryttiin Houston-kadun toiselle puolelle SoHosta Greenwich Villageen. Nättiä seutua oli sekin, tunnelmaltaan vähän SoHoa rennompaa ja nuorekkaampaa yliopistoalueenkin ansiosta. Putiikkeja ja kahviloita oli sielläkin paljon. Aikamme siellä kierreltyä siirryimme itään ja East Villageen. Tunnelma muuttui boheemimmaksi ja tatuointi- ja lävistysliikkeet ilmestyivät myös katukuvaan. Punkin ja beatnikkien synnyinseudulla oli vielä oma tunnelmansa, viihtyisä alue tuokin. Sieltä sitten hetkeksi hotellille lepäämään.

Välihuomautuksena pitää mainita, että tuona päivänä huomasi muidenkin osaavan arvostaa mainiota Soylent Green -paitaa, jonka aiemmin keväällä ostin. Peräti kuuteen kertaan joku tuli kehumaan ja kommentoimaan paitaa, eipä ole tuollaistakaan ennen tapahtunut. Paitafaneja riitti niin kaupan myyjästä puistossa pyörätuolilla liikkuneeseen vanhaan hippiin.

Illalla vuorossa oli Brooklyn. Metrolla sinne ja ensimmäiseksi suuntasimme New Yorkin parhaaksi pizzapaikaksi usein mainittuun Brooklyn-sillan alla majailevaan Grimaldi's pizzeriaan. Ulkopuolella jonoa oli noin seitsemän henkeä, joten jonon jatkoksi sitten vaan odottelemaan sisäänpääsyä. Oikein tyypillisen oloinen amerikanitalialainen miekkonen touhotti ovella ja päästi aina välillä jonkun jonosta sisälle - mahtoikohan olla itse omistaja, eleet ainakin olivat sellaiset. Puolisen tuntia kesti jonotus, sitten pääsimme sisälle. Sillä aikaa jono oli kasvanut jo yli puolen korttelin mittaiseksi. "Normaalia vähemmän väkeä" kommentoi ovimies jonon kokoa. Jonotus kyllä kannatti, sillä paikan pizza oli erinomaista. Omalla pizzalistalla suoraan kakkoseksi Gardalla saadun jälkeen, parempaa oli Grimaldilla kuin esim. Sisiliassa.

Ilta oli jo hämärtymässä, joten menimme Brooklyn Bridge Parkiin ihastelemaan maisemia. Joen toiselta puolelta Manhattanin pilvenpiirtäjissä syttyivät hiljalleen valot auringon laskiessa ja näkymät olivat hienot. Kiertelimme vähän Dumbon alueella ja sitten menimme vielä Brooklyn- ja Manhattan-siltojen välissä olevaan puistoon nauttimaan Manhattanin valoista. Paluu Manhattanille hoitui Brooklynin siltaa pitkin kävellen. Kävelyreitti oli pitkiä matkoja suojattu sivuilta korjeilla aidoilla (liekö osin hyppääjienkin vuoksi), mutta paikoitellen oli onneksi näköalatasanteita, joilta kelpasi katsella kaupungin valoja. Sillan jälkeen loppumatka hotellille hoitui metrolla. Väsyttikö? No väsytti.