Sisilisko sihisi Sisiliassa

Matkalta tuli palattua keskiviikkona ja kyllähän se aika taas hurahti turhan vikkelään. Sisilia teki vaikutuksen jo lentokoneen ikkunasta, kun Etna massiivisena mötikkänä hallitsi maisemaa. Seuraava vaikutus tapahtui sitten koneesta ulos astuttaessa ja se oli lämpövaikutus. Kuumuus humahti vastaan oikein kunnolla. Juuri keskiviikkona paikan hellevaroituksesta oli kirjoiteltu suomalaisissa lehdissä asti ja kyllähän saarella tuntui tarkenevan.

Moottiritie oli tukossa, joten Giordini-Naxokseen tuli köröteltyä bussissa pidempikin tovi. Huoneistohotelli osoittautui ihan mukavaksi ja laadultaan kelpo tasoa olevaksi. Reiluhkoon yksiöön kuului pari parveketta ja tilaa oli riittävästi. Näkymät olivat sivupuutarhaan, joten merta tai Etnaa ei parvekkeelta käsin saanut ihasteltua, mutta saipahan ainakin olla omassa rauhassaan. Kalliin ilmastoinnin hankkimattomuudesta tehty periaatepäätös kaatui heti ensiminuuttien aikana ja hyvä niin, ilmastoinnilla kämppä viileni nopeasti inhimillisempään lämpötilaan. Mukavaa oli myös se, että paikallinen pullakuski ilmaatui pihamaalle aina aamuisin myymään tuoreita leipiä ja leivonnaisia autostaan. Olipahan aamupala aina tuoretta.

Ensivaikutelma itse Giordini-Naxoksesta oli keskustaan käveltyämme hieman negatiivinen. Rantakatu oli liikenteestä ruuhkainen eikä loppujen lopuksi kovinkaan idyllinen, vaikka maisemat hienot olivatkin. Iltaisin katuosuus onneksi suljettiin liikenteeltä ja muutettiin kävelykaduksi, jolloin viihtyvyyskin selvästi kasvoi. Rannat olivat pitkälti maksullisia lido-tyylisiä tuoleineen ja varjoineen, mutta ilmaisiakin kaistaleita löytyi. Yhdeksi aamupäiväksi tuolit vuokrattiin ja olihan siellä lämpimässä meressä mukava puljata.

Ruoka oli oikein hyvää, mikä ei suurena yllätyksenä tullutkaan. Läheisestä ravintolasta sai vallan erinomaisia pizzoja (eivät nyt aivan Gardan Il giardino delle ranen "maailman paras" -luokkaa, mutta kuitenkin). Grillatut miekkakalat ja pastaruoat olivat myös oikein hyviä. Taas tuli kuitenkin huomattua, että ei Italiasta automaattisesti hyvää pizzaa aina saa. Eräässä toisessa paikassa tarjottu oli varsin lähellä pehmeäpohjaista suomipizzaa ja sikäläiseksi lätyksi aikamoinen pettymys. Mukavia baarejakin sai vähän hakemalla hakea, mutta kyllä pari sopivaa paikkaa lopulta löytyi, joissa jokusena iltana tuli istuskeltua.

Kävelykadulla oli parina iltana ohjelmaa jonkin paikallisen kesäfestarin puitteissa. Toisena iltana paikalla soitti joku sikäläinen humppapumppu, mutta toisena iltana oli monipuolisempaa ohjelmaa tanssiesityksineen, muotinäytöksineen ja idolskilpailuintapaisineen. Laulukisan alussa juontajana toiminut sikäläinen jukkapuotila marssiskeli pitkin lavaa jonkun missin kanssa ja sitten se mokoma kääntyi suoraan siihen katsomonosaan missä seisoskeltiin ja kysyvällä äänellä pälätti jotain. Vieressä seisoneet kääntyivät katsomaan minua huvittuneina ja olin vastaamassa "aaa ok", mutta kaipa se juontaja sitten huomasi etten italiaa osannut, tokaisi jotain ja jatkoi patsasteluaan.

Ekskursioista odotetuin oli Etnalla käynti. Vajaan parin kilometrin korkeudessa oli varsinainen turistialue myymälöineen, ravintoloineen ja jokusine kraatereineen. Ylemmäskin pääsi, joten sinne siis. Ensin taitettiin matkaa pienillä koppivaijerihisseillä. Jämähti systeeminsä puolessa matkassa ja siinä sitten tovi kiikuttiinkin maisemia ihastellessa ja ihmetellessä että jokos se siesta alkoi, mutta jatkuihan se matka siitä sitten. Ylhäällä pääsi siirtymään maastokuormurin kyytiin, jolla sitten laavakiven keskellä taitettiin vielä pidempi tovi matkaa. Perillä kylmä viima puhalteli ja maisemat olivat kuin vieraalta planeetalta. Kraaterit olivat hienoja ja niiden laitoja keirrellessä sai vulkaanisessa sorassa olla tarkkana mihin astui. Antoi helposti periksi jalkojen alla eikä rinteisiin tipahtaessa olisi enää kellään ollut hauskaa. Vähän jos pintaa kuoputti, niin johan jo kivet olivatkin lämpimiä, sopivat hyvin näppien lämmittelyyn tuolla kylmyydessä. Sulaa laavaa ei näkynyt eikä rikkikään haissut kuten Santorinin tulivuorella, höyryä kyllä maasta ja kraatereista puski runsaasti.

Taorminassa käytiin bussilla pariin otteeseen. Paikka on rakennettu komealle paikalle vuoren päälle ja on sinänsä Giordino-Naxosta miellyttävämpi ulkoisesti, joskin turistisuosiostaan johtuen myös selvästi kalliimpi. Kreikkalainen teatteri oli komea ja puutarha viihtyisä psykoottisine papukaijoineen. Yksi päivä vierähti myös suuremmassa kaupungissa, Cataniassa. Hienoja rakennuksia ja paljon kauppoja. Hienoin paikka siellä oli kuitenkin kiivastahtinen kalatori, jossa myyjät kaupittelivat miekka-, hai-, muste- ja muita kaloja ja mereneläviä. Reippailla otteilla tyhjensivät ylimääräiset nesteet pois tyhjenneistä kalasammioistaan suoraan ostajien nilkoille, joten tarkkana sai olla. Kovasta kaupustelusta huolimatta jätettiin tuliaiskalat ostamatta.

Että sellaista ja paljon muutakin. Mukava oli matka taas ja kohde oli mieluisa. Ehkä Taormina olisi ollut mieluisampi majapaikkana, mutta eipä G-N:kään lainkaan hullumpi ollut.