Italia, Riva del Garda

Viimeinen ilta Gardalla edessä ja huomenna jatkuu matka kohti Sveitsiä. Kivaa on ollut ja kyllähän tämä on aivan mahtava paikka tämä Gardajärvi.

Eilen pakattiin aamulla laukut Sirmionessa ja suunnattiin auton keula kohti pohjoista. Taakse jäi idyllisin pikkuhotelli missä olen ikinä ollut. Se oli tuollainen yhden perheen ylläpitämä pieni hotelli, jossa isäntä puhutteli sinua etunimeltä ja koko henkilökunta teki todella kaikkensa viihtymisesi eteen.

Reitti Sirmionesta aina Gardan kaupunkiin asti oli kulkenut vähän tylsien ja tasaisten maisemien keskellä ja sitä hieman ihmeteltiin. Gardan kaupungin jälkeen tie kuitenkin rupesi kulkemaan järven penkkaa myöten ja maisemat olivat taas kohdallaan.

Perillä Riva del Gardassa oltiin hyvissä ajoin jo puolenpäivän maissa ja hotellikin löytyi ilman GPS:n apua, sillä se sijaitsi aivan päätien varrella. Käytiin kysymässä samantien, että monelta check-in alkaa kun ei tullut sitä varausta tehdessä huomioitua. Respan tyttö sanoi että vaikka samantien ja se passasi meille mainiosti. Huoneessa otettiin ensimmäisenä pienet päiväunet kun takana oli aikainen herätys ja edellisenä yönä oli uni jotenkin maittanut huonosti.

Pikku tirsat oli poikaa ja sen jälkeen virkeänä kaupungille kävelemään. Poikettiin yhteen ravintolaan ja tilattiin Lasagnea. Siellä oli siesta menossa ja suurin osa ruokalistasta ei ollut käytössä ennen kello 18:00 illalla, mutta eipä tuo haitannut. Maittavan aterian jälkeen käppäiltiin pari tuntia rannalla ja satamassa ja sen jälkeen käytiin uimassa hotellin uima-altaalla. Illalla paineltiin uudestaan rannalle ja pikku baareihin, joita on pääkatu täynnä. Oli kiva päivä.

Tänään oli tarkoitus aamulla lähteä Monte Baldon vuorelle 1700m korkeuteen köysihissillä, mutta ulkona satoikin vettä ja keli oli muutenkin liian pilvinen kyseiseen hommaan. Siinä olisi mennyt 44€ hukkaan ja kaiken lisäksi olisi kastuttu. Eka päivä muuten koko reissussa kun on huono keli. Mentiin sitten syömään kaupungille ja sen jälkeen hotellin uima-altaalle pienestä sateesta välittämättä.

Pankkiautomaatilla seikkailtiin pariin otteeseen tänään päivällä. Yritettiin nostaa kahdella eri kortilla 400€ rahaa. Mukaan otetut käteisvarat lähenivät loppua ja lisää tarvittiin. Kone vaan ei prkl suostunut antamaan rahoja, ilmoitti vaan että toiminto keskeytetään. Käytiin sisälläkin pankissa kyselemässä, mutta ne ei tienneet mitään, käskivät vaan ottamaan yhteyttä omaan pankkiin. Juolahti kuitenkin mieleen, että jos se automaatti kiukuttelee sitä noston suuruutta ja mentiin kokeilemaan vielä kerran. No prkl hyvinhän se onnistui nostaminen kun vaan ei yrittänyt nostaa enempää kuin 200€ kerralla.

Kovin on erilainen tämä Gardajärvi etelän ja pohjoisen vinkkelistä. Näitä ei oikein kannata edes vertailla. Suurin näkyvä ero on maisemissa. Etelässä vuoret ovat kaukana ja järvi on laaja, kun taas pohjoisessa vuoret ovat ihan vieressä ja järvi kapea. Jotenkin täällä pohjoisessa tuntuu ilma raikkaammalta kun vuorista johtuen täällä tuulee lähes aina. Se näkyykin valtavina määrinä surffilautoja, joita näkyy järvellä aina, katsoit sitten mihin suuntaan tahansa. Jos pakko olisi valita kumpaan päähän järveä tulen seuraavan kerran lomalla, niin ehkä se olisi tämä pohjoinen...vaikka ei etelässäkään mitään vikaa ole.

Päivällä pyörähdin chatissa ja tuli Sampan kanssa puheeksi tuo Dolomiittien vuoristo. Se ei oikein suuntansa puolesta satu meille ja harmi sinäänsä. Googletin sitten hakusanoilla "euroopan kaunein tie" ja törmäsin tälläiseen sivuun ja tuon saa kyllä sattumaan meidän matkareitille. Comojärvi taitaa saada jäädä väliin ja jos tuo kyseinen reitti ajetaan, niin huomenna yöpyminen on sitten jossain Italian ja Sveitsin rajan tuntumassa, katotaan nyt.

Reitti olis tämännäköinen


Näytä suurempi kartta

Harry

Itävalta, Villach ja Italia, Sirmione (gardajärvi)

Matka on jatkunut ja viimein ollaan Gardalla. Hetki koneella siestan jälkeen ja parin päivän kuulumiset.

Slovakiasta ajeltiin sujuvasti Itävaltaan ja muistettiin tällä kertaa ostaa "vignette" tuulilasiin. Maisemat olivat taas niin hienot, että ei niitä kannata ruveta edes kuvailemaan. Syömässä pysähdyttiin Oldtimer nimisessä ravintolassa korkealla vuoritiellä ja hyvää oli Itävallan sapuska, joskin noin 2 kertaa kalliimpaa mihin oltiin alkureissun aikana totuttu.

Tarkoitus oli mennä yöksi Villach nimiseen kaupunkiin, mutta parikymmentä kilsaa ennen sitä, huomattiin tien vieressä laaksossa satumaisen kaunis paikka, Wörtherseen järvi. Ajateltiin että otetaanpa tuolta huone jostain hotellista. No ei otettu sitten kuitenkaan, kun joka paikassa oli täyttä tai sitten vapaat huoneet olisivat maksaneet 250-450€ yöltä. Aikaa tuohon hotellin etsimiseen tuhraantui 2 tuntia ja sen jälkeen päätettiin palata alkuperäiseen suunnitelmaan. Enää ei jaksanut lähteä etsimään vapaita hotelleja Villachista, vaan päätettiin varata huone etukäteen. Rannan tuntumasta löytyi yleinen ja ilmainen wlan-verkko ja varasin läppärillä meille huoneen. Villachiin päästiin illalla perille, mutta hotellille ei löydetty mitenkään. Kaupungissa oli jotkut festarit ja osa kaduista oli suljettu. No kysyvä ei tieltä eksy, joten pysäytin ohi ajaneen Polizein ja heidän opastuksellaan löydettiin hyvin perille. Hotelli kun oli ihan ydinkeskustassa ja 500 vuotta vanha, niin aika kapeaa oli tiekin paikoitusalueelle. Ei olisi 2 autoa mahtunut rinnakkain, enkä ikimaailmassa olisi kuvitellut että niillä pikkukaduilla saa edes ajaa autolla. Oli tähänastisista päivistä raskain,mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Aamulla jatkettiin erittäin maistuvan aamiaisen jälkeen kohti Gardaa ja Italiaa. Matka meni joutuisasti moottoritietä pitkin, joka säästi google mapsin mukaan meiltä 3 tuntia ajoaikaa. On tietysti totta, että paremmin näkisi maisemia jos ajelisi pikkuteitä pitkin, mutta tällä aikataululla se ei nyt onnistu. Katsellaan ne saatavilla olevat nähtävyydet sitten niissä paikoissa missä pysähdellään. Hyvistä liikenneyhteyksistä johtuen, perillä Sirmionessa oltiin jo 14:30 iltapäivällä. Ensimmäinen iltapäivä meni kävellessä pitkin rantoja ja syömässäkin käytiin rantakahvilassa. Ilta vietettiin pienen kaupunkilenkin jälkeen viehättävän pikkuhotellimme terassilla, mukavasti viilentävässä iltatuulessa ja kylmää italialaista olutta nauttien.

Tänään lainattiin aamiaisen jälkeen hotellista polkupyörät ja pyöräiltiin Sirmionen linnaan. Hieno oli keskiaikainen linna, eikä tunnelmaa saanut latistettua edes edellä lampsinut, ilmeisesti perheensä kohdevalintaan pettynyt teini, joka huudatti matkapuhelimestaan Nirvanaa ja teknoa melkein koko kierroksen ajan. Kierroksen jälkeen otettiin satamasta taxi-vene ja pyörähdettiin puolen tunnin kierros Sirmionen linnoituksen ja niemen ympäri. Kiva oli istuskella vaimon kanssa vanhan Riva-veneen takapenkillä ja nauttia maisemista. Sitten polkaistiin takaisin hotellille ja mentiin syömään viereiseen ravintolaan. Sieltä sai ehkä parasta pizzaa mitä olen ikinä syönyt, mozarellan määrässä ei oltu pihistelty. Syönnin jälkeen virkistäydyttiin uimalla ja sitten suihkun kautta pienille päiväunille. Nyt taas jaksaa.

Matka jatkuu huomenna Gardan itärannikkoa pitkin ylöspäin ja luultavasti Riva del Gardan kaupunkiin. Niin onhan meillä se telttakin mukana, mutta vielä ei ole tarvittu...katellaan nyt mennäänkö huomenna hotelliin vai telttaillaanko viimein.

Harry

Slovakia, Bratislava

Maa on vaihtunut ja Puola taakse jäänyttä elämää. Hieno maa ja varmaan tulee palattua sinne tulevaisuudessa.

Eilinen päivä meni suureksi osaksi Auschwitziin tutustuessa. TomTom oli viisas vekotin ja ajatti meidät sinne Oświęcimin kaupunkiin maaseutureittiä pitkin, joka sopi meille enemmän kuin hyvin. Reitillä oli paljon pikku taloja vieri vieressä ja joka toisessa pihassa oli kanoja tai lehmä tai muita elukoita.

Auschwitz oli kokemuksena mielenkiintoinen. Museon kierros alkoi reilun 10min elokuvanäytöksellä, jonka jälkeen siirryttiin museon päärakennuksesta itse leiriin, kulkemalla sen kuuluisan portin ali. Eri kansakuntia oli näyttelyssä jaettu niin, että rakennuksissa (blockeissa) oli aina kyltti minkä kansan vaiheista sisällä kerrottiin. Itse näyttely oli pitkälti valokuvia ja kirjeitä ym. aitoa materiaalia. Kaasukammiokin oli uuneineen rekonstroitu takaisin samalle paikalle, johon sakut olivat sen yrittäneet hajoittaa leiristä poistuessaan. Itse isommat kammiot ja uunit sijaitsevat Birkenaun leirillä. Birkenaun leirillä käytiin portilla asti, mutta 10 min aikaisemmin alkanut hurja sade yltyi niin kovaksi ukkoseksi, että menemättä jäi.

Tänään pakkailtiin aamulla kamat ja suunnistettiin aamiaisen jälkeen kohti Zakopanea. Maisemat muuttuivat vuoristoisiksi ja todella upeiksi. Kapeat tiet mutkittelivat pitkin vuorten rinteitä ja autoja tuntui olevan liikenteessä miljoona. Itseasiassa niin paljon, että 6 km ennen Zakopanea tehtiin u-käännös ja suunnistettiin kohti Slovakiaa. Pitkään jatkunut matelu jonossa valtaisan automeren keskellä ei innostanut, etenkään kun sama meno olisi jatkunut perillä, eli jokapaikka täynnä. Sellaista se on tämä keski-euroopan lomakausi.

Slovakiaan meno meinasi aluksi tyssätä TomTomin pähkähulluihin reittiehdotuksiin. Se vaati itsepintaisesti meitä ajamaan niin pienelle tielle paikallisten talojen väliin, että ajateltiin koneen olevan sekaisin. No sinne kuitenkin ajettiin lopulta ja matka kohti Slovakiaa jatkui. Noin 15km mutkittelun ja pikkuteiden köröttelyn jälkeen tultiin aivan saatanan ison vuoren juurelle, jossa asfalttikin loppui. Ja mitä teki TomTom...käski ajaa sitä päällystämätöntä ja pystysuoraa vuorta ylöspäin! No ajettiin prkl vaikka olin ihan varma, että juututaan kiinni, koska se oli oikeasti niin huono ja jyrkkä se tie, että lähinnä maasturilla siihen olisi uskaltanut. Päästiin kuitenkin vuoren huipulle ja siellä olikin käännös ja tienviitta juuri sinne suuntaan minne oltiin menossa...TomTom-Harry 1-0.

Itse Slovakiaan saapuminen oli sellainen, että "joko se vaihtui maa??!!?" sitä ei nimittäin edes huomannut muusta, kuin että kännykkä piipitti taas uudet viestit maksuista jne...samat joka kerta maan vaihtuessa. Slovakian alkupätkä (noin 150km) mutkitteli isojen vuorten solissa ja maisemat olivat jopa vielä hienompia kuin Puolassa. Myös tiet olivat paljon paremmassa kunnossa. Loppuosa matkasta huristeltiinkin sitten moottoritiellä ja meiltä ilmeisesti puuttui joku maksutarra ikkunasta, sillä poliisi liputti meidät tien sivuun moottoritiellä. Hetken siinä katseltiin papereita ja vaihdeltiin kuulumisia huonolla kielitaidolla puolin ja toisin. No lompakosta löytyi onneksi yksi kansainvälinen jäsenkortti, jota vilauttamalla matka jatkui ilman jälkiseuraamuksia ja vielä hymyssäsuin puolin ja toisin.

Hotelliin löydettiin parin ylimääräisen korttelikierroksen jälkeen ja hyväksi osoittautui eilinen Booking.comista tekemä varaus. 63€ tälläisestä bisnesluokan 36m2 hotellihuoneesta tuntuu halvalta.

Huomenna jo jatkuu matka Itävaltaan, jonne ei tästä ole kuin kivenheitto matkaa.

Harry

Sonispede

Yllättävän hyvin sitä näemmä metallifestareillakin loppujen lopuksi viihtyi. Bändien seuraaminen keskittyi vallan päälavan antiin kun kakkoslavalta ei Saxonin lisäksi löytynyt mitään kiinnostavaa ja nekin penteleet soittivat sitten juuri ennen Metallicaa, joten katsominen jäi yhteen biisiin, jonka jälkeen olikin jo aika siirtyä hyvälle paikalle illan pääesintyjää varten.

Päivän aloittanut progeilevampaa metallia esittänyt Mastodon oli odotetun hyvä. Tuosta maistiaisiksi setin aloittanut Oblivion -> http://open.spotify.com/track/4Ynr1SPCeUI0W0YPeSFSIK. Seuraavana soittanut Lamb of God oli varsin mitäänsanomatonta runttausta kovin keskinkertaisella biisimateriaalilla varustettuna, mutta saivatpa tosin yleisön mukaansa. Siinä vielä paremmin onnistui Machine Head, jonka solisti hallitsi seremoniamestarin elkeet. Keikka loppui dramaattisissa merkeissä kun kitaristi Phil Demmel sai kesken soiton jonkin sortin slaagin ja tuupertui kaiutinkaappeja vasten. Ensiapujoukot juoksivat pikaisesti hätiin ja kantoivat miehen lavan taakse. Hetken kuluttua muu bändi kävi ilmoittamassa Demmelin tulleen jo tajuihinsa ja pahoittelivat keikan päättymistä ennen aikojaan.

Linkin Park oli odotettuakin huonompi. Siinä ei paljoa muutama parempi hittibiisi auttanut, kun ponneton sekametelisoppa lähinnä puudutti. Materiaalin samankaltaisuuskin tuli vajaan puolentoista tunnin setin aikana havaittua moneen otteeseen, "eivätkös ne tämänkin biisin jo kertaalleen soittaneet". Metallica oli yllättävän hyvä, kiitos etenkin onnistuneen biisilistan. Batterylla aloittivat ja vanhempaa matskua oli muutenkin riittävästi mukana, uudelta levyltä taisivat neljä biisiä soittaa - muualla on settilistat painottuneet enemmänkin uuteen matskuun. Pyrotekniikkaa hyödynsivät komeasti, varsinkin Onen aloitus oli hieno.

Järjestelyistä sitten. Aamun lehdestä sai lukea, että portilla juomapulloista otetaan korkit pois(?!). Se ei tosin sen suurempaa juonikkuutta sitten vaatinut, että otettiin kotoa repunpohjalle pari ylimääräistä korkkia mukaan, joilla pullot sai turvatarkastuksen jälkeen taas suljettua ja takaisin reppuun. Sisään pääsi hyvin ilman sen kummempia jonottamisia. Alue veti odotettua paremmin suuren väkimassan ja pahaa tungosta ei oikeastaan ollut muulloin kuin vasta poislähtiessä ja keikkojen välillä ruoka/vessa/baarijonoissa. Keikkoja oli hyvä katsoa lavan lähistöltä miksauskopin vierustalta, johon pääsi sangen vaivattomasti vielä ennen Metallican keikkaakin. Ruokaa ja juomaa sai ilman pitkää jonottamista, kunhan ajoitti menemisensä oikein. Rahastuksen makua oli monessa suhteessa. Esim. esiintujälistaa tai aikataulua ei jaettu missään eikä näytetty edes lavojen screeneiltä. Vitosella myytävästä "festaripassista" tiedot kyllä olisi nähnyt. No, onneksi porukassa oli mukana herra toimittaja, jolle aikataulut oli lehdistökuoressa toimitettu. Hyvä jälkimaku kokonaisuudesta kuitenkin jäi.

Puola, Kraków

Tänään ajeltiin noin 650 km Gdyniasta Krakowaan kohtalaisessa helteessä ja matkaan saatiin lyhyistä tauoista huolimatta kulumaan käsittämättömät 11 tuntia! No siitä tuonnempana.

Eilinen päivä meni aika rennosti ilman mitään ihmeempiä aktiviteetteja. Aloitettiin päivä kävelemällä hotellista reilun kilometrin päässä olevaan Gdynian satamaan. Miljöö oli todella hieno ja juuri päättyneiden purjehduspäivien vuoksi aivan tupaten täynnä toinen toistaan hienompia purjeveneitä. Niitä ihasteltuamme kävimme katsastamassa paikallisen Aquariumin, joka oli tuskaisen kuumasta sisäilmastaan huolimatta ihan hieno kokemus. Tämän jälkeen ajelimme autolla katsomaan Sopotin rantaidylliä ja samalla poikkesimme syömässä. Biitsi oli kieltämättä hieno kaikkine luxushotelleineen, mutta keli oli vähän liian kuuma ja pari tuntia jaksoimme siellä viettää.

Illaksi palasimme Gdyniaan ja nopean hotellissa piipahtamisen jälkeen lähdimme kävelemään kaupungille, josta jatkoimme suoraan uudelleen Gdynian satamaan. Siellä satamassa on aivan älyttömän hieno katu, joka on täynnä pieniä kuppiloita ja terasseja. No niissä viihdyttiinkin sitten iltaan asti ja ruokaakin saatiin kielimuurista huolimatta. Se on ihmeellistä miten huonosti täällä osataan puhua englantia. Oikeastaan 3 ihmistä koko aikana on puhunut selvää englantia. Ekana hotellin kaunis respa, sitten se lääkäri ja viimeisenä puliukko, joka yritti pummata pikkurahoja kesken ruokailun satamassa. Hauska episodi oli tosiaan pieni kielimuuri satamassa tilauksen yhteydessä. Päätin kokeilla paikallista Kebabia ja tilausta tehdessä kysäisin tytöltä, että "mitä lihaa tuo on" kun se näytti niin vaalealta. Tyttö mietti hetken ja vastasi "kitchen". Vähän aikaa siinä tuijoteltiin epätietoisina ja päätin silti sitten tilata sitä. Vaimo naureskeli selän takana ja epäili tytön tarkoittaneen "chickeniä" ja tämä varmistuikin sapuskan saapuessa pöytään.

Perjantaina olikin aamulla sitten edessä tavaroiden pakkaus, aamupala ja matka kohti Krakovaa. Päästiin matkaan noin kello 10:00 ja hyvässä,hieman pilvisessä ja kuivassa kelissä. Alkumatka meni nopeasti ja ensimmäiset 200km oikeastaan hurahtivat silmänräpäyksessä. Tämä johtui osaksi maksullisesta tiestä, joka oli loistavassa kunnossa, mutta josta joutui maksamaan 17,50 PLN vajaan 100km matkasta. Parin sadan kilsan jälkeen alkoi totuus Puolan teistä paljastua. Aivan käsittämättömiä uria tiessä ja jympsuä jympsyn perään. Lisäksi jokainen pikkukylä tuntui olevan ilman ohikulkutietä ja vähän väliä matkanteko muuttui kävelyvauhtia vastaavaksi mateluksi, kun paikalliset risteykset eivät ihan jaksaneet vetää tätä lomakauden liikennevirtaa.

Hauska yksityiskohta tien varsilla olivat erilaiset kauppiaat. Niitä riitti pilvinpimein. Kuka möi sipulia, kuka sieniä tai omenoita. Myös minihameissa ja verkkosukissa olevia nuoria neitoja seisoskeli lähes joka levikkellä vähintään 50km välein...kai nekin jotain möivät, ei kuitenkaan kysytty.

Liikennekulttuurista sen verran, että nopeusrajoituksia täällä ei noudata kukaan. Teillä ajetaan kokoajan ihan hillitöntä ylinopeutta ja ohituksissa ei ole mitään väliä vaikka joku tulisi vastaan, kun kaikki väistävät sujuvasti pientareelle. Aina tämä tyyli ei kuitenkaan ilmeisesti toimi, sillä tällä reilun 600km matkalla nähtiin tienvarsilla varmaan 20-30 puista ristiä.

Krakovaan saavuttiin viimein kello 21:00 paikallista aikaa ja TomTomin kieltäydyttyä löytämästä perille, jouduttiin pari kertaa kiertelemään kortteleita ja perille päästiin omien visuaalisten havaintojen perusteella. Itse hotelli on helposti hienoin missä olen ikinä ollut, vaikka tämän luokituksessa onkin vain 4 tähteä. Alakerran ravintolakin tuli jo testattua ja erinomasta kanasalaattia kävimme nauttimassa iltapalaksi.

Huomenna tehdään reissu 60km päässä olevaan Auschwitziin ja illalla tutustutaan kaupunkiin.

Harry

Puola, Gdynia-Sopot-Gdansk

No täällä ollaan viimein! 2 päivää reissua takana, joista ensimmäinen kului Finnlinesin M/S Nordlinkillä ja keskiviikkona oltiin klo: 15:00 paikallista aikaa perillä Gdyniassa.

Laivamatka meni ihan hyvin, hieman myrskytti yöllä ja laiva heilui aikalailla (itseasiassa heiluttaa hieman vieläkin täällä hotellissa) mutta ei mitään sen ihmeempää. Ihan siisti laiva kaikinpuolin. Ruokapuolta tosin voisi hieman moittia, jos nyt jostain haluaa valittaa. Lähtö Helsingistä tapahtuu 20:30 illalla ja siihen mennessä on tietenkin jo evästetty maissa. No nyt jos haluaisi sitten laivassa vielä jotain iltapalaa puraista, niin vaihtoehtoja ei ole montaa. Baarista sai tasan 2 erilaista sämpylää ja se toinen vaihtoehto oli 22€ hintainen Buffet, joka siihen aikaan illasta tuntui vähän liian jytkyltä...vedettiin sämpylät. Aamulla kävin testaamassa sen ravintolan ja nauttimassa aamupalan(10€)joka oli ihan jees...tosin paikalliselta ABC-huoltamolta kotoa saa paremman. Vaimo oli hieman huonovointinen yöllisen merenkäynnin jäljiltä ja jätti aamupalan väliin kokonaan. Aamupalan jälkeen pari tuntia hytissä makoilua ja telkkarin tuijottelua. Puolen päivän maissa keli oli sitten parantunut huomattavasti, joten paineltiin kannelle odottelemaan satamaan saapumista.

Kello 15:00 paikallista aikaa oltiin perillä ja ajeltiin laivasta ulos kohti hotellia. Navigaattori näytti matkaksi 3km, joten ei ollut kovin pitkä matka. Saavuttiin hotellille ja kirjauduttiin sisään.Booking.comin varaus toimi niin kuin pitikin ja kaikki sujui helposti. Ihmeteltiin siinä sitten huoneeseen mennessä hotellin hienoja puitteita, sitä ei nimittäin todellakaan uskoisi 3 tähden hotelliksi sisäpuolen perusteella. Huone yllätti myös mukavasti. Se oli tilava ja viihtyisän oloinen, sekä bonuksena siellä oli minibaari/jääkaappi. Kylpyhuone oli melkein yhtä iso kuin edellisen yön laivahytti ja siellä oli hieno kylpyamme kylpytarvikkeineen.

Vaimon vieläkin jatkuvan hieman heikon olon syy alkoi selviämään ja epäilynä oli virtsatietulehdus. Ei siinä sitten auttanut muu kuin painella respaan kysymään lääkäriä. Respan erittäin nätti tyttö kysyi, että yksityinen vai kunnallinen sairaala? No siihen olisi näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä kannattanut vastata se yksityinen, mutta tuli heitettyä, että ei väliä. No tyttö neuvoi sitten sinne kunnalliseen sairaalaan. Sinne oli kartan mukaan vain 15min kävelymatka, joten talsittiin sitten sinne paahtavassa helteessä ja löydettiinkin viimein oikea talo. Ei nimittäin ollut mitenkään merkitty sitä taloa eikä sairaalaa, vaan yhden oven vieressä oli pieni kyltti,jossa luki "Szpital". Epäiltiin ettei tuo spitaalisia tarkoita ja paineltiin sisään. Parin "no habla" tyylisen keskustelun ja viittoilun jälkeen päädyttiin oikealle tiskille ja saatiin kiinni englantia puhuva lääkäri. Parit kaavakkeen täyttelyt ja eurooppalainen sairasvakuutuskortti riittivät päivystysajan saamiseksi. Jonoahan siellä oli tietenkin ja aika rankasti rupesi jo 2 tunnin jälkeen vituttamaan moinen matelu. Viimein kuitenkin oli vaimon vuoro ja kusinäytteen analysoinnin jälkeen vika oli varmistettu ja eikun resepti kouraan ja kohti apteekkia. Ei muuten maksanut mitään se sairaalareissu, eurooppalainen sairasvakuutuskortti riitti ja rahaa eivät huolineet vaikka kuinka kyseltiin, että mitä ollaan velkaa. Apteekkiinkaan ei mennyt kuin 10,80 PLN, eli noin 2,5 euroa. Yksityiselle lääkäriasemalle olisi varmaan päässyt nopeammin ja kulutkin olisi saanut vakuutuksesta takaisin, mutta näin tällä kertaa. Nähtiimpä ainakin oikeaa paikallista kulttuuria tuon osalta.

Käppäiltiin siitä sitten kohti hotellia ja päätettiin poiketa syömään läheiseen Pizza Huttiin kun kello oli jo lähes 20:00, eikä innostanut ruveta mitään ruokapaikkoja seulomaan. Hyvää pizzaa ja halvalla...ja taas ihan perkeleen hyvännäköisiä misuja siellä töissä (niitä oli myös sairaalassa). Safkan jälkeen pysähdyttiin pienessä kioskissa, josta ostin 5kpl 0,5l Heinekeniä ja 4kpl 0,5l CocaCola Zeroa + suolatikkuja pussin...maksoi 34,80 eli noin 8,5 euroa. Myyjä iski vielä käteen ostosten jälkeen Heinekenin toilettilaukun ja kaulassa pidettävän avainnauhan. Kuuluivat johonkin Heinekenin kesäkampanjaan.

Takas hotelliin, minibaari tyhjäksi pöydälle ja omat juomat tilalle jääkaappiin, parit skypepuhelut kotimaahan ja suihkuun. Eukko vetäs suihkun jälkeen lääkkeen huiviin ja kävi nukkumaan. Minä rupesin kiskomaan Heinekenia ja siirtelemään fotoja koneelle. Huomenna vietetään rento päivä, ei mitään ihmeempiä suunnitelmia. Toinen yö ollaan vielä tässä samassa hotellissa ja perjantaina jatkuu matka kohti Krakovaa.

Viimeinen Heineken menossa ja kohta tästä itsekin koisaamaan.

Harry

Viimeisimmät

Viimeaikojen katsottuja elokuvia:
City of Life and Death 2/5
Beverly Hills Ninja 1/5
Gake no ye no Ponyo/Ponyo of the Cliff by the Sea 3/5
Birdman of Alcatraz 4/5
Chi ri qi cheng/Set off 3/5
San suk si qin/Shinjuku Incident 4/5

Maanantaina kaupunki hiljeni

Reilu viikko festareita on takana ja nyt saa sentään arkipäivät taas rauhoittua, kunnes lauantaina on sitten Sonispheren vuoro. Jazzeilla ylitse muiden nousi kuvassa olevan Raphael Saadiqin keikka perjantai-iltana LP44:ssä. Mies bändeineen sai melkoisen shown aikaan ja keikkaa voi helposti pitää yhtenä viime vuosien Jazzien parhaista. Siinä olivat hyvän musiikin lisäksi kyllä tyylikkyys ja show-elkeet huipussaan. Erilainen, mutta myös kovin mieluisa oli De La Soul samaisessa paikassa lauantaina. 20-vuotisjuhlakiertueen kunniaksi mukana miehillä oli kunnon bändi, vaikka kyllä he osan setistään hoitivat myös ihan kolmistaankin.

No, nyt on tosiaankin kesän jazz-annos täynnä. Ensi viikonlopun hevi taitaakin mennä sitten jo yliannostuksen puolelle.






(Tämä video on jonkun muun kuvaama torstain Areenakeikalta. Iltainen klubitunnelma taisi Saadiqin kohdalla toimia paremmin, vaikka kyllä tuota päiväkeikkaakin kehuttiin.)

ja paljonko Lasu antaa pisteetä?

Voi nääs nääs, päivitelläänpäs nyt vähän jazzijuttujakin taas välillä. Nähdyistä keikoista mieleen on jäänyt varsinkin Olli Ahvenlahden + bändin keikka, jolla soitettiin miekkosen 70-luvulla julkaistu The Poet -levy alusta loppuun. Hyvä meininki, hyvää musiikkia.

Ihan pelkkää jaskaakaan ei nyt ole viikko ollut, eilen illalla elektropoppia tarjosivat TV OFF ja Regina. Ensinmainittu oli pirteän positiivinen uusi tuttavuus.

Mitäs muuta... Miles Davisin Kind of Bluesta juuri suomennetun kirjan kirjoittanut Ashley Kahn piti levystä luennon, mitä olin kuuntelemassa ja terassillakin on tullut istuttua ja Klasunkin näin.

Tähän joku olisi voinut keksiä hauskan otsikon

Jazzit ovat vasta aluillaan, mutta varsin monipuolista keikkaa on ehtinyt jo seuraamaan. Big band -menosta fuusiojazziin ja suomihiphopista turkkilaislaulajattaren yökerhojaskaan. Tähän mennessä nähdyistä on eniten miellyttänyt Jukka Eskola Quintetin Freddie Hubbard -tribuutti.

Tuuriakin oli, kun satuin kävelemään juuri jazzradion lähetyskontin kohdalla kun kyselivät lähetyksessään helppoja (mikä levylafka viettää 50v-juhlavuottaan (Motownhan se)) ja tarjosivat palkinnoksi keikkalippuja. Nyt on sitten lippu perjantaiselle Raphael Saadiqin keikalle taskussa.

Lisää kirjoittelua kun vauhtiin on päästy

Jepulis, perjantaihan se taas ja pizzaakin on syöty. Anttilaan eksyin ja sieltä sitten neljä oleellista hyllyntäytettä tuli vielä 2x15 -kampanjasta ostettua. Joy Divisionin Unknown Pleasures, Simon & Garfunkelin Sounds of Silence, Radioheadin OK Computer ja Once-soundtrack. Kelpo levyjä jokainen.

Jazz-katu avattiin tänään ja sen puolen päivän aikoihin pikaisesti katsastin. Vähän uutta ja paljon vanhaa, mutta eiköhän seuraava reilu viikko tule siellä taas sangen hyvin viihdyttyä. Ensimmäiset varsinaiset keikat alkavat huomenna. Ehkä illemmalla voisi vielä terasseita käydä vähän lähemminkin tutkailemassa...

Kesäkuun saldo

Odotuksia (Hope and Glory) 4½
Fucking Åmål 4+
The Visitor 4+
Freaks 4
Sopeutumattomat (The Misfits) 4-

Manderlay 3½
Bounty - kapina laivalla (The Bounty) 3+
Jokikyttä (Striking Distance) 3
Paholaisen lampi (Devil's Pond) 3
Operaatio Valkyrie (Valkyrie) 3-

Walk Hard: The Dewey Cox Story 2½

Deutschland

Kerrotaan nyt sitten Sampan Praha-kommellusten perään omasta vajaan kuukauden takaisesta Saksan reissusta, kun juttua joskus pyydettiin ja nyt töissä ei todellakaan ole kiire, niin kelpaa tällaisiakin kirjoitella.

Jo ennen reissua tuli suunnitelmiin muutos, kun viisaudenhammas aiheutti kivuliaan ientulehduksen ja kaunis venäläinen naislääkäri Mehiläisessä julmuuksissaan kirjoitti 10 päivän antibioottikuurin, jonka kanssa alkoholin suhteen oli vedettävä nollatoleranssilla. No, toisaalta se helpotti vuokra-auton kuskin valintaa reissulle ja eipähän ainakaan kännipäissään joutunut suurempia mokailuja tekemään.

Reissu alkoi päivälleen kuukausi sitten, maanantaina 8.6, kun Air Berlinin kone nousi ilmaan Helsinki-Vantaalta kohteena Düsseldorf. Pieneksi pettymykseksi suurkaupungin ilmasto ei tulopäivänä tarjonnut yhtään sen parempaa kuin mitä kotomaassa oli tarjolla, vaan pilvisen ja kolean sään kanssa jouduimme sielläkin elämään. Düsseldorfista haimme vuokra-automme ja muutaman tunnin katselimme sitäkin kaupunkia. Ei se niin kummoinen ollut, mutta kuuluisasta näkötornista sentään oli komeat maisemat. Düsseldorfista ei ole matkaa kovinkaan paljon Kölniin, jossa majoituimme reissun kolme ensimmäistä yötä, mutta tuolloin reissun alussa kävimme ensin katsastamassa lähistöllä sijaitsevan yliopistokaupunki Aachenin. No eipä ollut sielläkään paljon nähtävää.

Köln sitten. En tiedä kuinka paljon vaikuttaa, että koko Kölnissä olo aikamme

siellä oli joko huono tai aivan vitun huono sää, mutta ei tuo kaupunki kovin suurta vaikutusta tehnyt. Toki se upea tuomiokirkko kunnioitusta aiheutti ja näkymä Reinin ylittävältä sillalta kohti kirkkoa jäi ikuisesti mieleen, mutta siinäpä Kölnin meriitit mielestäni olivatkin. Iso olut baarissa oli säälittävä 0,3 l:n ohut tuoppi! Sekavan oloinen kaupunki, ja sitäpaitsi naisetkin olivat selvästi rumempia kuin eteläisessä Saksassa! Toki yksi ilta jäi mieleen, kun etsimme poikain kanssa baareja ydinkeskustan ulkopuolelta (yllättävän vaikeaksi osoittautui muuten) niin eksyimme hieman hämäränoloiseen kapakkaan, jonka baarimikko Eppi paitsi soitti jatkuvasti Tom Waitsia niin myös osoittautui vallan mukavaksi hepuksi. Kuultuaan että olemme Suomesta Eppi laittoi soimaan Olavi Virran Täysikuun, Finnish tango! Hetken päästä Eppi sulki baarin oven ja laittoi sätkän (millä nimellä se jaded näitä kutsuikaan Intian blogissaan) palamaan ja laittoi jointin tietysti kiertoon. No, ei siitä sen enempää. Kölnissä hotellimme oli aika kehno, vaikka sen muka piti olla neljän tähden...eihän siellä ollut edes baarikaappia! Sijaintikin oli 4 km keskustasta eikä kovinkaan hehkeällä alueella, mutta kyllä siellä nukkua pystyi.

Kölnissä olomme aikana kävimme myös läheisessä pikkukaupungissa Brühlissä sekä Länsi-Saksan entisessä pääkaupungissa Bonnissa. Brühlissä oli upea 1700-luvulla rakennettu linna Augustusburg, jossa kävimme myös opastetulla (saksankielisellä, kukaan ei tajunnut paskaakaan) kierroksella ja olihan siellä nähtävää. Eksyimme tässä kaupungissa myös tupakkakauppaan. Olikin yllättävää huomata että tupakkakaupan hyllystä löytyi parempi valikoima viskejä kuin yhdestäkään Alkosta Suomessa. Varsinaiseksi hitiksi silti osoittautui nenänuuska, jota tuli sitten pari purkkia mukana aina Suomeenkin. Lisäksi samassa kaupungissa oli huvipuisto Phantasialand, jossa tulikin sitten vietettyä yksi iltapäivä. Olihan se hieno paikka ja laitteet hieman parempaa kategoriaa kuin Lintsillä, mutta eihän se teitä kiinnosta! Kivaa kuitenkin oli ja lapsellista. Niin joo, kaikkein houkuttelevin laite, IMAX-vuoristorata, tuli sitten missattua kun eksyimme erehdyksessä PASKAAN komediaesitykseen (onko joku nähnyt koskaan saksalaista komediasarjaa? No ei varmaan ole, ja enää ei tarvitse ihmetellä miksi!), josta ei voinut lähteä kesken pois ja tuo IMAX-paikka oli sillä aikaa mennyt kiinni.

No, torstaina kiipesimme Juuson kanssa vielä sinne Kölnin kirkon torniin. Tuuli oli jotain aika ennenkokematonta, katutasolla piti tehdä töitä pysyäkseen pystyssä näin selvinpäinkin. Ja muka Oulussa tuulee...Mitä sinne huipulle oli, n. 550 rappusta n. 100 metrin korkeuteen, mutta yllättävän helpolla ne meni. Eipä siellä ylhäällä häkissä niin hääviä ollut mutta tulipahan käytyä! Senpä jälkeen lähdimme sitten matkan toista osoitetta, Stuttgartia, kohti.

Autobahn vei meidät varsin nopeasti Etelä-Saksaan ja aika pian maisemat kertoivat, että tästä paikasta tulisin enemmän pitämään. Lisäksi säiden haltijatkin lopulta meille heltyivät ja pääsimme kunnolla nauttimaan auringosta. Stuttgart kaupunkina olikin mukavam

man ja ennen kaikkea kompaktimman oloinen kuin hieman ankeahko ja sekavahko Köln, kun pelkästään kävelykadulla kulkemalla näki lähes kaiken tarpeellisen. Oluttakin myytiin isommissa kerta-annoksissa. Kaiken hyvän päälle hotelli oli ihan eri luokkaa kuin Kölnissä tarjoten mm. alakerrassa kunnon saunaosaston, jonka suomalainen sauna onnistui epäilyksistämme huolimatta täyttämään odotukset. Siellä saunoessamme paikalle tuli myös saksalainen nuori pariskunta. Tyttö oli söpö ja näin tissit!

Perjantaina matkasimme päiväreissulle sitten vielä etelämmäs kohti

Alppeja. Matkan varrella oli tarkoitus käydä hullun kuninkaan Ludvig II:n linnoissa, kuuluisassa "satulinnassa" Neuschwansteinissa, Linderhofissa sekä Neuschwansteinin lähellä sijaitsevassa Ludvigin lapsuusajan linnassa Hohenschwangaussa. Linderhofissa emme valitettavasti ehtineet käydä, mutta toisaalta nuo kertakaikkiaan upeiden maisemien keskellä sijaitsevat kaksi muuta linnaa tarjosivatkin riittävästi nähtävää. Tuolta päätimme sitten suunnata olympiakaupunki Garmisch-Partenkircheniin, jonne tie kulki Itävallan kautta. Tuo ajoreitti olikin upein koskaan ajamani ja lumihuippuisia alppeja ihastellessa ei mutkaisilla teillä ulosajokaan tainnut niin kaukana olla. Garmisch itsessään oli ihan kiva pienehkö kaupunki ja samalla tuli tsekattua myös olympiastadion hyppytorneineen.

Stuttgartista jäi mieleen lisäksi ärsyttävän kliinisen puhdas Porsche-museo, jossa sain koskea aitoa McLarenia! Valitettavasti Mersun museoon ei riittänyt oikein aika ja kaikilla kiinnostus, joten tuo Stuttgartin kuuluisimmassa turistikohteessa jäi sitten käymättä. Mitähän tässä vielä kertoisi, joka teitä oikein vähän kiinnostaisi? No, Stuttgartissa tuli käytyä useassa baarissa ja myös jossain naurettavassa yökerhossa, mutta ei siellä muuta kuin vituttanut ainakin selvinpäin.

Kokonaisuutena Saksasta jäi ihan kiva vaikutelma. Ruoka ja kalja oli halvempaa kuin Suomessa ja ainakin ruoka oli yleensä todella hyvää. Suurkaupunkien sijaan voisi melkein suositella mitä tahansa pikkukaupunkia autobahnien varrelta. Niistä ei nimittäin mulkkuja brittituristeja löydy (no ei ne aina ole...eiku on ne!). Aina sieltä jotain hyvää ruokaa saa ja halvalla ja ravintoloiden pitäjätkin ovat yleensä sen verran vähemmän kiireisiä, että tulevat jutustelemaan ja yksi italialaisen ravintolan pitäjä jopa tarjosi pojille jälkiruoaksi grappaa. Pikkukaupungeista jossain Stuttgartin eteläpuolella kolmen kukkulan keskellä sijaitseva Bad Urach vei suorastaan sydämeni.

Sunnuntaina alkoi paluumatka sitten Stuttgartista kohti Düsseldorfin lentokenttää. Sen verran suoralta lähes 400 kilsan reitiltä poikkesimme, että kävimme katsastamassa Frankfurtin pilvenpiirtäjät keskustan läpi ajamalla. Sitten oltiinkin pian Düsseldorfissa ja sieltä kävin vielä ostamassa tarvittavat tuliaiset (en teille) ja viinat ja sitten oltiinkin kohta Helsingissä, Espoossa ja aamulla töissä.

Sellainen tarina, lisäsin kuvia jälkikäteen ja olihan persehomma.

Praha

Neljän päivän Praha-visiitti ei aivan sujunut ilman vastoinkäymisiä, mutta kokonaisuus ylsi kuitenkin vahvasti plussan puolelle. Surkeista liikenneyhteyksistä johtuen (bussi lähtee Porista yhdeltä yöllä, lentokentällä viideltä, lento olisi lähtenyt vasta puoli kymmeneltä) otettiin Vantaalta hotellihuone yhdeksi yöksi ennen matkaa ja hyvä niin. Keskiviikkoaamuna oli varsin kehno olo ja kuumettakin jonkin verran, joten ihan parhaissa merkeissä ei päästy lähtemään. Illalla hotellilla olo vain huononi ja kuumekin nousi jo lukemaan 38,5C, joten matkan suhteen alkoi jo näyttää huolestuttavalta. Yöllä kuume laski kokonaan ja aamulla oli ihan kohtalainen olo, joten päätettiin kuitenkin lähteä. Kentällä lämpö lähti kuitenkin taas pikaisesti nousuun, joten siinä sitten lähtöselvitysjonossa pähkäiltiin lähes tiskille saakka, että mennäänkö vai ei. Päätettiin lähteä.


Perille päästyä hotellilla odotti ikävä yllätys. Paikka tuntui olleen Prahan ainoa, johon tulva oli iskenyt, ja miekkonen tiskin takana kertoikin että majoittuminen ei nyt hotellissa onnistu. Kyse oli onneksi vain hetken hämmennyksestä, sillä olivat korvaavan majoituksen jo järjestäneet lähistöltä. Uusi hotelli oli sijainniltaan aivan yhtä hyvällä paikalla (lähellä Kaarlensiltaa) kuin alkuperäinen, eikä paikan tasokaan ainakaan alaspäin tippunut. Hotellirakennus oli peräisin 1100-luvulta ja huoneisto mukava sekoitus vanhaa (maalattu kiviseinä, paksut hirret katossa) ja uutta (kylpyhuone). Kunto tuntui olevan kohdallaan, joten lähdettiin lähes saman tien kiertelemään lähistöllä sijainnutta Prahan linnanseutua. Ennen kuin mitään ehti vielä syödäkään, teki sitten vuorostaan vatsa tenän, joten tulivatpa paikalliset wc:t kovin tutuiksi. Iltasella onnistuin vielä kävelemään vauhdilla ohimo edellä naulakkoon, pää on vieläkin toiselta puolelta hellänä.


Perjantai kierreltiin vanhan ja uuden kaupungin (suhteellista tuo "uusi" tuolla Prahassa, taisi olla uusi kaupunki peräisin 1300-luvulta) kohteissa ja laajaan kauppatarjontaankin tuli siinä samalla tutustuttua. Kommunismimuseossa käytiin, joka oli pienehkö, mutta kohtalaisen kiinnostava paikka. Sijaitsi muuten mäkkärin vieressä ja saman portaikon yläpäässä kuin kasino, tavallaan kuvaavaa tuokin. Lauantai tarvottiin vanhan kaupungin pohjoisosissa. Juutalaiskorttelit oli yksi päivän kohteista, mutta eipä tullut huomioitua, että lauantaisin juutalaisalueelta tuskin mitään aukiolevaa löytää. No, nähtävää riitti kyllä porttien ulkopuolellakin.


Jotain yleisiä huomioita: Praha yllätti siisteydellään. Roskia ei näkynyt oikeastaan missään ja kaikkialla oli kovinkin puhdasta. Sattuneesta syystä vessoihin tuli tutustuttua laajemmaltikin ja oli paikka sitten syrjäisen luostarin nurkassa tai pahimman turistialueen keskellä, niin jokainen mukavuuslaitos suureksi yllätykseksi loisti puhtauttaan. Kehutut julkiset kulkuvälineet näin rajoittuneellakin kokemuksella (lentokentältä kaupunkiin ja takaisin, muuten matka sujui kävellen) toimivat erinomaisesti. Yhdellä noin euron lipulla pääsi yhdellä leimauksella liikkumaan 75 minuuttia niin busseissa, metroissa kuin ratikoissakin. Odotellakaan ei pysäkeillä seuraavaa vuoroa joutunut, liekö ollut sitten vain onnea matkassa. Ruoka ja olut olivat halpaa ja hyvää. Vedenjuonti ei tosin Prahassa ole kannattavaa, tyypillistä oli että ravintolassa 0.25l vettä maksoi saman verran tai enemmän kuin 0.5l olutta. Paikasta riippuen tuollainen perustuoppi kustansi 1-3 euroa, syrjäisemmiltä alueilta olisi varmasti halvemmallakin löytynyt.


Kaupunki jätti hyvän vaikutelman. Vanhoja hienoja rakennuksia oli lähes äärettömästi ja keskusta oli juuri sopivan kokoinen kävellen liikkumiseen. Neljässä päivässä ei tietenkään kaikkea ehtinyt nähdä, mutta varsin hyvän kuvan paikasta ehti jo muodostaa. Voisi tuolla toistamiseenkin vielä käydä.

Ja kun vastoinkäymiset ovat aina niin mukavia, niin kerrotaan nyt vielä yksi kotimatkallakin sattunut. Olikohan sitten koneeseen iskenyt salama vaiko erikoislaatuinen ilmakuoppa, mutta kesken lennon kuului yksi kova pamaus ja samalla konekin hypähti melkoisesti. Ajoitus oli hieno, sillä olin juuri kaatanut kupin täyteen punaviiniä, joka läiskähti sitten suoraan päälle.