torstai 31. joulukuuta 2009

Vuosi Vaihtunee Elokuvan Merkeissä


No uuden vuoden suunnitelmat meni miten meni ja vuosi vaihtuu kuitenkin.
Oli siis aikaa käydä vielä kaupungilla katselemassa alennusmyyntejä.
Stockmann jäikin viime reissulla käymättä, joten sinne oli syytä suunnata. Stockan (kuten me stadilaiset sitä kutsumme) alelaarit usein sisältää jotain joka ei ole muita kiinnostanut ja on kuitenkin melkoista kivaa.

Ensiksi osui silmiini pieni laatikko jossa oli 12.90e hintaisia Bluray-julkaisuja. Periaatteessa ajattelin jo ostaa niistä pari, kunnes sitten silmiin osui Coraline. Valitettavasti sen hinta oli 19.90€ joka on tuplasti sen verran mitä haluaisin maksaa Bluukkareista (kuten me stadilaiset niitä kutsumme). No jätin sen laariin kasvamaan korkoa.

Käännyinkin 180 astetta ja siinä olikin lisää alelaareja.
Oitis silmiin osui Harold Lloyd 10DVD boksi, hintalapussa luki kyllä 69.90€ joka ei ole kovin halpaa. Onneksi kuitenkin löytyi toinenkin hintalappu jossa oli huvittava hinta joka sai minut kikattamaan innosta. Koko tämä boksi jonka olin meinannut jopa Jerseyn Saarilta tilata olisi nyt vihdoin minun (kaiken lisäksi Lylleri Lylleri-Pazze oli tätä kehunut) ja vain 19.90€ hinnalla!

Tämä yksi ihana boksi avasi sitten lompakon nyörit ja kaappasin samantien mukaan Alfred Hitchcockin "Läski mies esittää" sarjan kaksi kautta (9.90€ / kausi).
Menoa kun oli niin se Coralinekin mukaan!

Anttilaan sitten vielä toki ja tiesin mitä halusin.
Viimeeksi jäi ostamatta Billy Wilderin: Ace in the Hole ja Twilight Zone: The Movie.
Kummatkin oli vain 3.99€ joten en köyhtynyt kovasti.
Mukavasti oli myös yksi klassikko laskenut hintaansa, joten toinenkin Wilder mukaan, Double Indemnity oli 5.99€ .. Futuren julkaisu tosin joten vähän pelottaa.

No näillä kiirehdityillä sanoilla haluan toivottaa teille arvon lukijat ihanaa uutta vuotta 2010!
Minut tavoitttaa parhaiten internetistä.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Ei TSTF ole kuollut, se vaan odottaa isoja aiheita

Pikkuiset tekstit tulee naputettua Twitteriin.
Siellä on turhaakin turhempaa tarinaa ja kuulumista.

http://twitter.com/jarkkog
http://twitter.com/cane78
http://twitter.com/samppak

Kaikki mukaan twitteröimään,
siellä kivoja juttuja tarinöidään.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Hyvää joulua!

Ja perinteisellä tyylillä mennään...

lauantai 5. joulukuuta 2009

Syötteet perseilevät

Oikean laidan Twitter-feedissä on jo jokusen päivän näkynyt vain undefined-nimisen käyttäjän kirjoituksia. Metka bugi on vaikuttanut kaikkiin moista lisäpalikkaa blogeissaan käyttäviin. No, väliaikaisratkaisuna muutin tuon RSS-feediksi ja taas toimii. Oi auvoa.

Edit: tuo ei näemmä uusimpia viestejä edes näytä suoraan. No, kunhan joskus päivittyisi.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Marraskuun saldo

Karhumies (Grizzly Man) 4+
Boxer - Nyrkkeilijä (The Boxer) 4-
Cyrano de Bergerac 4-
Whatever Works 4-

Drag Me to Hell
Empire Falls
Rajut kaverit (Thunderbolt and Lightfoot) 3½
Tarzan ja erämaan seikkailut (Tarzan's Desert Mystery) 3½
Texasin kovanaama (The Sheepman) 3½
2012 3+
Berliinin taivaan alla (Der Himmel über Berlin) 3
Ei mitään yhteistä (Nothing in Common) 3

Nick and Norah's Infinite Playlist
1900 (Novecento) 2+

Private Resort

lauantai 14. marraskuuta 2009

39 muuttui neljäksi - Eli kuinka Jarkko vei elokuvia kauppaan ja otti tilalle toista.


Eilen iltapäivällä GameStop ilmoitti Konsolifinin sivuilla kampanjastaan jossa he hyvittävät kolmesta dvd-julkaisusta 10€ .. eli kuudesta elokuvasta saisi toki 20€ jne.
Itsellä on muutama elokuva hyllyssä joita ei tee mieli katsoa uusiksi, siksi tämä kampanja kiinnosti. Arvelinkin että ainakin parikymmentä elokuvaa saan vietyä ja otan tilalle pelattavaa (olenhan suomen parhaimman pelisivun toimittaja!).

No kotona sitten aloin ottelemaan potentiaalisia vaihdokkeja hyllystä ja niitä kertyi 38. Aamulla sitten toimitin laskutoimituksen päässäni ja huomasin että yhden kun saisi lisää niin olisi tasasumma (39/3 = 13 = 130€ rahaa peleihin). No riipaisin yhden pitämäni nimikkeen mukaan, sillä 3. asteen yhteyden olen halunnut BluRayna hankkia.
Pakkasin kamat IBM:n trendikkääseen urheilukassiin ja lähdin Sannan kanssa liikkeelle.

Lunta oli satanut ja ajattelin että kestääköhän minun Adidas Superstarini tätä liukasta aikaa. Hetken se onnistuikin oikein kivasti, mutta bussipysäkille tultaessa (Mikkolin/Veljen talon kulmalla) astahdin lumen peittämään jäälätäkköön.

Tasapaino karkasi, koetin tsempata .. ei auttanut.

Vasen jalkani vääntyi alleni ja polvessa tuntui viiltävä kipu kun jalka taipui lisää.
Päästin suustani todella epämiehekkään kivun osoituksen ja sanoin "Au Au Au Au Au Au Au .." niin monta kertaa että koiraa ulkoittava nainenkin oli tulossa apuuni.
Sanna koetti kiskoa minua ylös mutta sattui liikaa ja en kyennyt toviin kokeilemaan että selviänkö säikähdyksellä.

Onni kuitenkin kävi onnettomuudessa ja pikkuhiljaa uskalsin nousta ylös ja kävely oli aluksi todella kamalaa, mutta pikkuhiljaa kipu muuttui siedettävämmäksi ja jomotukseksi joka säteili sääriluuhun. Sen kanssa voin elää, joten bussilla vaan stadiin.

--

* Helsinkin, Keskusta (14.11.2009)

Sokoksella oli kanta-asiakaspäivät. Ostin vain shampoota, geeliä ja hammaslankaa (yht. 9.92€!!).
Jätin Sannan Sokokselle sillä hänen työpäivänsä siellä alkoi ja itse jatkoin Steissille.
Vedentulvan turmelema metroalue on hiljentänyt aluetta ja rauhassa saivat paskat uskovaiset jaella propagandaansa.

Gamestoppiin saavuin ja kerroin käyttäväni hyväksi (heh en kullia ja persettä) vaan elokuvakampanjaa. Myyjä huokaisi hymyillen ja näytti dvd-pinoa joka oli tämän päivän aikana myymälään tullut .. se oli melkoinen.
Onneksi minulla oli vain laatua ja kaikki elokuvani kelpasivat, joten ei muuta kuin hyllyjen väliin katsomaan pelejä.

XBOX 360-konsolille en ole vielä yhtään omaa peliä saanut hankittua (CDWOW PANTTAA GTA-LISÄOSIA!! :grr: :Grr:) joten etusijalla oli pelit sille.
Käytettynä hyllystä nappasin Bioshockin ja Gears of War 2:n. Näiden yhteishinta ei ollut kuin muutamat kympit.
PS3:lle (Playstation Corporationin oma konsoli!!) otin kuitenkin myös pelin. Ennen COD: MW2:sta hehkutettiin Uncharted 2:sta joten sen otin ja oli vielä peltikotelo!
Olin näihin tyytyväinen ja ajattelin loput rahat pitää lahjakortilla ja käyttää sen ensiviikolla New Super Mario Bros peliin Wiille.
Tiskillä kuitenkin huomasin ladattavan akun XBOX ohjaimeen, joten se mukaan koska kukapa patteireita tuossa jaksaa vaihdella.

No kortille jäi vain 8.40€ säästöön, mutta olen tyytyväinen hankintoihin.
Ehkä ensi viikolla vielä vielä pari elokuvaa lisää niin saan lisää hyvitystä.

--

Reipas mieli oli joten illaksi juotavaa piti hankkia.
Viime viikonloppuna muistin miten hyvää olutta London Pride on joten sitä 2 mukaan. Toki lisäksi 2 Koffia ja Alkosta vielä yksi 0.5l Lonkero (jos se maistuisi hyvälle jääkylmänä).

Nyt pesen toista koneellista pyykkiä ja sen jälkeen voisin tehdä jotain muuta.
Että diu diu ja sillee.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

The Real McCoy Band

Moisen bändin debyyttikeikka tuli eilen käytyä katsomassa. No mikäs siinä, musiikki oli hyvää perusrokkia ja bändillä näytti olevan soittofiilis kohdallaan. Foo Fighters -mies Shiflett puhkui varsinkin keikan alkupuolella selvästi intoa päästessään lavalle nuoruutensa idolin kanssa ja Andykin oli Andyksi varsin hyvässä vedossa. Materiaalista puuttuivat parit ilmeisimmät Hanoi-hitit, mutta Andyn sooloiluilta tutuimpia kappaleita kuultiin.

Jos jotain pitäisi erityisesti haukkua, niin keikan paskoja soundeja. Ainakin omalle paikalle tanssilattian keskivaiheille äänet olivat yhtä puuroa, jossa erottelevuudesta ei ollut tietoakaan. Yelisökin oli vähän vaisun puoleista.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Lokakuun saldo

Woodstock 5

Herra Lazarescun kuolema (Moartea domnului Lazarescu) 4+
Isän nimeen (In the Name of the Father) 4+
Kohti uutta (Away We Go) 4
To Tulsa and Back: On Tour with J.J. Cale 4
Kaksinaamaista peliä (Duplicity) 4-
Mammutti (Mammoth) 4-


Footloose
Kaksi mustalaista (The Bohemian Girl) 3½
Miehemme Havannassa (Our Man in Havana) 3½
Mies lännestä (Man of the West) 3½
Piano (The Piano) 3½
Taking Woodstock
Tie kotiin (Wo de fu qin mu qin) 3½
Tiskirotat II (Clerks II) 3½
Vahakabinetti (House of Wax) 3½
Gloria - gangsteriheila (Gloria) 3+
Hassu setä Buck (Uncle Buck) 3+
Hei me folkataan (A Mighty Wind) 3+
The addiction - riippuvuus 3
Amerikkalainen ystävä (Der amerikanische Freund) 3
Hollywoodland 3
Robots 3
Täynnä tarmoa 3
Varastetut ihmiset (Invasion of the Body Snatchers) 3


Eeva (Eva) 2½

lauantai 24. lokakuuta 2009

Bamboo Center - Pala aitoa itämaata


Seuraavan päätelmän olen tehnyt lukuisten matkailuohjelmien perusteella: Kiinalaiset ravintolat eivät siellä aidossa maassa ole mitään punaisia ja kromeluurisia ravintolakeitaita. Mitään kullattuja lohikäärmeitä ei perusruokaloista löydä ollenkaan, toisin kuin melkein jokaisesta suomalaisesta Kinkkilästä.
Ne aidot paikat näyttää olevan hyvin alkeellisia paikkoja, joissa vain ruoka on pääosassa, ei siis ravintolan sisustus. Tätä linjaa noudattaa myös Annankadun New Bamboo Center.

Sanna mainitsi että voisi taas syödä kiinalaista (viime lauantaina kävimme myös) ja ehdotinkin paikkaa jossa olen käynyt aivan liian harvoin, mutta jonka maine on kova.
New Bamboo Center on pieni paikka ja kolmen aikoihin tupaten täynnä. Pöytiä on vähän ja niitä koristaa vain ruma vahakangas. Seinien maali on bambunvihreää ja näyttää kamalalle.
Sanna heti mainitsikin että paikka on kolkon ja ruman näköinen ja ei haluaisi sinne. Kuitenkin sisään menimme ja heti kun ovi avautuu niin kiireinen mutta ystävällinen hlökunta tervehtii (joskus tervehdys unohtuu ja kysytään suoraan "Montako?!").
Valitsin nautaa chilikastikkeessa (perusvalintani, olisi pitänyt kokeilla paikan curreja) ja sanna Bamboo Kanaa. Ruoka oli totta kai helvetin hyvää ja sopivan mausteista. Ilokseni naiseni osoitti hienoa luonnetta ja vihdoin uskalsi sotkea sitä punaista chilitahnaa omaan ruokaansakin, tämän tuloksena molempien meidän nenät kävivät valumaan.

Koko ruokailun ajan ihmisiä tuli ja meni. Yksinistuvia pyydettiin siirtymään toiseen kohtaan että toiset mahtuu sisään ja kaikki olivat silti tyytyväisiä. Vakioasiakkaat muistettiin ja ruoka tuli menua katsomatta. Tunnelma oli huikea.

City-lehtikin sanonut paikkaa kaupungin parhaaksi kinkkiläksi.

tiistai 20. lokakuuta 2009

LOL-paita (Kiitos pojille muistamisesta)

Kuvassa LOLLAUTTAA neljä Will Ferrellin Bluray-elokuvaa!

lauantai 17. lokakuuta 2009

Konsolisota on ohi



Kolmaskin konsoli jo kotiin ehti, joten nyt voi tosissaan miettiä mikä on paras.
Ei kai siitä sen enempää.
Kenties vähän on runsauden pula nyt, mutta suloista se on vaan.
Pelejä ei vielä uudelle tulokkaalle ole, mutta demoja imuttelin jo XBLA:sta.

PS3 ID on Grarkko
XBOX Live tunnari on Grarkko
Wii näköjään tunnus 1019 8553 3244 2094

--

Lauantai muutenkin oli ihan kiva.
Anttilassa oli kiva käydä, keskusvaraston tyhjennys luo taikaa normaalin käyntiin.
Tänä vuonna valikoima näytti olevan oikein kiva ja ensi henkäisyllä sai tuntea onnistuneen valinnan katkun.
Esitteestä muistin että olisivat M.Kaurismäet olleet 7.99e mutta kun hinta olikin 2e halvempi niin ilo alkoi housuissa ja kolme kaappasin mukaan (Arvottomat, Zombie ja Klaani).
Näiden lisäksi mukaan sitten Coenien viimeisin, jonka katsoinkin jo. Tykkäsin kyllä kovasti.
3.99e kategoriaan oli laitettu vanhoja Paramout julkaisuja ja niiden joukosta paistoi Alkuperäinen War of the Worlds erikoisjulkaisu, joka oli pakko-ostos.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Helvetin Esikartano - Myyrmäki



Joku hetkellinen mielenhäiriö sai minut suostumaan Sannan pyyntöön että lähtisin mukaan Vantaalle, Myyrmäessä kun olisi iso kirpputori.
Kirpputorit kuvottavat aina minua, vaikka parhaimmillaan ne on olleet mukavia löytöpisteitä (tarkista vaikka ME LOVE YOU LONG PLAY-kirjoitus tästä blogista).
No ei auttanut perääntyä enää kun olin lupautunut ja kello 10:00 odotimme maalaisbussia Vantaalle.

Heti iski silmään se betoni helvetti, jonka rinnalla Merihakakin kalpenee. Vihreät metsikkö alueet toivat oman irvokkaan lisänsä tähän perseeseen.
Kirpputori pidettiin sisäurheiluhallissa joka oli kolkko paikka, eikä edes ylihinnoitettu grillimakkarateltta parantanut sateisen sään paskaa tunnelmaa.

Oletteko koskaan miettineet kuka ostaa Anttiloiden halpis CD-levyt? En nyt puhu 2 x CD = 15e kampanjatuotteista, enkä edes niistä 5.99€ hintaisista levyistä, vaan niistä euron tai kahden maksavista levyistä jotka kantaa nimiä kuten "Livin' da vida mickey" sekä "ultimate hits" .. Minä tiedän kuka ne ostaa! Myyrmäkeläiset teinit jotka nyt ovat raskaana ja myyvät nyt jo kuluneet ja huonoon kuntoon menneet paskat cd:t typerään hintaan kirpputorilla.
Samasta pöydästä voi myös nyt ostaa kulahtaneet H&M pissisryysyt, sekä ikivanhat VHS myyntikasetit jotka on otettu mukaan vanhempien kotoa kun muutti yksiöön aikuistumaan.
DVD lienee tuntematon tallennemuoto näillä leveysasteilla, mutta jos niitä onkin Myyrmäkeen eksynyt niin varmaa on että Ashton Kutcher tällä julkaisulla esiintyy!

Ikinä ei ole nähnyt niin montaa pöydällistä paskaa saman katon alla ja tuskin koskaan enää näenkään. Myyrmäki arpeutti syvästi ja uskoisin että pysyvästi!

Kaiken kukkuraksi paikallisen Hesen lattia oli liukas!

:grr: :grr:

perjantai 2. lokakuuta 2009

Syyskuun saldo

Kunniattomat paskiaiset (Inglourious Basterds) 4

Jään tänne yöksi (Ball of Fire) 3½
Kylmää terästä (Blue Steel) 3½
Saigonin kaunotar (Red Dust) 3½
Vaaleaverikön rakkaus (Lásky jedné plavovlásky) 3½
The Deal 3+
Hot Spot - kuumat paikat (The Hot Spot) 3+
Saanko luvan (Shall We Dance) 3+
Tarzan ja viidakkokansa (Tarzan Triumphs) 3
Armoton mies (Città violenta) 3-

Pahan kehä (They Live) 2½
Juice 2

lauantai 19. syyskuuta 2009

Rillumarei saavutti kansansuosiota, mutta jätti kriitikot kylmiksi.


Lapinlahden Linnut on melkoinen ryhmä.
Epätasainen ainakin jos ei muuta!
Onko se muuta? Voi se olla!
Itsekin on tullut ohitettua yhtyeen musikaalinen tuotanto vuosien varrella, lukuun ottamatta muutamia biisejä. Ehei, en ole levyjä keräämässä (ne kuulee Spotifyssa) mutta tuon "Melkein Kaikki" dvd.boksin yksi levyllinen oli täynnä livemateriaalia/musiikkivideoita yhtyeestä niin kiinnostus koheni.
25 vuotista uraa juhlittiin 3DVD:n boksilla joka sisältää lisää live-keikkoja ja musiikkivideoita.
Ei tuo kiinnostanut niin kovasti ilmestyessään, mutta nyt ..
Ja löytyykö sitä nyt? Ehei, ei löydy!
Myyty loppuun on useasta paikasta (anttiloissa oli hintakin alle kynpin).
No piti sitten tilata cdonista kun ei inhimilliseen hintaan muualta saanut.
Kenties voi myöhemmin kaduttaa koko ostos jos kiinnostus loppuu!

Lopuksi mainittakoon että ostin Stockmannilta kaksi Rillumarei-elokuvaa: Rovaniemen Markkinoilla sekä Lentävä Kalakukko (ok olen esa pakarinen fani, tappakaa mut, bannatkaa chatista! Saatanan juntit, tulis sota ja tappais tollaset).

perjantai 18. syyskuuta 2009

Cable Open

Tänäänhän tuo taas alkaa, mutta edelliskerroista poiketen Viasatin leffakanavat uupuvat tarjonnasta, joten elokuvapuolella ei tallennettavaa tällä kertaa kovin runsaasti löydy. Tuossa jotain poimintoja (ilmeisimmät "kaikkihan tämän ovat nähneet" -leffat jätetty pois), mukaan ei varsinaisia löytöjä ole tällä kertaa pahemmin eksynyt.

Sub Leffa:
Kylmää terästä (la: 5:35) - Varhaisempaa Bigelowia. Kiinnostanee katsoa, vaikka on tämä joskus nähty eikä mikään ikimuistoinen ollutkaan.
Laululintu (la: 16:35) - Erinomainen brittidraamakomedia.
Puhu hänelle (la: 18:10) - Almodovarin parhaimmistoa
The Hot Spot - kuumat paikat (su: 16:15) - Kohtalainen neonoir.
Missouri (ma: 2:30) - Arthur Pennin oivallinen länkkäri. Brando loistavan sekopäisenä, Nicholsonkin hyvässä vedossa.

MTV3 scifi:
Pahan kehä (la: 5:05) - Carpenterin 80-lukukauhua

Showtime:
Juice (pe: 20:00)

KinoTV:
Minusta on moneksi (pe: 18:05) - Kohtuuhauska Michael Keaton -komedia.
Lohikäärme taistelee (pe: 23:55)
Siivot ja syntiset (la: 1:30)
Ikuisesti lohikäärmeitä(la 3:15) - Kolmen leffan Jackie Chan -setti
Addiction - Riippuvuus (su: 00:10) - Abel Ferraran vampyrointi
Sleep With Me (su: 16:50) - X-sukupolven hyvä suhdevänkäily
Robin ja Marian (su: 18:15) - Sean Connery Robin Hoodina

lauantai 12. syyskuuta 2009

Kiitokset Canelle kossusta!



Perille tuli hienossa styroksipaketissa, kiitokset vielä! Vieläkö muuten on luottoa Kärppiin? Miten olisi sama veto uusiksi? :)

lauantai 5. syyskuuta 2009

Terrorisminvastainen sota


Lauantaikirjoitus kun Cane joskus sanoi että näitä kaipaa (tosin kyllä se ilahtuu Palinistakin!).

Unohdettiin kesälomalla vierailla Korkeasaaressa (minä ja Sanna) joten korjattiin erhe tänään.
Suht' aikainen herätys ja eikun kauppatorille.
Korkeasaaren lautalla on tunnelmaa, siitä pitää huolen turistit, lapsiperheet ja söpö lipunmyyjä tyttö. Sääli että matka on lyhyt.

Ei ole vuosien saatossa paikka liikaa muuttunut, kenties hieman modernisoitunut.
Entinen tunnelmallinen kahvila siellä keskellä on muuttunut liukuhihnaruokalaksi. No sieltä kuitenkin heti alkuun kuumat kaakaot ja pullat, tällä ehkäistiin sokerin laskeminen.
Heti ensiksi näkyi iso leijona jolle oli lätkäisty Aimo Köntti (tämän nimisiä on muuten kaksi suomessa) lihaa. Komeasti retuutteli kimpaletta.

Monia muitakin eläimiä näkyi .. Karhut oli aktiivisia ja lasin takaa näki karhun ensimmäistä kertaa ihan alle metrin etäisyydeltä. Iso oli se herra .. halattava kuten pazze, mutta mukavampi ja ei niin rikas.
Apinat osoittivat komeasti sisäsiittoisuutensa nussimalla vähän väliä. Spruits.

Ylläoleva kuva on valkopääsakista joka oli mukava kaveri. Lasin takaa katseli ja kun Sanna sormen törkkäsi lasiin niin raukka yritti tarttua siihen kiinni 2 kädellä. Viidestä sormesta tulikin lisää kivaa tutkittavaa.

Korkeasaaren jälkeen paluu stadiin on kuin raikas henkäys mentholihönkää.
Tarkoituksena olikin tänään mennä pelikauppoihin vaihtamaan pelejä muihin. Ajatuksena oli hankkia se toinen bändipeli (Rock Band), kun ne rummutkin nyt on matkalla kotio.
Vaihtoon kannoin 2 PS3 peliä ja 3 Wii peliä.

Konsolinettiin jätin NBA 2K9 pelin (2K10 ilmestyy pian, siksi sen tein) ja vaihdossa otin alennuksessa olleen Rock Bandin. Väliä 13€ maksoin.
Alimman kerroksen GameStoppiin sitten loput ja vaihdossa otin Rock Band 2, Rock Band: AC/DC ja vielä Godfather 2:n. Tähän maksoin väliä 18€ mutta ei sekään tuntunut pahalle.

Hieman pahalle tuntuu että Wii on jäänyt niin vähälle huomiolle. Syksyn tullen kyllä taas sekin herää eloon kun uusi Mario ilmestyy.
PS3 on nyt kyllä noussut monipuolisemmalla tarjonnallaan ohi.

Päivän kaupunkikeikan päätti vieraili Nepalilaisessa Ravintolassa.
Nepalilainen ruoka onkin noussut minun ja Sannan suosikiksi viime aikoina. Otanta ei ole suuri, mutta Mountain (Nordenskiöldinkadulla) ja nyt Satkar (Siinä Tennispalatsin kupeessa) ovat olleet tarjonnaltaan oikein hyviä paikkoja syödä. Annokset ovat aina riittäviä.
Tulisuusaste saisi olla hivenen korkeampi, sillä tämän päiväinen Kuha tulisessa kastikkeessa ei polttanut juuri lainkaan.

Terkkuja chattiin, nähdään taas!

(Otsikko oli sattumanvarainen artikkeli, jonka wikipedia antoi)

Navan ympäri 80 päivässä


Jutustellaanpas taas vähän Michael Palin -asiaa, kun Cane siitä on niin kiinnostunut. Viime vuonna tuli luettua miekkosen päiväkirjojen ensimmäinen osio ja nyt siirryin sitten matkakirjoihin. Tv:stä tuttuja matkojahan nuo ovat, mutta kirjoissa on päiväkirjamaisempi ote ja turinointi samoista tapahtumista on kirjoissa hieman eri kannalta kuin tv:tä varten kuvatuissa pätkissä.

Around the World in 80 Days Special 20th Anniversary Edition käy läpi Palinin ensimmäisen tv:tä varten toteutetun matkasarjan. Teksti on mukaansatempaavan sujuvaa, selvästi innostunutta ja moneen otteeseen myös hauskaa. Tapahtumat ovat kyllä jo sarjasta tuttuja, mutta kirja valottaa taustoja enemmän eikä tunnu vain saman kertaukselta. Juhlapainokseen on lisätty hieman uutta asiaa, mutta lisäsivut ovat pienoinen pettymys. Muistelumatkalta on syntynyt vain 10 sivua lisää, josta siitäkin osa kuluu vielä valokuviin. Uutta perspektiiviä ja kommentointia vanhasta matkasta ei löydy, vaan lisäyksissä käydään vain pikaisesti uuden matkan tapahtumat läpi. Onko sitten ikä tehnyt tehtävänsä vai mistä johtunee, mutta 20 vuotta vanhemman Palinin teksti ei tunnu edes yhtä sujuvalta kuin vanhempi materiaali. Hyvä kirja kuitenkin ja hinta/laatu-suhde tuskin voisi olla parempi - uusi 240 sivuinen kovakantinen kirja maksoi £0,01 + postikulut, yhteensä siis £3,95.

Pitihän sitä sitten lisääkin tilata. Seuraava kirja ("Pole to Pole) oli siinä suhteessa hankalampi tapaus, että se on julkaistu jo vuonna 1992. Britti-Amazonista kyllä löytyi kirjaa moneltakin kauppiaalta, mutta suurin osa käytettyinä. Pähkäilin uuden ja "like new" -tasoisen käytetyn välillä ja päädyin lopulta jälkimmäiseen. Uusi noin vanha kirjakin voi olla saanut hieman kolhua, mutta "kuin uudeksi" luokitellun käytetyn olettaisi olevan priimakuntoinen. Eilen kirja sitten kolahti postiluukusta ja valinta osoittautui oikeaksi. Kirja on kansipapereitaan myöden täysin virheetön, kolhuton ja tahraton. Ainoa miinuspuoli on sivuista voimalla hyökyvä makeahko tuoksu.

torstai 3. syyskuuta 2009

Elokuun saldo

Vera Drake
Kotini on linnani (Pelísky) 4+
Pelon kasvot (Peeping Tom) 4+
Public Enemies 4+
Svengijengi vauhdissa jälleen (Diner) 4+
Casa de los babys 4
District 9 4
Gregory's Girl 4
Laiton sydän (Lawless Heart) 4
Reality Bites 4-

Juna (The Train) 3½
Näytön paikka (Can't Buy Me Love) 3½
Tucker - mies ja unelma (Tucker: The Man and His Dream) 3½
Street Fighter Counterattacks! (Gyakushû! Satsujin ken) 3+
Kahle (The Defiant Ones) 3
Tapas 3
P.S. 3

Varjojen valtakunta (Underworld) 2½
The Island 2

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Millai muute 2009

Paikallinen sisäsiittoinen bändiskene ei synnytä hassunnäköisiä lapsia, vaan varsin monipuolista ja usein sangen hyvääkin musiikkia. Viime vuoden tapaan oli jälleen Porin teatterissa Millai muute -tapahtuma, jossa porilaiset ja vähän muualtakin tulleet artistit esittivät osaamistaan. Yhtään samaa bändiä kuin viime vuonna ei lavalla ollut, samoja naamoja kylläkin.

Ensimmäisenä vuorossa ollut ja ensiesiintymisensä tapahtumassa suorittanut Serpentes Vipera oli ihan positiivinen tuttavuus. Trio jyysti vanhakantaista, 70-luvulta vaikutteita ammentavaa hevirokkia. Hyvä meno ja reipas aloitus illalle. Seuraavana lavalle astui Lowlife Rock'n'roll Philosophers. Bändin edellinen levy hyllystä löytyy ja ei hassumpi ollut tämäkään keikka, ennakomyynnissä aulassa ollut uutuuslevy jäi kuitenkin hankkimatta. Uusi materiaali ei tehnyt niin suurta vaikutusta.

Tauolla kahvilassa trubaduureilivat vuorovedoin Janne Laurila ja Nikolai Blad. Mokoma kahvila tosiaankin, pienestä kakunsiivusta veloittivat viisi euroa. Siivu suuremmaksi tai hinta alas taikka ostan ensi kerralla tilalle pullan!

Toisella puoliskolla lavalla esiintyi ensimmäisenä robotti. Konemusiikkia ei kuitenkaan kuultu, haitaria vähän soitteli ja laulaa luikautti. Sitten päästiin illan pääesintyjään Magyar Posseen, joka odotusten mukaisesti olikin vallan erinomainen. Hieno keikka, varsinkin edellisen albumin materiaali toimi hienosti. Uudet laulajien kanssa esitetyt biisit epäilyttivät ennakkoon, mutta tuntui laulukin Posselle sopivan - tosin laatu noissa poukkoilikin jo hieman enemmän.

Pääsymaksunsa arvoinen ilta. Kuvasin pätkän Magyar Possen Intercontinental Hustlea, tuosta alta sen näkee.

lauantai 29. elokuuta 2009

Huomio Cane!


Italianpiskillä oli jotain asiaa Canelle. Mitä? Sitä se ei kertonut...

perjantai 28. elokuuta 2009

Sisilisko sihisi Sisiliassa

Matkalta tuli palattua keskiviikkona ja kyllähän se aika taas hurahti turhan vikkelään. Sisilia teki vaikutuksen jo lentokoneen ikkunasta, kun Etna massiivisena mötikkänä hallitsi maisemaa. Seuraava vaikutus tapahtui sitten koneesta ulos astuttaessa ja se oli lämpövaikutus. Kuumuus humahti vastaan oikein kunnolla. Juuri keskiviikkona paikan hellevaroituksesta oli kirjoiteltu suomalaisissa lehdissä asti ja kyllähän saarella tuntui tarkenevan.

Moottiritie oli tukossa, joten Giordini-Naxokseen tuli köröteltyä bussissa pidempikin tovi. Huoneistohotelli osoittautui ihan mukavaksi ja laadultaan kelpo tasoa olevaksi. Reiluhkoon yksiöön kuului pari parveketta ja tilaa oli riittävästi. Näkymät olivat sivupuutarhaan, joten merta tai Etnaa ei parvekkeelta käsin saanut ihasteltua, mutta saipahan ainakin olla omassa rauhassaan. Kalliin ilmastoinnin hankkimattomuudesta tehty periaatepäätös kaatui heti ensiminuuttien aikana ja hyvä niin, ilmastoinnilla kämppä viileni nopeasti inhimillisempään lämpötilaan. Mukavaa oli myös se, että paikallinen pullakuski ilmaatui pihamaalle aina aamuisin myymään tuoreita leipiä ja leivonnaisia autostaan. Olipahan aamupala aina tuoretta.

Ensivaikutelma itse Giordini-Naxoksesta oli keskustaan käveltyämme hieman negatiivinen. Rantakatu oli liikenteestä ruuhkainen eikä loppujen lopuksi kovinkaan idyllinen, vaikka maisemat hienot olivatkin. Iltaisin katuosuus onneksi suljettiin liikenteeltä ja muutettiin kävelykaduksi, jolloin viihtyvyyskin selvästi kasvoi. Rannat olivat pitkälti maksullisia lido-tyylisiä tuoleineen ja varjoineen, mutta ilmaisiakin kaistaleita löytyi. Yhdeksi aamupäiväksi tuolit vuokrattiin ja olihan siellä lämpimässä meressä mukava puljata.

Ruoka oli oikein hyvää, mikä ei suurena yllätyksenä tullutkaan. Läheisestä ravintolasta sai vallan erinomaisia pizzoja (eivät nyt aivan Gardan Il giardino delle ranen "maailman paras" -luokkaa, mutta kuitenkin). Grillatut miekkakalat ja pastaruoat olivat myös oikein hyviä. Taas tuli kuitenkin huomattua, että ei Italiasta automaattisesti hyvää pizzaa aina saa. Eräässä toisessa paikassa tarjottu oli varsin lähellä pehmeäpohjaista suomipizzaa ja sikäläiseksi lätyksi aikamoinen pettymys. Mukavia baarejakin sai vähän hakemalla hakea, mutta kyllä pari sopivaa paikkaa lopulta löytyi, joissa jokusena iltana tuli istuskeltua.

Kävelykadulla oli parina iltana ohjelmaa jonkin paikallisen kesäfestarin puitteissa. Toisena iltana paikalla soitti joku sikäläinen humppapumppu, mutta toisena iltana oli monipuolisempaa ohjelmaa tanssiesityksineen, muotinäytöksineen ja idolskilpailuintapaisineen. Laulukisan alussa juontajana toiminut sikäläinen jukkapuotila marssiskeli pitkin lavaa jonkun missin kanssa ja sitten se mokoma kääntyi suoraan siihen katsomonosaan missä seisoskeltiin ja kysyvällä äänellä pälätti jotain. Vieressä seisoneet kääntyivät katsomaan minua huvittuneina ja olin vastaamassa "aaa ok", mutta kaipa se juontaja sitten huomasi etten italiaa osannut, tokaisi jotain ja jatkoi patsasteluaan.

Ekskursioista odotetuin oli Etnalla käynti. Vajaan parin kilometrin korkeudessa oli varsinainen turistialue myymälöineen, ravintoloineen ja jokusine kraatereineen. Ylemmäskin pääsi, joten sinne siis. Ensin taitettiin matkaa pienillä koppivaijerihisseillä. Jämähti systeeminsä puolessa matkassa ja siinä sitten tovi kiikuttiinkin maisemia ihastellessa ja ihmetellessä että jokos se siesta alkoi, mutta jatkuihan se matka siitä sitten. Ylhäällä pääsi siirtymään maastokuormurin kyytiin, jolla sitten laavakiven keskellä taitettiin vielä pidempi tovi matkaa. Perillä kylmä viima puhalteli ja maisemat olivat kuin vieraalta planeetalta. Kraaterit olivat hienoja ja niiden laitoja keirrellessä sai vulkaanisessa sorassa olla tarkkana mihin astui. Antoi helposti periksi jalkojen alla eikä rinteisiin tipahtaessa olisi enää kellään ollut hauskaa. Vähän jos pintaa kuoputti, niin johan jo kivet olivatkin lämpimiä, sopivat hyvin näppien lämmittelyyn tuolla kylmyydessä. Sulaa laavaa ei näkynyt eikä rikkikään haissut kuten Santorinin tulivuorella, höyryä kyllä maasta ja kraatereista puski runsaasti.


Taorminassa käytiin bussilla pariin otteeseen. Paikka on rakennettu komealle paikalle vuoren päälle ja on sinänsä Giordino-Naxosta miellyttävämpi ulkoisesti, joskin turistisuosiostaan johtuen myös selvästi kalliimpi. Kreikkalainen teatteri oli komea ja puutarha viihtyisä psykoottisine papukaijoineen. Yksi päivä vierähti myös suuremmassa kaupungissa, Cataniassa. Hienoja rakennuksia ja paljon kauppoja. Hienoin paikka siellä oli kuitenkin kiivastahtinen kalatori, jossa myyjät kaupittelivat miekka-, hai-, muste- ja muita kaloja ja mereneläviä. Reippailla otteilla tyhjensivät ylimääräiset nesteet pois tyhjenneistä kalasammioistaan suoraan ostajien nilkoille, joten tarkkana sai olla. Kovasta kaupustelusta huolimatta jätettiin tuliaiskalat ostamatta.

Että sellaista ja paljon muutakin. Mukava oli matka taas ja kohde oli mieluisa. Ehkä Taormina olisi ollut mieluisampi majapaikkana, mutta eipä G-N:kään lainkaan hullumpi ollut.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Reissu heitetty




Reissu on onnellisesti ohi ja tässä nyt vielä vähän juttua.

Hampurissa tuli illalla otettua olutta ensimmäistä kertaa koko reissulla pieneen humalaan asti. kuuntelin korvakuulokkeilla musiikkia koneelta ja kittasin illan aikana 12 puolen litran pulloa olutta. Ilmeisesti tästä rohkaistuneena, sain yöllä päähäni laittaa tekstiviestin Janille. Last of the Mohicansin scorea kuunnellessani muistin kun Jan sitä aikanaan haukkui ( muistatte varmaan Janin, kävi aikanaan chatissa) ja nyt pikkupierussa se kuulosti itsestäni ihan kelvolliselta ja suorastaan mahtipontiselta. Koin sitten tarpeelliseksi kommentoida sitä heti välittömästi Janille. No Jan vastasikin välittömästi ja viestistä päätellen ei edes suuttunut myöhäisestä ajankohdasta. Parit viestit vaihdeltiin ja muistin kertoa myös, että Vekalla on kova ikävä.

Aamulla nukuin melkein puoleenpäivään asti ja ensimmäistä kertaa silmiäni raottaessa ajattelin, että voi prkl, olisko sittenkin pitänyt ottaa pari vähemmän. No ei siinä mitään ihmeempää krapulaa sitten lopulta onneksi ollutkaan. Nopeat aamupesut ja kiireellä pakkaamaan loppuja tavaroita. Vaimo tosin oli jo noussut aiemmin ja pakannut suurimman osan, on ne kivoja nuo vaimot!

Autobahnalla viimeistään karisivat loput unihiekat silmistä. Porukkaa oli taas paljon liikenteessä ja pientä ruuhkanpoikastakin nähtiin. Pysähdyttiin "aamiaiselle" ensimmäiselle lepopaikalle ja Saksan tyylin mukaisesti, siellä levikkeellä vuorotteli joku kolmesta ravintolasta ja tällä kertaa arpa sattui Burger Kingille. Söin elämäni huonoimman hampurilaisen, ylisuuret ranskalaiset ja vetisen kokiksen.

Pysähdyimme Lyypekissä ennen Travemundeen asti ajamista. Viimein löytyi Saksalainen kaupunki, joka oikeasti oli todella hieno. Vanhoista rakennuksista ja miljööstä näki heti, että tällä kaupungilla on pitkä historia. Myös yleisilme oli siisti ja kaikki rakennukset hyvässä kunnossa ja maalissa. Löydettiin puolen tunnin kiertelyn jälkeen parkkipaikka ja lähdettiin kävelemään kaupungille. Päädyttiin yhteen todella isoon kirkkoon ja kierreltiin siellä sisällä muitten turistien mukana. Kirkon nimeä en muista, mutta kyllä se ihan luterilainen oli, oven viereisen kyltin mukaan. Siellä oli iso rivi jotain pyhiä ukkoja haudattuna holveihin ja niitten prameat arkut näkyivät yleisölle kaltereiden läpi. Kaikki maalaukset ja veistokset olivat vanhoja lihavia ukkoja, joille sormiin oli piirretty tai veistetty suunnilleen 2 sormusta per sormi. Näyttivät tosi nöyriltä herran palvelijoilta.

Samassa pihapiirissä oli jossain kirkon lisärakennuksessa luonnontieteellinen museo ja sinne mentiin seuraavaksi. Lipunmyyjä kysyi luukulla saksaksi, että oletteko Tanskasta vai Ruotsista? Ei tuo ihmeemmin yllättynyt vaikka kerroimme olevamme Suomesta. Suomalaisia ei muuten itse nähty koko reissulla Puolan jälkeen kuin vasta Travemundessa. Itse museo oli pääasiassa kokoelma erilaisia fossiileja, jotka olivat jaettu geologisen ajanlaskun mukaan. Näyttelyn hienoin artikkeli oli tuo kuvassakin näkyvä sisäpihalle sijoitettu luuranko. Kuka tietää mikä eläin? Yhdellä osastolla oli teemana hylkeiden suojelu ja ennakkovaroituksista huolimatta osa kuvista teki hieman heikkoa. Ihan kiva museo siitäkin huolimatta, että suurin osa opastauluista oli vain saksankielellä.

Ajeltiin siitä sitten viimeiset 20km Travemundeen ja käytiin syömässä. Siellä oli jotkut juhlat menossa kaupungilla ja parkkipaikan saaminen oli taas vaikeaa. Pyörittiin jonkun aikaa keskustassa ja käytiin muutamassa kaupassa. Viimein kello oli sen verran, että lähdettiin satamaan ja lähtöselvitykseen.

Lähtöselvityksessä kuluikin sitten taas 4 tuntia jonossa. Eihän siihen olisi pakko ollut niin aikaisin tulla, mutta eipä tuolla kaupungillakaan jaksanut enää maleksia. Olin jo mielestäni ostanut kaikki tuliaisjuomiset pikkukaupoista ja ajattelin niitten riittävän. Sitten huomasin edellä olleen matkailuauton kuljettajan roudaavan päärakkennuksen lasitunnelia pitkin ostoskärräillä kaljalaatikoita! Koko aikana en ollut missään nähnyt myytävän kaljalaatikoita, joten päätin lähteä tuota samaista lasitunnelia pitkin tutkimaan, että mistä moisia oli löytynyt. No siellähän oli ns. taxfreemyymälän tapainen iso kauppa, josta kupongin allekirjoittamalla sai viinaksia ostaa maasta pois vietäväksi ilman pullopanttia. Ostin 5 laatikkoa Harbour silver merkkistä Tanskalaista olutta hintaan 4,99€ per laatikko ja 2 laatikkoa coca-cola zeroa hintaan 5,65€ per laatikko. Sain ne mahtumaan juuri ja juuri auton takapenkille.

Laivaan päästiin hieman ennen puoltayötä ja siitä suoraan nukkumaan. Seuraava päivä laivalla oli todella tylsä ja ei siellä oikeastaan ollut mitään tekemistä. Illan kohokohta oli 22€ hintainen buffet päivällinen, joka oli suorastaan surkea, ainakin jos sitä vertaa vastaavaan ruotsinlaivoilla tarjottavaan. Ainoa lohtu oli hytin telkkarista ilmaiseksi näkyvä Canal Hits kanava, josta tuli katsottua 3 leffaa.

Tiistaina oltiin aamulla Suomessa ja ajeltiin reissun viimeiset kilometrit kotiin. Reissussa oli kivaa, mutta niin oli kotonakin!

kilometrejä tuli yhteensä noin 4700 ja telttaöitä noin 0 kpl. No tämä nyt oli oma valinta molemmissa tapauksissa. Reitti osoittautui erittäin sopivan mittaiseksi ja mitään ihmeempää kiirettä emme mielestämme kokeneet. Kahtena päivänä ajettiin yli 600km siirtymät ja se alkaa olla siinä rajoilla, että onko vähän liikaa, riippuu tiestä. Rahaa oli ajateltu menevät 3-5 tonnia ja nyt näyttää siltä, että sitä meni kaiken kaikkiaan juurikin tuo 3 tonnia. Hotelleja testattiin 10 kpl ja osassa oltiin 2 yötä peräkkäin. Sniiduilu ei ole meidän juttu, joten hotellitkin oli valittu lähinnä niitten mukavuuksien mukaan, ei hinnan. Booking.comin käyttö pitkin reissua oli erittäin luonteva tapa valita hotelleja. Ei tarvinnut liikaa suunnitella etukäteen ja silti kaikki oli valmiina uuteen kaupunkiin saavuttaessa, eikä aikaa tuhlaantunut etsiskelyyn. Hyvin tuntui riittävän huoneita vaikka kesken lomakauden muutaman kerran varattiin huone vasta saapumispäivän aamuna. Erittäin mukava reissu! Tykättiin todella paljon ja varmasti lähdetään joskus uudelleen. Etenkin ns. edulliset maat Puola ja Slovakia olivat kivoja kun siellä kaikki oli niin halpaa. Suosikki silti oli ehken Italia. Mielettömän hyvää ruokaa ja kiva leppoisa elämänmeno.


Harry

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Tänne Jarkko voi kertoa miksi sillä on APPLE!


Otin kuvan todisteeksi!


Tänne Samppa voi kertoa miksei moikannut (Osa 2)!

Ilmeisesti minun ja Sampan väliset välit eivät VIELÄKÄÄN ole niin talkattuja, kuin luulin.
Ei! Ne on tulehtuneet edelleen! Märkii!!
Jotenkin aavistelin että olisi vihdoin ilo nähdä ja paiskata kättä, mutta ei niin ei! Kadulla soitteli ja jutteli kaverilleen ja esitti että ei minua tunnista!

Otin kuvan todisteeksi!

tiistai 11. elokuuta 2009

ATEENA09

No hei vaan kaikki Giorgiot ja Gerperokset,

tässä teidän Zeuksenne, takaisin matkalta .. eli olen ollut travellaamassa.
Ateena on nyt nähty ja kadut tuli keskustassa tutuiksi, jopa niin paljon että viimeisenä päivänä oli tylsähköä kävellä samoja paikkoja.
Tätä reissua osaa jo arvostaa enemmän kuin Roomaa. Ateena oli paikkana oikein mukava ja iloisia hetkiä oli monia.


1. päivä Ateenassa oli lyhyt.
Kone laskeutui ilta yhdeksän aikaan, koska lento oli myöhässä 1h 20min. Eipä siinä mitään kuitenkaan kai kinda dunno. Lentokentältä tuttuun tyyliin taksi ja kuski tunsikin hotellin entuudestaan. Iltaliikenne oli hiljainen ja perille päästiin niin nopeasti että kuski näki aiheelliseksi kusettaa 10 euroa (meni muka tullimaksuihin ja matkatavaroiden takia). 28 euroa muuttui siis 38 euroksi.
Taksin pysähdyttyä ovimies kiirehti paikalle ja samantien alkoi utelemaan että paljonko maksoimme ja kertoi että jotkut ovat jopa 60-70 euroakin maksaneet.
Hotelliin aulaan kun pääsi niin suu loksahti auki. Canelle ja Sampalle kuvailinkin tunnetta kuin olisi ollut Axel Foley joka saapuu Beverly Hillsin Copissa hotelliin ekaa kertaa.
No pienen huoneessa olon jälkeen lähdimme pienelle lenkille katsomaan katuja. Lähdimme tosin väärään suuntaan ja saimme eteemme vain tylsiä roskaisia katuja. Yksi 24/7 ruokala löytyi jossa söimme edullisesti ihan paikallista ruokaa.

2. päivä alkoi varhain.



Herätys jo 7 aikoihin ja buffet-aamiaiselle, joka oli vallan riittävä. Toki viikon aikana tuli pekonit ja marmeladit tutuiksi, jopa niin että tympi kahtena vikana aamuna.
Liian aikainen herätys kostautui hämäävällä tavalla. Koko kaupunki ei ennen 09:00 ole herännyt yhtään, siksi Plakan-alue näytti melko mukavalle mutta hiljaiselle. Kun takaisinpäin kävelimme olikin kello sen verran että ei paikkaa entiseksi tunnistanut. Kaikki kojut olivat heränneet ja auenneet ja eloakin oli paljon enemmän. Tämä toki oli pientä verrattuna samaan alueeseen illalla. Mahtava paikka joka vastaa Rooman Trasteveren aluetta (johon viime vuonna rakastuimme).
Plakan sivukadulla ostin ensimmäisen Pita Gyroni, joka oli samalla myös koko matkan paras. Kooltaan se ei ollut isoin ja paksuin, mutta maultaan sitäkin ihanempi.


Illalla vielä söin lisää Gyroa, mutta tämä oli ravintolassa ja oikein lautaselta riisin kanssa.

3. päivä Ateenassa.
Tarkoitus oli aloittaa päivä käymällä Ateenan Kansallispuutarhassa, joka olikin melko masentava esitys. Kuivaa siellä täällä ja kuraisia lammikoita, joissa ui hylättyjä (?) punakorvakilpikonnia.
No yksi perkeleen iso puu siellä oli:


Alueella oli myös paikallinen pieneläintarha, joka sekin oli melkoinen ilmestys.
Kohokohtana oli aasi joka kuivalla kurkulla huuteli perään.
Perusmenoa sitten iltaa kohti. Pienet unet ja takaisin katsomaan paikkoja.
Totta kai piti myös Pita Gyro ostaa, kuvassa oleva paikka muodostuikin vakiopaikaksi:


4. päivä koitti jo.
Herätys, suihkuun, aamiaiselle (pekonia, munaa, makkaraa, croisanttia, vähän omenapiirakkaa, kahvia) ja ulos. Tällä kertaa tarkoitus mennä katsomaan merta ja köllimään rannalle.
Note to self: Rannalle ei kannata ottaa paljoa kamaa mukaan että voi olla rennommin. Tyhmää oli vain vuorotellan käydä suolavedessä, kun toinen jäi kasseja ja tavaroita vahtimaan.

Parasta koko reissussa oli paikallisten IIISO riita. Tiedä sitten mistä alkoi, mutta yksi setä siinä karjui niin että sylki valui alahuulesta. Sitten ilmeisesti oli tavaroita kadonnut ja syytti kauempana olevaa naista, tämä alkoi huudon takaisin. Lisää ihmisiä liittyi mukaan riitaan. Täysin sivussa ollut mies, joka täytteli kokoajan rauhallisesti sanaristikkoa, yhtäkkiä alkoi myös huutamaan. Kuolaava mies heitti vettä naisen päälle ja se sai aikaan että kännykät vedettiin esiin. Tämä taas sai aikaan sen että kuolaava mies vetäytyi kisasta, muiden jatkaessa riitaa vielä hetken aikaa.
Tämä riitti viihteeksi, alkoi taas tylsyys ja päätimme mennä hotellin uima-altaalle.

Illalla Plakaan ja Akropoliin juureen kattoravintolaan. Palvelu oli paskaa ja hidasta, yritettiin tyrkyttää kreikkalaista salaattia josta nimenomaan kieltäydyimme aiemmin ja ja ja .. no grillilajitelma oli hyvää lihaa, oikein hyvää.

5. päivä ja Akropolis!
Siellähän se korkea kaupunki oli kummitellut taustalla koko matkan ajan, joten jo olikin aika se nähdä. Pienen jonotuksen jälkeen (lippu 12e jolla pääsee useisiin eri raunioipaikkoihin ympäri kaupunkia) sisään ja aloitettiin kiipeäminen. No totuus on että kiipeäminen on väärä sana, sellaista ylämäkeä se vain on, mutta kyllä 40 asteen paahteessa hiki tuli.
Monia pikkuisia kyhäelmiä oli matkan varrella, mutta ei niistä mikään saanut aikaan mitään VAU-ilmiötä.


Ylös kun pääsi niin kyllä maisemat oli komeat.
Rakennuksia on paljon siellä, en jaksanut kaikkia laskea:


Olut maistui kipuamisen jälkeen ja sen jälkeen toki makaamaan uima-altaalle:


6. päivä .. shoppailupäivä .. Sannalle.
Minähän en mene ostelemaan ulkomaille. Ruokaa ja juomaa, niihin saa rahaa menemään ihan tarpeeksi. Sanna se toki sekosi kun elokuu on ale-kuukausi Ateenassa. Halpaahan siellä oli ja usemman nyssäkän hotelliin kantoi ja yhteislasku oli vain n. 80e.
Itse olin kiltti ja roikuin mukana. Yllättävän tuskatonta se oli.

Illalla sitten hotellin edessä sijaitsevalle Zeuksen Temppelille.



Myöhemmin söin reissun paskimman Pita Gyron.
Ajattelin herkutella, ostin Double Pita Gyron .. nimestä päättelin että se on tuplasti isompi .. Paskan vitut! Siinä oli kaksi pitaleipää päälekkäin ja täytteenä oli mm. ranskanperunoita:


No nälkähän tuolla ei oikein tule koskaan, sen kuumuus saa aikaan joten tuollainen 1.90e maksava kääryle riittää koko illalliseksi. Loput rahat voi käyttää vaikka lasilliseen terassilla.

7. päivä (viimeistä viedään).
Aamiaisen jälkeen heti altaalle ja siellä niin pitkään kun jaksaa.
Tämä oli yllättäen se mitä tulee ikävä.
Taivaallinen olo on maata pehmustetulla aurinkopedillä, poltella sikaria, juoda drinkkiä ja lukea kirjaa. Kuuma? Hyppää altaaseen ja taas jaksaa istua.


Vaikka olenkin kalpea kuin aave niin vasta nyt paloin. Sekin oli vain että aurinkorasva oli loppu ja maha kärähti punaiseksi. Onneksi ei sattunut alkumatkasta tämä.

Koko viikon mietin yhden komean kotsan otsamista. Olin pihi ja en halunnut siihen 15 euroa laittaa, mutta pakko se oli sitten ostaa.


Tuo päässä kelpasi sitten rehvastella hotellin aulassa:


Viimeinen päivä ..
Kamerasta loppuikin akku, juuri kun olimme lähtemässä hotellista joten mitään jäähyväiskuvia ei juuri ole. Piti laukku viedä metroasemalle säilöön, mutta totta kai kaikki olivat varattuja ja koko päivän sitten raijasin matkalaukkua.
No oikeastaan kaikki meni hyvin. Sanna kierteli kauppoja ja minä istuin penkeillä, polttelin sikaria ja luin kirjaa. Imin viime hetket tunnelmaa sisään ja pieni haikeus iski.

Lopuksi voin sanoa että matka oli onnistunut.
Vain taksikuskin kusetus ja tyly palvelu yhdessä ravintolassa tummensivat onnistunutta matkaa. Hyviä asioista on paljon enemmän, pienet asiat oli kivoja: Herkulliset Jääkahvit, halvat Gyrot, Mahtava kahvila joka tarjoili upeita Creppejä, ystävälliset ihmiset, kauniit naiset.
Voisin mennä toistekin.

lauantai 8. elokuuta 2009

Saksa, Kassel ja Hampuri



Viimeinen ilta hotellissa, Hampurissa. Tänään ajeltiin reilut 300 km Kasselista, jossa oltiin edelliset 2 yötä. Ruuhkassa päästiin tottakai matelemaan tänäänkin.

Bernistä mentiin jokunen päivä sitten vaimon tädin luo Bigleniin sukuloimaan pariksi päiväksi. Siitä nyt ei ole mitään ihmeempää kerrottavaa, ihan kivoja ihmisiä, mutta tylsäähän siellä oli meikäläisellä. Pieni maalaiskylä ja ei edes nettiin päässyt omalla koneella. Muutenkin aktiviteetit siellä olivat lähinnä rupattelua niistä ja näistä ja kyllähän sitä nyt tuon 2 päivää jaksoi. Maksimoin kurjuuden viimeisenä iltana ja katsoin sängyssä läppärillä Sampalta ostetun x-filesin uusimman leffan ja se se vasta paskaa olikin.

Biglenistä ajettiin reilut 600 km helteessä Kasseliin. Ei tykännyt vaimon vatsa moisesta ja näin ollen laatta lensikin 500 km jälkeen matkapahoinvointilääkkeestä huolimatta. No onneksi oli muovipusseja matkassa ja sotkulta vältyttiin.

Toisena päivänä käytiin keskustassa pyörimässä autolla joku vajaa tunti ja kun ei oikein keksitty mihin mennään, niin tultiin pois. Kierreltiin sitten kauppoja siinä esikaupunkialueella hotellin läheisyydessä ja käytiin syömässä. Kasseli oli muutenkin aika mitäänsanomattoman näköinen paikka. Kaupungistahan pommitettiin 90% paskaksi toisen maailmansodan loppumetreillä ja sen vuoksi keskusta onkin lähinnä 40-50 lukujen vaihteessa rakennettua ja aika rumaa.

Tänään kaahattiin tänne Hampuriin, kivassa pilvisessä, mutta lämpimässä kelissä. Alun ruuhkassa seisoskelun jälkeen päästiin nyt ekaa kertaa laskettelemaan autobahnalla kunnon vauhtia. Täytyy tässä nyt hieman kehua tuota Passattia! Nopeutta GPS:n mukaan tasan 190 km tunnissa ja voi että miten tasaisen rauhallista kyytiä! Ei huojunut, ei tärissyt, eikä konekaan ulvonut mitenkään häiritsevästi. Olis muuten kulkenut kovempaa jos olis halunnut oikein vinguttaa!

Oltiin perillä hotellissa kolmen maissa iltapäivällä ja nopean sisäänkirjautumisen jälkeen lähdettiin autolla etsimään kauppaa tästä läheltä. No sitä ei alkuun meinannut löytyä ollenkaan, kunnes viimein löytyi paikallinen Lidl. Lastattiin siellä kärry täyteen viinaa ja kaljaa ja paineltiin kassalle. No ylläri olikin sitten se, että visa ei käynytkään maksuvälineeksi, joten eikun etsimään pikapankkia. TomTomin avulla se löytyi nopeasti 500m päästä ja käteisen noston jälkeen saatiin ostokset maksettua. Miellyttävän hintaista oli viina Lidlissä kun esim. 0,7 l viinapullo 38% vehnäviinaa maksoi 4,99€.

Huomenna ajellaan vielä reilu 80 km Travemundeen ja koetetaan maleksia päivä kaupungissa. Laivaan pääsee aikaisintaan 23:00 joten saattaa tulla pitkä päivä. Valmistaudun siihen tänään juomalla kaljaa!

Viimeinen reissupäivitys ja mietteet koko hommasta sitten kotosuomesta ensi viikolla.

Harry

maanantai 3. elokuuta 2009

Italia, Passo Stelvio ja Sveitsi, Bern




Tänään satoi vettä kokopäivän ja niin muuten satoi melkein koko eilisenkin. Tästä huolimatta reissu on edennyt 640km ja viimeinen viikko lomasta on alkanut. Viime päivityksessähän tarinan päähenkilöt olivat lähdössä huimalle alppitielle ilman sen suurempia suunnitelmia seuraavasta majapaikasta, joten palataan siihen.

Riva del Gardassa 2 päivää hujahti kuin huomaamatta ja oli aika jatkaa matkaa. Riva oli kyllä mukava pikku kaupunki ja voi että miten hyvää ruokaa sieltä sai, tosin niin on saanut muualtakin Italiassa. Pakattiin aamulla laukut kymmenen maissa, syötettiin GPS:lle Passo Stelvio suunnaksi ja eikun matkaan. Alku oli sitten taas hitaanpuoleinen, sillä törmättiin taas tähän lomakauden ruuhkaan. Tie Rivasta kohti Alppeja lähti suoraan ylös vuorenrinnettä pitkin ja tätä tietä mutkiteltiin kävelyvauhtia muiden kanssa jonossa. Ylhäällä vuorella tie jakaantui useammasa risteyksessä ja näin ollen myös ruuhka katosi. Reitti kohti vuoria mutkitteli Pohjois-Italian maaseudulla ja reitillä oli lukemattomia viiniviljelmiä ja muita peltoja, aika idyllistä.

Parin pikkukylän jälkeen tultiin tienristeykseen, josta käännyttiin kohti Passo Stelvion alppitietä. Tie alkoi aika varovasti, eikä pahoja nousuja tai mutkia näkynyt. Parinkymmenen kilsan jälkeen tultiin pieneen vuoristokylään, jossa oikeastaan nähtiin ekaa kertaa lähestyvät vuorten huiput. Alkumatkan kun oli puusto peittänyt maisemat lähes tyystin. Kylästä lähti vanhahkon näköinen tuolihissiviritelmä ylös näköalaravintolaan ja kun hintakaan ei ollut edestakaiselle matkalle kuin 11€ per nuppi, niin päätettiin käydä vilkaisemassa. Ja voi pojat millainen kokemus se hissimatka oli! Se helkkarin tuoli heilui lähdön jälkeen varmaan minuutin ja olin aivan varma että pudotaan alas. Siitä se kuitenkin rauhoittui ja ehjänä päästiin ylös asti. Komeat oli näkymät ylhäältä noin 1900m korkeudesta, kannatti tulla. Hetken ihasteltiin maisemia ja juotiin limpparit ylhäällä ravintolassa, sitten taas siihen helvetinkoneeseen ja alas samanlaisen heilunnan kera.

Ajeltiin siitä parikummentä kilsaa eteenpäin ja sitten tultiin viimein sen kuuluisan mutkittelevan osuuden alkuun. En ole ikinä ajanut edes lähellekkään moista tietä autolla. Mutkat olivat niin tiukkoja, että niihin joutui jo vastaantulevasta liikenteestäkin johtuen vaihtamaan aina ykköstä silmään. Matkalla ylös meidät ohitti arviolta 50 moottoripyörää ja me ohitimme melkein yhtä monta polkupyöräilijää. Keli oli mahtava ja siksi tie täynnä porukkaa. Viimein tultiin huipulle 2760m korkeuteen ja pysähdyttiin lähimmän hotellin pihaan ihastelemaan ja valokuvaamaan maisemia. Näin teki noin 200 muutakin ihmistä ja hulina oli melkoinen.

Kävin huvikseni kysymässä siitä lähihotellista, että olisiko siellä vapaita huoneita ja mihin hintaan (ajattelin että on liian kallista). Vapaata oli ja hinta 2 hengen huoneesta 110€ (sis. illallisen! ja aamiaisen), eli ei paha, joten päätettiin ottaa huone. Täyteltiin siinä papereita respassa ja annettiin passit tiskin yli omistajapariskunnan rouvalle, joka heti totesikin "ahaa, siis suomesta". Sitten hän kertoi että oli juuri miehelleen selittänyt, että ei tunnistanut mitä kieltä me puhuimme keskenään. Hotellin isäntä itse oli kova alppihiihtofani ja kertoi heti että Kalle Palanderin isä kävi aikanaan heillä useina vuosina peräkkäin vieraana. Nyökyttelin siinä sitten kiinnostuneena ja tokaisin, että "sehän taisi kuolla tuossa keväällä". No olisin tuon tietysti voinut näin jälkeenpäin ajateltuna jättää sanomattakin, sillä ukkorukka selvästikin järkyttyi uutisesta. Kyseli vielä monta kertaa, että ihan oikeesti? Sanoin että näin muistelen lukeneeni, mutta en nyt mene vannomaan, kun rupesin jo itsekin epäilemään omaa muistiani. No äsken sen koneelta tarkastin ja näin ikävästi on tosiaan päässyt käymään keväällä.

Kannettiin laukut portaita ylös hotellihuoneeseen ja moinen pikku matka jo meinasi käydä hengen päälle. Liekkö tämä noin 3km korkeus vaikuttanut. Eukko kävi päiväunille ja minä läksin kameran kanssa ulos ja kävelin reilut 500m vielä ylemmäs Tiibet nimiseen kahvilaan...kaljalle. Parin kaljan ja noin parinkymmenen foton jälkeen palasin hotellille ja aloimme valmistautumaan illalliselle. Se olikin sitten kummallinen illallinen, kun ei ollut missään ennakkotiedoissa mainittu, että se sisältää 6 ruokalajia! Hyvää oli ja kaikki tuli syötyä! Sen jälkeen istuskeltiin hotellin baarissa tovi ja 2 olutta enempää ei enää mahtunut, joten joudettiin takaisin huoneeseen ja nukkumaan.

Aamu valkeni sateisena ja pilvisenä. Käytiin aamiaisella ja kuitattiin itsemme ulos hotellista. Pihalla oli hurjan näköistä kun eilinen hieno näköala oli peittynyt pilveen, oltiin pilvien yläpuolella. Alastuloreitti vuorelta ei ollut ihan niin huima kuin nousu, mutta ei paljoa muutakaan. Hulluinta oli parit vanhat tunnelit, joissa ei mahtunut kulkemaan 2 autoa rinnakkain. Tunnelliin mennessä et nähnyt onko kukaan tulossa vastaan vai ei, joten jos oli, niin sitten peruuteltiin puolin ja toisin.

Alhaalla laaksossa oli sitten taas pieniä vuoristokyliä toinen toisensa jälkeen ja vesisateesta huolimatta maisemat olivat jälleen kerran uskomattomia. Ajeltiin paikallisen Levin (Bormio) läpi kohti Tiranoa, jossa etukäteen oli ajateltu pysähtyä ja yöpyä. Kello oli siinä vaiheessa kuitenkin niin vähän ja paikka näytti kovin pieneltä, joten päätettiin jatkaa matkaa Sveitsin puolelle Luganoon. Tomppa ajatti meitä taas lyhintä reittiä ja hieman yllätyttiin kun huomattiin olevamme Comojärven rannalla ja navigaattori vaati meitä ajamaan lautalle. No näin tehtiin ja 15€ hintaan päästiin yli autoinemme. Meiltä puuttui Sveitsin "vignette" tuulilasista, joten laitoin reittivalinnaksi tomppaan maksullisia teitä välttelevän reitin. Se tarkoitti taas sitä, että mentiin todella pieniä teitä pitkin ja rajanylityskin tapahtui keskellä metsää. Rajan jälkeen pysähdyttiin heti ensimmäiselle Shellille ja ostettiin tietarra ikkunaan, maksoi 26 euroa.

Luganossa mentiin lähimpään hotelliin ja kyseltiin hintoja 2 hengen huoneesta. 189€ per yö oli meille liian kova hinta ja piti keksiä jotain muuta. Kysyin tytöltä mahdollisuutta netin käyttöön ja tämä onnistuikin maksua vastaan hotellin yrityskeskuksessa. Booking.comista selvisi nopeasti, että tarjolla ei ollut näin nopealla aikataululla kuin kalliita huoneita, joten piti keksiä jotain muuta. Katseltiin parin muun kaupungin tarjonta ja Bernistä löytyi sopiva hotelli oikeaan hintaan, joten matka jatkui.

Kaikki olisikin mennyt hyvin moottoritietä pitkin ja arvioitu saapumisaika 19:15 olisi pitänyt kutinsa, mutta ei otettu taaskaan huomioon sitä yhtä asiaa, ruuhkaa! Vajaan 100km sujuvan ajon jälkeen liikenne pysähtyi täysin. Ei ollut mitään tietoa miksi, mutta molemmat kaistat olivat pysähdyksissä. Jono liikkui välillä 20 metriä eteenpäin ja pysähtyi taas. Näin mentiin 1,5 tuntia ja vitutus oli ankara. Lopulta syy mateluun selvisi, edessä oli 17 km pitkä tunneli ja 2-kaistainen moottoritie muutettiin liikennevalojen avulla 1-kaistaiseksi tunnelin osuuden ajaksi. Liikennevalojen jälkeen oli vielä poliisi kyttäämässä kaikkien tuulilasit maksutarrojen vuoksi ja liputti surutta kaikki tarrattomat autot sivuun, joka hidasti liikennettä lisää. Päästiin viimein tunnelista läpi ja loppumatka sujui sitten taas normaalisti, mitä nyt välillä satoi ihan helkkarin kovasti.

Perillä hotelli löytyi helposti, tai niin me ensin luultiin. Hotelli vaikutti aivan perkeleen isolta ja sitten se syy siihen selvisikin, kun käveltiin sisään painavien kassien kanssa. Se olikin helvetillisen iso ostari, jossa oli toisella laidalla se hotelli. Reitti hotelliin oli merkitty ihan minimaalisesti ja todella surkeasti, perille löydettiin kuitenkin viimein. Respan tyttö kertoi huonojen merkintöjen johtuvan kauppakeskuksesta, joka ei antanut laittaa erillisiä kylttejä. Kaikkea sitä kuuleekin. Kävin vielä siirtämässä auton hotellin paikoitukseen, kun ensin olin saanut sinne kunnon ajo-ohjeet. Parin päivän jälkeen pääsi taas nettiin ja suihkun ja muutaman oluen jälkeen uni maittoi.

Sateinen keli jatkui tänäänkin. Mentiin silti autolla Bernin keskustaan, jossa pyörittiin pari tuntia. Ei siellä mitään tehnyt sillä kelillä, joten tultiin takaisin hotellille. Päivä meni tässä ostoskeskuksessa pyöriessä.

Huomenna jatketaan kohti koillista ja mennään vaimon tädin luo 3-4 päiväksi. Sieltä sitten viikonloppuna Saksan läpi kohti Travemundea ja kotia.

Tulipas pitkät jorinat

Harry

lauantai 1. elokuuta 2009

Heinäkuun saldo

Psykopaatin jäljillä (Manhunter) 5

Alcatrazin vanki (Birdman of Alcatraz) 4
Happy-Go-Lucky 4
Kuulentojen historia (In the Shadow of the Moon) 4
Prinsessan ryöstö (The Princess Bride) 4
Sininen auto (Blue Car) 4
Pakotie (Getaway) 4-

Buffalo Bill ja intiaanit (Buffalo Bill and the Indians, or Sitting Bull's History Lesson) 3½
Harry Potter ja puoliverinen prinssi (Harry Potter and the Half-Blood Prince) 3½
Jaakobin painajainen (Jacob's Ladder) 3½
Ja Oscarin saa... (For Your Consideration) 3½
Kauhea kankkunen (The Hangover) 3½
Keikkakuski (The Driver) 3½
Ken tuuleen kylvää (Inherit the Wind) 3½
Paahde (Holes) 3½
Street Fighter (Gekitotsu! Satsujin ken) 3½
Usva (The Fog) 3½
Videodrome
Viimeinen aalto (The Last Wave) 3½
Viimeinen tango Pariisissa (Ultimo tango a Parigi) 3½
Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (The Cook the Thief His Wife & Her Lover) 3+
Olipa kerran supersankareita (De Superman à Spider-Man: L'aventure des super-héros) 3
Return of the Street Fighter (Satsujin ken 2) 3
Tehtävä Alpeilla (The Eiger Sanction) 3
Brüno 3-

Pineapple Express - Pilvinen pakomatka (Pineapple Express) 2½

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Italia, Riva del Garda



Viimeinen ilta Gardalla edessä ja huomenna jatkuu matka kohti Sveitsiä. Kivaa on ollut ja kyllähän tämä on aivan mahtava paikka tämä Gardajärvi.

Eilen pakattiin aamulla laukut Sirmionessa ja suunnattiin auton keula kohti pohjoista. Taakse jäi idyllisin pikkuhotelli missä olen ikinä ollut. Se oli tuollainen yhden perheen ylläpitämä pieni hotelli, jossa isäntä puhutteli sinua etunimeltä ja koko henkilökunta teki todella kaikkensa viihtymisesi eteen.

Reitti Sirmionesta aina Gardan kaupunkiin asti oli kulkenut vähän tylsien ja tasaisten maisemien keskellä ja sitä hieman ihmeteltiin. Gardan kaupungin jälkeen tie kuitenkin rupesi kulkemaan järven penkkaa myöten ja maisemat olivat taas kohdallaan.

Perillä Riva del Gardassa oltiin hyvissä ajoin jo puolenpäivän maissa ja hotellikin löytyi ilman GPS:n apua, sillä se sijaitsi aivan päätien varrella. Käytiin kysymässä samantien, että monelta check-in alkaa kun ei tullut sitä varausta tehdessä huomioitua. Respan tyttö sanoi että vaikka samantien ja se passasi meille mainiosti. Huoneessa otettiin ensimmäisenä pienet päiväunet kun takana oli aikainen herätys ja edellisenä yönä oli uni jotenkin maittanut huonosti.

Pikku tirsat oli poikaa ja sen jälkeen virkeänä kaupungille kävelemään. Poikettiin yhteen ravintolaan ja tilattiin Lasagnea. Siellä oli siesta menossa ja suurin osa ruokalistasta ei ollut käytössä ennen kello 18:00 illalla, mutta eipä tuo haitannut. Maittavan aterian jälkeen käppäiltiin pari tuntia rannalla ja satamassa ja sen jälkeen käytiin uimassa hotellin uima-altaalla. Illalla paineltiin uudestaan rannalle ja pikku baareihin, joita on pääkatu täynnä. Oli kiva päivä.

Tänään oli tarkoitus aamulla lähteä Monte Baldon vuorelle 1700m korkeuteen köysihissillä, mutta ulkona satoikin vettä ja keli oli muutenkin liian pilvinen kyseiseen hommaan. Siinä olisi mennyt 44€ hukkaan ja kaiken lisäksi olisi kastuttu. Eka päivä muuten koko reissussa kun on huono keli. Mentiin sitten syömään kaupungille ja sen jälkeen hotellin uima-altaalle pienestä sateesta välittämättä.

Pankkiautomaatilla seikkailtiin pariin otteeseen tänään päivällä. Yritettiin nostaa kahdella eri kortilla 400€ rahaa. Mukaan otetut käteisvarat lähenivät loppua ja lisää tarvittiin. Kone vaan ei prkl suostunut antamaan rahoja, ilmoitti vaan että toiminto keskeytetään. Käytiin sisälläkin pankissa kyselemässä, mutta ne ei tienneet mitään, käskivät vaan ottamaan yhteyttä omaan pankkiin. Juolahti kuitenkin mieleen, että jos se automaatti kiukuttelee sitä noston suuruutta ja mentiin kokeilemaan vielä kerran. No prkl hyvinhän se onnistui nostaminen kun vaan ei yrittänyt nostaa enempää kuin 200€ kerralla.

Kovin on erilainen tämä Gardajärvi etelän ja pohjoisen vinkkelistä. Näitä ei oikein kannata edes vertailla. Suurin näkyvä ero on maisemissa. Etelässä vuoret ovat kaukana ja järvi on laaja, kun taas pohjoisessa vuoret ovat ihan vieressä ja järvi kapea. Jotenkin täällä pohjoisessa tuntuu ilma raikkaammalta kun vuorista johtuen täällä tuulee lähes aina. Se näkyykin valtavina määrinä surffilautoja, joita näkyy järvellä aina, katsoit sitten mihin suuntaan tahansa. Jos pakko olisi valita kumpaan päähän järveä tulen seuraavan kerran lomalla, niin ehkä se olisi tämä pohjoinen...vaikka ei etelässäkään mitään vikaa ole.

Päivällä pyörähdin chatissa ja tuli Sampan kanssa puheeksi tuo Dolomiittien vuoristo. Se ei oikein suuntansa puolesta satu meille ja harmi sinäänsä. Googletin sitten hakusanoilla "euroopan kaunein tie" ja törmäsin tälläiseen sivuun ja tuon saa kyllä sattumaan meidän matkareitille. Comojärvi taitaa saada jäädä väliin ja jos tuo kyseinen reitti ajetaan, niin huomenna yöpyminen on sitten jossain Italian ja Sveitsin rajan tuntumassa, katotaan nyt.

Reitti olis tämännäköinen


Näytä suurempi kartta

Harry

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Itävalta, Villach ja Italia, Sirmione (gardajärvi)



Matka on jatkunut ja viimein ollaan Gardalla. Hetki koneella siestan jälkeen ja parin päivän kuulumiset.

Slovakiasta ajeltiin sujuvasti Itävaltaan ja muistettiin tällä kertaa ostaa "vignette" tuulilasiin. Maisemat olivat taas niin hienot, että ei niitä kannata ruveta edes kuvailemaan. Syömässä pysähdyttiin Oldtimer nimisessä ravintolassa korkealla vuoritiellä ja hyvää oli Itävallan sapuska, joskin noin 2 kertaa kalliimpaa mihin oltiin alkureissun aikana totuttu.

Tarkoitus oli mennä yöksi Villach nimiseen kaupunkiin, mutta parikymmentä kilsaa ennen sitä, huomattiin tien vieressä laaksossa satumaisen kaunis paikka, Wörtherseen järvi. Ajateltiin että otetaanpa tuolta huone jostain hotellista. No ei otettu sitten kuitenkaan, kun joka paikassa oli täyttä tai sitten vapaat huoneet olisivat maksaneet 250-450€ yöltä. Aikaa tuohon hotellin etsimiseen tuhraantui 2 tuntia ja sen jälkeen päätettiin palata alkuperäiseen suunnitelmaan. Enää ei jaksanut lähteä etsimään vapaita hotelleja Villachista, vaan päätettiin varata huone etukäteen. Rannan tuntumasta löytyi yleinen ja ilmainen wlan-verkko ja varasin läppärillä meille huoneen. Villachiin päästiin illalla perille, mutta hotellille ei löydetty mitenkään. Kaupungissa oli jotkut festarit ja osa kaduista oli suljettu. No kysyvä ei tieltä eksy, joten pysäytin ohi ajaneen Polizein ja heidän opastuksellaan löydettiin hyvin perille. Hotelli kun oli ihan ydinkeskustassa ja 500 vuotta vanha, niin aika kapeaa oli tiekin paikoitusalueelle. Ei olisi 2 autoa mahtunut rinnakkain, enkä ikimaailmassa olisi kuvitellut että niillä pikkukaduilla saa edes ajaa autolla. Oli tähänastisista päivistä raskain,mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Aamulla jatkettiin erittäin maistuvan aamiaisen jälkeen kohti Gardaa ja Italiaa. Matka meni joutuisasti moottoritietä pitkin, joka säästi google mapsin mukaan meiltä 3 tuntia ajoaikaa. On tietysti totta, että paremmin näkisi maisemia jos ajelisi pikkuteitä pitkin, mutta tällä aikataululla se ei nyt onnistu. Katsellaan ne saatavilla olevat nähtävyydet sitten niissä paikoissa missä pysähdellään. Hyvistä liikenneyhteyksistä johtuen, perillä Sirmionessa oltiin jo 14:30 iltapäivällä. Ensimmäinen iltapäivä meni kävellessä pitkin rantoja ja syömässäkin käytiin rantakahvilassa. Ilta vietettiin pienen kaupunkilenkin jälkeen viehättävän pikkuhotellimme terassilla, mukavasti viilentävässä iltatuulessa ja kylmää italialaista olutta nauttien.

Tänään lainattiin aamiaisen jälkeen hotellista polkupyörät ja pyöräiltiin Sirmionen linnaan. Hieno oli keskiaikainen linna, eikä tunnelmaa saanut latistettua edes edellä lampsinut, ilmeisesti perheensä kohdevalintaan pettynyt teini, joka huudatti matkapuhelimestaan Nirvanaa ja teknoa melkein koko kierroksen ajan. Kierroksen jälkeen otettiin satamasta taxi-vene ja pyörähdettiin puolen tunnin kierros Sirmionen linnoituksen ja niemen ympäri. Kiva oli istuskella vaimon kanssa vanhan Riva-veneen takapenkillä ja nauttia maisemista. Sitten polkaistiin takaisin hotellille ja mentiin syömään viereiseen ravintolaan. Sieltä sai ehkä parasta pizzaa mitä olen ikinä syönyt, mozarellan määrässä ei oltu pihistelty. Syönnin jälkeen virkistäydyttiin uimalla ja sitten suihkun kautta pienille päiväunille. Nyt taas jaksaa.

Matka jatkuu huomenna Gardan itärannikkoa pitkin ylöspäin ja luultavasti Riva del Gardan kaupunkiin. Niin onhan meillä se telttakin mukana, mutta vielä ei ole tarvittu...katellaan nyt mennäänkö huomenna hotelliin vai telttaillaanko viimein.

Harry

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Slovakia, Bratislava


Maa on vaihtunut ja Puola taakse jäänyttä elämää. Hieno maa ja varmaan tulee palattua sinne tulevaisuudessa.

Eilinen päivä meni suureksi osaksi Auschwitziin tutustuessa. TomTom oli viisas vekotin ja ajatti meidät sinne Oświęcimin kaupunkiin maaseutureittiä pitkin, joka sopi meille enemmän kuin hyvin. Reitillä oli paljon pikku taloja vieri vieressä ja joka toisessa pihassa oli kanoja tai lehmä tai muita elukoita.

Auschwitz oli kokemuksena mielenkiintoinen. Museon kierros alkoi reilun 10min elokuvanäytöksellä, jonka jälkeen siirryttiin museon päärakennuksesta itse leiriin, kulkemalla sen kuuluisan portin ali. Eri kansakuntia oli näyttelyssä jaettu niin, että rakennuksissa (blockeissa) oli aina kyltti minkä kansan vaiheista sisällä kerrottiin. Itse näyttely oli pitkälti valokuvia ja kirjeitä ym. aitoa materiaalia. Kaasukammiokin oli uuneineen rekonstroitu takaisin samalle paikalle, johon sakut olivat sen yrittäneet hajoittaa leiristä poistuessaan. Itse isommat kammiot ja uunit sijaitsevat Birkenaun leirillä. Birkenaun leirillä käytiin portilla asti, mutta 10 min aikaisemmin alkanut hurja sade yltyi niin kovaksi ukkoseksi, että menemättä jäi.

Tänään pakkailtiin aamulla kamat ja suunnistettiin aamiaisen jälkeen kohti Zakopanea. Maisemat muuttuivat vuoristoisiksi ja todella upeiksi. Kapeat tiet mutkittelivat pitkin vuorten rinteitä ja autoja tuntui olevan liikenteessä miljoona. Itseasiassa niin paljon, että 6 km ennen Zakopanea tehtiin u-käännös ja suunnistettiin kohti Slovakiaa. Pitkään jatkunut matelu jonossa valtaisan automeren keskellä ei innostanut, etenkään kun sama meno olisi jatkunut perillä, eli jokapaikka täynnä. Sellaista se on tämä keski-euroopan lomakausi.

Slovakiaan meno meinasi aluksi tyssätä TomTomin pähkähulluihin reittiehdotuksiin. Se vaati itsepintaisesti meitä ajamaan niin pienelle tielle paikallisten talojen väliin, että ajateltiin koneen olevan sekaisin. No sinne kuitenkin ajettiin lopulta ja matka kohti Slovakiaa jatkui. Noin 15km mutkittelun ja pikkuteiden köröttelyn jälkeen tultiin aivan saatanan ison vuoren juurelle, jossa asfalttikin loppui. Ja mitä teki TomTom...käski ajaa sitä päällystämätöntä ja pystysuoraa vuorta ylöspäin! No ajettiin prkl vaikka olin ihan varma, että juututaan kiinni, koska se oli oikeasti niin huono ja jyrkkä se tie, että lähinnä maasturilla siihen olisi uskaltanut. Päästiin kuitenkin vuoren huipulle ja siellä olikin käännös ja tienviitta juuri sinne suuntaan minne oltiin menossa...TomTom-Harry 1-0.

Itse Slovakiaan saapuminen oli sellainen, että "joko se vaihtui maa??!!?" sitä ei nimittäin edes huomannut muusta, kuin että kännykkä piipitti taas uudet viestit maksuista jne...samat joka kerta maan vaihtuessa. Slovakian alkupätkä (noin 150km) mutkitteli isojen vuorten solissa ja maisemat olivat jopa vielä hienompia kuin Puolassa. Myös tiet olivat paljon paremmassa kunnossa. Loppuosa matkasta huristeltiinkin sitten moottoritiellä ja meiltä ilmeisesti puuttui joku maksutarra ikkunasta, sillä poliisi liputti meidät tien sivuun moottoritiellä. Hetken siinä katseltiin papereita ja vaihdeltiin kuulumisia huonolla kielitaidolla puolin ja toisin. No lompakosta löytyi onneksi yksi kansainvälinen jäsenkortti, jota vilauttamalla matka jatkui ilman jälkiseuraamuksia ja vielä hymyssäsuin puolin ja toisin.

Hotelliin löydettiin parin ylimääräisen korttelikierroksen jälkeen ja hyväksi osoittautui eilinen Booking.comista tekemä varaus. 63€ tälläisestä bisnesluokan 36m2 hotellihuoneesta tuntuu halvalta.

Huomenna jo jatkuu matka Itävaltaan, jonne ei tästä ole kuin kivenheitto matkaa.

Harry