En tiedä, mutta kas kummaa kun parin viikon tauon jälkeen ei laarien penkomisen jälkeen tullut ostettua yhtään elokuvaa. Jokunen hieman houkutteli, mutta ei kun ei. Anttilassa vieläpä ihmetytti kun yhteen vanhaan alelaariin oli saapunut outo ja pelottava 11,95€-12,95€ hintaluokka (Jarkko parahtaa: "x.99€ ovat hinnat!1!!" No, ehkä olivatkin, en muista). Tuollaisetko mukamas aleleffoja, no eivät! Futurama-boksit vielä ikuisuuksia jatkuneen halpamyyntinsä jälkeen olivat saaneet kunnioitettavat 42,95€-hintalaput (näistä olen sentin tarkkuudella varma) kylkiensä kruunuiksi.
Olinko pihi, säästinkö rahat?
No en tietenkään. 2xCD=15€ -kampanjat ovat ennenkin saaneet kukkaronnyörit löystymään ja niin kävi nytkin. Kaikenlaista pikkukivaa oli hyllyihin sullottu, mutta ajattelin josko tällä kertaa tyytyisi vain neljään levyyn ja ostaisi sitten siltä tuntuessa myöhemmin lisää. Ilahduttavaa oli huomata, että The Rolling Stonesin tuotantoa oli vihdoinkin näihinkin kampanjoihin eksynyt. Uudemmat tuotokset eivät kiinnosta, mutta vanhemmista kiinnostavimpana ostin "Exile on Main St:n". Vähän samoissa maisemissa liikuskelee myös hankinta numero kaksi, Primal Screamin uusin pitkäsoitto "Riot City Blues". Tämä bändi on harvoja esimerkkejä onnistuneista tyylilajinmuutoksista eri levytyksien välillä. Välillä pörisee kovinkin elektronisesti, mutta nyt on ollut vuorossa jälleen juurevan rock-albumin teko.
Vanha c-kasetti-suosikki aikoinaan oli Rage Against The Machinen nimetön debyytti. Pitihän se mukaan napata. Viimeinen valinta oli sitten enemmänkin hakuammuntaa. Musesta en niin kauheasti ole kuultujen biisien perusteella välittänyt. Se laulajan ääni vähän tuppaa ärsyttämään. Miksi ostin sitten kyseisen bändin "Absolutionin"? No kun siinä on mukana Hysteria, joka on kertakaikkisen maino biisi. Danny Boylen kehnossa Millionsissa se viimeksi tuli vastaan, ja nostikin hetkeksi elokuvan energiatason aivan uusiin ulottuvuuksiin pankkiryöstökohtauksen ajaksi. Josko levyltä sitten löytyisi jotain muutakin kuuntelemisen arvoista, toivottavasti.
3 kommenttia:
Joopa joo sama juttu, eli edelleenkään en DVD:itä ostanut koska kaksi euroa on liikaa! No, täällä en sentään huomannut moista yli kympin alelaaria. CD:itä piti sitten kuitenkin pari ostaa ja aika itseänikin yllättäneet valinnat tuli tehtyä, eli Von Hertzen Brothersin se vanhempi levy eli Experience tuli hankittua, joka osoittautuikin ensikuuntelulla yllättävän hyväksi paketiksi, eikä juurikaan tuolle paljon enemmän myyneelle Approach-levylle häviä. Sitten tuli nuoruuden suosikin Dr. Feelgoodin muhkea tuplakokoelma ostettua, sillä minäpä olen olen ollut niiden klubikeikallakin ja laulaja taputti päätäni See Ya Later Alligatoria laulaessa! (ei kuitenkaan se oikea laulaja Lee Brilleaux, koska se mies oli jo silloin mullan alla :( mako)
Mako
Eipä tuo Muse nyt ensimmäisellä kuuntelukerralla suuresti innostanut. Sellaisiahan nuo heräteostokset yleensä tuppaavat olemaan.
Lähetä kommentti