Hyvää joulua!

Joulunajan leffatarjonta

Paljon tallennettavaa on luvassa:

Aatonaatto 23.12:

YLE Teema klo 22.00 Päivä ilman sotaa (Joyeux Noël)
Elokuva vihollissotilaista, jotka ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa tekevät omin päin aselevon joulun ajaksi. Kehuttu leffa on.

Aatto 24.12

MTV3 klo 20.00 Naamio (Mask)
Ei Carrey-paskaa, vaan Bogdanovichin draama hassunnäköisestä kaverista, jonka äitiä näyttelee Cher. Katsoin lapsena tämän kymmeniä kertoja.

YLE TV2 klo 20.30 Wallace & Gromit Väärät housut
No tämä kiinnostaa kovasti.

Nelonen klo 21.00 Cold Mountain
Vähän heikompaa Minghellaa, mutta kelvollista katsottavaa kuitenkin. Zellweger on uskomatonta paskaa tässä, ja sai tietenkin Oscarin roolistaan.

YLE Teema klo 21.40 Singin in the Rain
Yksi maailman parhoista hyvän mielen elokuvista. Lisäpisteitä siitä, että Jania vituttaa.

YLE TV2 klo 22.00 Elämän vonkamies
Niskasen ohjaamaa Päätaloa, sehän kaikkia kiinnostaa

MTV3 klo 22.10 Ronin
Mulla näkemättä, ei varmaan muilla.

Joulupäivä 25.12

YLE Teema klo 10.01 Bringing Up Baby
Ei tässä ollutkaan Grantin parina James Stewartia vaan tämä oli se eri screwball. Se, joka mulla on näkemättä.

YLE Teema klo 11.38 Suspicion
Hitchcockin yksi aliarvostetuimmista leffoista. Taas Grant huseeraamassa, onneksi vähän erilaisessa roolissa kuin tavallisesti.

YLE Teema klo 13.17 Gunga Din
Niitä vanhanajan seikkailuleffoja, joista en normaalisti välitä, mutta ajattelin tämän kuitenkin tallentaa. Jos MUISTAN.

YLE Teema klo 15.14 Sekamelskahuvila (Mr. Blandings Builds His Dream House)
Vähän tuntemattompi leffa päättää Teeman Grant-putken.

Nelonen klo 21.00 Der Name der Rose (Ruusun nimi)
Sean Connery, muuta en tästä tiedä ja sano.

MTV3 klo 21.30 Zodiac
Kaikki tämän tietää, mahtaako olla ekaa kertaa Suomen telkkarissa.

YLE TV2 klo 22.00 Nuoruuteni savotat
Niskasen Päätaloilu jatkuu.

YLE FST5 klo 22.00 Fanny ja Alexander
Tämä taitaa vähän joka joulu tulla, nyt tosin lyhyempi leffaversio. Katsoin menneenä vuotena ekaa kertaa, synkempi oli kuin kuvittelin.

TV Viisi klo 23.40 Narc
No tämä ei joulumieltä lisää, mutta hyvä leffa kuitenkin.

Tapaninpäivä 26.12

Yle Teema klo 10.00 Ylpeys ja ennakkoluulo 1-6
Se BBC:n minisarja, ei Keiran runkkaajille siis.

Yle Teema klo 18.00 Piukat paikat
On se hauska on.

Nelonen klo 21.00 Narnian tarinat: Velho ja Leijona
Pienenä tykkäsin Narnian jutuista. Tämä leffa ei kiinnosta.

Sub klo 21.00 Speed 2 - Vaara vesillä
Roger Ebert antoi tälle tuoreen tomaatin

Meksikosta

Meksikon matka alkoi Finnairin ahtaalla Boeingilla Kanadan kautta kiertäen. Pysähdys tarjosi tervetulleen jaloittelutauon, vaikkei Halifaxin maisemia sen kummemmin voikaan kehua. Sieltä alaspäin lennettäessä maisemat vaihtuivatkin jo paljon kiinnostavimpiin, kun kirkkaassa päiväsäässä lennettiin Yhdysvaltojen itäreunaa alaspäin. New Yorkin ja Washingtonin nähtävyyksiä erotti ikkunasta mainiosti ja näkyipä niin Boston, Philadelphia kuin Baltimorekin. Meksikonlahden eteläosassa meri alkoi jo saada hienoa karibianturkoosia väriä ja Meksikon päälle päästyä maiseman täytti matala vehreä viidakko ja mangrovesuo. Kentältä bussiin päästyä sai jo maistiaiset paikasta kun korppikotkat kaartelivat viidakon yllä ja valtatien reunassa näkyi ratsia sikäläiseen tapaan - pysäytetyllä rynkynpiippu niskassa, olikohan jäänyt vilkku käyttämättä.

Hotellin sijainti oli odotetun hyvä. Ranta oli niin lähellä, että sen kautta kuljettiin itse hotelliin ja Playa Del Carmenin pääkävelykatu kulki korttelin vastakkaista puolta. Huoneen kosteantunkkainen ilma pelästytti aluksi, mutta tunkkaisuuden aiheuttaneen kaapin sulkeminen auttoi (ja kosteus oli ilmassa muutenkin). Tosin kyseisessä kaapissa pari viikkoa säilytetyt takit nappasivat hajun itseensä. Rantabaarin henkilökunta oli kovin innokasta kantamaan juotavaa janoisille matkaajille, ensimmäiset Mojitot oli kädessä jo ennen kuin matkalaukkua ehti aukaista.

Pari ensimmäistä päivää meni lähiympäristöä kierrellessä. Kävelykatu oli pitkä ja tunnelmaltaan eurooppalaisen rento. Suurta turistiryysistä tuolla ei missään vaiheessa ollut paikkoja ruuhkauttamassa, vaan ravintoloista ja kahviloista sai aina heti pöydän eikä kaupoissa tarvinnut pahemmin jonotella.

Matkan ainoa opastettu retki oli Chichen Itza. Lonely Planetista saa yleensä tarpeeksi tietoa omatoimiseen kiertelyyn, mutta tuollaisella suuremmalla historiallisella alueella on paikallinen opaskin jo ihan paikallaan. Heppu olikin ihan hyvä tyyppi - alueella syntynyt arkeologi, joka on Mayoista kirjoittanut useamman kirjankin. Siinä tuli sitten erilaiset rituaaliuhraustyylit tutuiksi selostuksia kuunnellessa. Paikka oli vaikuttava, ilmankos valittiinkin taannoin yhdeksi maailman "uusista" seitsemästä ihmeestä. Paluumatkan ruokatauolla koettiin yksi matkan kulttuuritarjonnan kohokohdista, kun tarjoilijattaret tulivat pöydän viereen tanssimaan olutpullot päidensä päällä.

Lisää raunioita oli tiedossa kun muutaman päivän kuluttua lähdettiin Tulumiin. Kuljetus hoitui matkalla pariinkiin otteeseen hyödynnetyillä colectivoilla. Käytännössä siis paikalliset pakettiautot ja minibussit poimivat ja jättivät matkustajia mistä tahansa ajamansa reitin varrella. Edullista köröttelyä ja varsin nopeaakin, tuntui kuljettajilla kaasujalka olevan erityisen herkässä ja matkaa pysähdysten lisäksi hidastivatkin vain meksikolaiseen tyyliin vauhtia varmasti hidastavat hidastustöyssyt - valtateilläkin oli aina välillä ajoradan poikki istutettu taajaan metallisia puolipalloja, joiden päältä kukaan ei edes koittanut ajaa muuten kuin ryömintävauhdilla. Tulum itsessään tuli tutuksi Planet Terrorin loppukohtauksesta. Elokuvassa paikka teki vaikutuksen, joten pitihän siellä käydä, kun sijaintikin oli vielä varsin lähellä lomailupaikkaa. Turkoosi meri, ympäröivä viidakko ja jyrkänteen reunalla sijaitsevat rauniot olivatkin hieno yhdistelmä. Tuonne mennessä tuli vatsan hyvinvointia silmälläpitäen tehtyä typerä ratkaisu, kun maantien varrelta raunioita kohti tarpoessa paikalle juoksi yht'äkkiä tyttö lusikka ojossa. Ensireaktio oli "tietenkin" maistaa, mitä lusikassa oli. Lusikan suussa ollessa mieleen sitten jo välittömästi tulikin, että moinen on kaikkea muuta kuin järkevää. No, lusikan sisältö maistui kookokselle ja seuraavana aamuna maistuikin sitten Imodium.

Lintupuisto oli kiintoisa paikka. Jostain syystä muita vierailijoita ei tuolloin edes näkynyt, joten elukoita sai kaikessa rauhassa katsella ja kuvailla. Yhtenä päivänä hypättiin katamariiniin ja matkustettiin Cozumelin saarelle. Paikka on läheisten koralliriuttojen johdosta sukeltajien suosiossa, mutta maanisäkkäinä lähinnä kiertelimme saaren pääkaupunkia. Paikka on yksi karibianristeilijöiden pysähdyspaikoista, joten tuolla turistien hanhilaumoja löytyi aivan toiseen tapaan kuin Carmenista. Paikassa oli jonkin sortin festarit ja hauskana yksityiskohtana avajaistilaisuuden musiikista vastannut pianisti soitti minkä lie kunnanisän lavalle varioiden supermario-teemaa.

Colectivoja hyödynnettiin taas Akumaliin mentäessä. Lonely Planet kehui paikan laguunia, mutta paikan päältä ei löytynyt mitään opasteita, joten lähdettiin sitten vaan tarpomaan ensin rantaa ja sitten tietä keskipäivän paahteessa oletettuun suuntaan. Usempi kilometri siinä sitten menikin, mutta paikka löytyi. Merestä puolisen kilometriä irtaantunut laguuni oli täynnä trooppisia kaloja ja siellä sitten kelpasi snorklata kuin missäkin akvaariossa.

Cancunin päivä varmisti sen, että Carmen oli ollut lomakohteena parempi valinta. Keskusta oli tavallaan ankea ja hotellialue koostui ohuella maakaistaleella olevista jättihotelleista, ostoskeskuksista ravintoloista ja yökerhoista. Hotellissa köllimiseen ja kosteaan lomaan kyllä varmasti mainio paikka. Kierreltiin parit ostoskeskukset ja toisesta löytynyt akvaario.

Carmenin arjesta. Säät suosivat, vesi oli lämmintä, hiekka hienoa, ranta siisti eikä kertaakaan täynnä, joten kelpasihan tuolla. Kävelykatu oli tosiaankin mukava ja siellä tuli viihdyttyä myös paljon. "Wanna get high, my friend?" -kuiskuttelut ja "Hola! Massage!" -huudot (jälkimmäiset useimmissa tapauksissa vaikuttivat kyllä johdattelevan ihan aitoon hierontaan) tulivat päivittäin tutuiksi, mutta tarjouksiin ei tullut tartuttua. Sisäänheittäjät eivät olleet turhan päällekäyviä, joten tallustella sai varsin rauhassa kunhan tottui siihen, että jätti suurimman osan tarjouksista vain huomioimatta. Ruoka oli hyvää ja halpaa, joskin ennakko-odotuksista poikkeavaa. Aito sikäläinen sapuskahan on kaukana täällä tunnetusta texmexistä, joten ruoka ei ollut edes kovin maustettua. Habaneroa löytyi tyypillisesti erikseen pöytään kannetusta maustekastikkeesta, jota sitten sai oman maun mukaan lisäillä. Vaikka seutu Meksikon kalleinta onkin, olivat aterioiden hinnat hyvällä kohtuutasolla. Hieman kalliimmissa ravintoloissa kahden hengen ruoat maksoi tyypillisesti euroissa alle parikymppiä, juomat päälle muutaman euron. Amerikkalaistyylinen tippikulttuuri (15-20%) toi lisähintansa, vaikka eihän se pakollista sinänsä olisi ollutkaan.

Yöelämään tuli tutustuttua sangen maltillisesti, osittain siksikin että varsinainen rantabaarikadunpätkä löytyi vasta viimeisinä iltoina. Isossa bilehelvetti Coco Bongossa tuli kuitenkin käytyä. Pääsymaksu $45 sisälsi kaikki juomat (satasella olisi lisäksi saanut mm. oman pöydän ja turvamiehen). Noin nelikerroksisessa keskiosaansa kiertävässä paikassa pujahdettiin puolivahingossa heti alussa jonkin sortin vip-aitioon, joka sijaitsi katonrajassa löytyneen esiintymislavan vieressä. Paikalle porhaltanut ja koko illan juomapuolen hoitanut oma tarjoilija tietävästi virnistäen heitti edestä varattu-kyltin heti pois, joten paikasta ei sinänsä ollut sitten huolta. Juomia miekkonen lappasi sitä tahtia eteen, että pahimmillaan oli kolme lasillista samaan aikaan menossa. Showpuoli oli cabaree/varietee/sirkus/mikälie-sekamelska johon sisältyi parisenkymmentä eri esitystä. Tasaisin väliajoin ilmassa lensi paperisilppu ja ilmapallot. No, kyllä tuollaisen kerran vuodessa kestää. Rauhallisimmissa baareissa istuessa tuli havaittua paikallinen naisten ilta -tapa, käytännössä siis naisten juomat olivat (pääsymaksuttomissakin paikoissa) ilmaisia.

Kotiin ei ollut helppo päästä. Pari päivää ennen lähtöä alkoi tihkua tietoa mahdollisista vaikeuksista ja lopulta kävi niin, että Finnair olisi vielä yhden koneen lähettänyt Meksikonmatkaajia noutamaan, mutta se ei ollut saanut laskeutumislupaa Cancunin kentälle. Siirryttiin siis Cancuniin odottelemaan epävarmaa kotimatkaa. Paikka oli hotellialueen keskellä viiden tähden all inclusive -murju, joten odottelu ei ollut kovin tuskaista. Sviitistä avautui mukavat maisemat ja huoneen seinällä oli baarityylin viinapullotelineet täysine litran pulloineen (votkaa, rommia, tequilaa ja skottiviskiä), joten olisihan siellä kauemminkin viihtynyt. Reilun vuorokauden päästä aukesi mahdollisuus päästä Hollantiin ilman takeita jatkosta - sinne siis. Martin Airin koneessa oli tiivis tunnelma, kun käsimatkatavararajoitukset näyttivät olevan firmalle ja matkustajille outo asia, mutta lento sujui yllättävän vaivattomasti. Heti Hollannin kentällä saikin sitten kuulla, ettei sieltä pääse ennen seuraavaa päivää jatkamaan. Amsterdamin Ibikseen sitten syömään ja nukkumaan. Tiistaina Hollannista päästiin SASsilla Osloon ja sieltä sitten jokusen tunnin odottelun jälkeen vihdoinkin jollain halpalennolla Helsinkiin. Viivästystä siis kolmisen päivää, kulut sentään menivät kaikki Finnairin piikkiin.

Lopun vaikeuksista huolimatta matka oli kokonaisuutena yksi onnistuneimmista. Playa Del Carmen oli siitä hyvä kohde, että siinä yhdistyi tavallaan kaikki (ranta-, kaupunki-, historia- & luontoloma), joten aika ei käynyt pitkäksi. Neljä tähteä.

edit: Blogger ei näemmä noita paria kuvaa anna suurentaa. Tuossa niihin suorat linkit:

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnOku-Z3QbB2bBIKbSET7CagCNKL-E2KFewGRgxgrTppGYw95l05cZj4Pep8NYPZuQ5TNyu_t1NNgllMbkpt_ImMvo3y-WJWfrd5p8Aj9R9Vd39vtUiZlLLAk6c-UGbcOyaetN_BvqS_Rv/

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpSD0qgus7FFl48CV5zEj0Nhqv2uXerArH8LxIFMp8xUXfvXSfXrK8R3w3wf4NTxp_DtM9S1ObtgLPs8xCnNfcc0MPiYY-n5AdKVvObnJAwI8uh7nbdC0oyGvhJCvXofV1naTbPTIqPxeG/

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_4mW-Ao-X3RtDaKn_Ov79iVFjEoHBNpBOqD0ayH-_J9TahIYw6ILLWe2vb_DKNjMP3zDrv5f2cGrnm7r7I6pJTZpGNQYoHjAc7SoVNpYBJ8uVJhP5_XatEZl78OHdGvWtWDW5PtpAaLGR/

Marraskuun saldo

Sodan oppitunnit (The Fog of War: Eleven Lessons from the Life of Robert S. McNamara) 4+
Anvil! The Story of Anvil 4
Paha poliisi - Määräsatama New Orleans (The Bad Lieutenant: Port of Call - New Orleans) 4
Lähellä vaaraa (Where Danger Lives) 4-
You Will Meet a Tall Dark Stranger 4-

Enkelin kasvot (Angel Face) 3½
Waltz with Bashir (Vals Im Bashir) 3½
American Pie 2 3
Elf 3
Sehän käy kuin leikiten (It's a Gift) 3

Pankkikeikka (The Bank Job) 2½

Lokakuun saldo

Red Road 4+
Salaisuuksia ja valheita (Secrets & Lies) 4+
Social Network, The 4+
El Dorado 4
Profeetta (Un Prophéte) 4-
Scott Pilgrim vastaan maailma (Scott Pilgrim vs. the World) 4-
Suurinta elämässä (Imitation of Life) 4-

Epätoivoiset (Desperate) 3½
Kaulakorun kahleissa (The Locket) 3½
Layer Cake 3½
Miami Blues 3½
Ollaan ihmisiksi (Seres queridos) 3½
Pahan pauloissa (Force of Evil) 3½
Syntynyt tappamaan (Born to Kill) 3½
Vieraat ulkoavaruudesta (It Came from Outer Space) 3½
Viattomuus kadulta (The Moon is Blue) 3½
The Weight of Water 3½
How to Lose Friends & Alienate People 3+
Silver City 3+
Tarzan ja nainen mereltä (Tarzan and the Mermaids) 3+
Tieto (Knowing) 3+
Tape 3
Tänä yönä valtaan ruumiisi (Esta Noite Encarnarei no Teu Cadáver) 3
Vedätys (The Hoax) 3
Chaplin 3-

Salainen raportti (Mr. Arkadin) 2½
Ei armoa (No Mercy) 2+
Surrogates 2-

Potter

Tämä teksti ei käsittele Harrya (siis ei sitä chatin nimimerkki Harrya, vaan Harry Potteria...jota tämä teksti siis ei käsittele), vaan kirjailija Dennis Potteria ja hänen teksteihinsä perustuvia brittiklassikkosarjoja Pennies (heh lausuttuna kuulostaa aivan kuin penis) from Heaven ja The Singing Detective, jotka Anttilan varastontyhjennyksestä löytyivät kympin kappalehintaan. Nuo minisarjat ovat jo pidempään kiinnostaneet ja erityisesti ylistetty Laulava salapoliisi on ollut toivelistalla jo todella pitkään. Tästä 80-luvulla valmistuneesta minisarjasta olen pienempänä jotain pätkiä nähnyt, enkä kyllä muista siitä muuta kuin sairaalavuoteella makaavan Niki Laudan näköisen miehen. No, jossain vaiheessa nämäkin tulee katsottua, ja uskon molempien olevan parempia kuin Pineapple Express.

Jarkko Testaa: Cheese & Pepper ja Estrelle Spicy Mexican & Sourcream

Vkolopun riennoiksi ostin peräti kaksi erilaatuista ja erinimistä tuotetta.
Loppujen lopuksi molemmat olivat pettymyksiä.

Taffelin Cheese & Pepper:

Juusto Snacksit elikkäs juustikset, ovat aina paikallaan. Mustapippuri taasen on kiva mauste ja se sopii moneen paikkaan (heh ei perseeseen) .. voiko nämä kaksi yhdistää? Voi, mutta sen voisi tehdä myös paljon paremmin kuin Taffel sen teki.
Mitään ei ole jäljellä juusto snacksien omasta mausta vaan tilalla on liiallinen pippurin maku.
Huono tuote, en suosittele.

Estrella Spicy Mexican ja Kulli:

Piti koettaa dipin kanssa tämmöistä, aina kiinnostaa jos luvataan tulista tai mausteista.
Pettymys tämäkin perunlastu.
Etikkainen maku ja tylsät mausteet .. onneksi dippi peitti suurimmaksi osaksi ikävän makucombon.

Pitäydyn Taffelin Grillisipseissä tästä lähin.

Harry testaa tummia oluita vol.4

No laitetaan nyt samalla yksi vanha tuttu ja turvallinen Stoutti samaan arvosteluun, eli Murphy´s Iris Stout. Sametin pehmeä ja paksu. Kermamainen vaahto. Paahtunut tumma jälkimaku, joka viipyilee suussa pitkään. Toiseksi parasta olutta mitä kotimaasta saa, mutta kallista ja tölkistä ei saa panttia pois.

0.5l tölkki 2,59€

5/5

Harry testaa tummia oluita vol.3

Mallaskosken KUOHU tumma lager. Samanlaista lagermaista lirua (niin kuin lagerin kuuluu kyllä ollakkin). Hieman vähemmän vaahtoava kuin edelliset. Pehmeä jälkimaku, ei mitenkään pistävä. Ei liian makea.

0,5l tölkki

4/5

Vittu mikä testi, kaikki yhtä hyviä...hik

Harry testaa tummia oluita vol.2

Ruotsalainen Sofiero Dark Lager. Myös erittäin laihan lirun oloinen ja voimakkaasti vaahtoava, mutta vaahto on kevyttä hötöä, esim. kermaisen paksuun Guinnessin vaahtoon verrattuna. Maku on ihan hyvä ja jälkimaku neutraali, ei pistävä tai erottuva. Ei liian makea.



4/5

Harry testaa tummia oluita vol.1

Tutkailin tällä kertaa Prisman oluthyllyä vähän tarkemmin ja otin testiin 3-4 itselle uutta ja ennen maistamatonta tummaa olutta. Niistä ensimmäisenä Nokian Panimon Keisari.

Guinnessiin (joka toimikoon verrokkina) verrattuna laihan oloista, mutta hyvin vaahtoavaa. Hyvin mieto maku tummaksi. Loistava aavistuksen paahtunut jälkimaku. Ei liian makea. Oikeastaan aika hyvää.


4/5

Hullut päivät

Taas oli se aika vuodesta. No, itse asiassa jos ei oteta lukuun pikaista visiittiä keskiviikkona (jolloin en ostanut mitään), niin aloitin Hullut päivät vasta tänään lauantaina. Kiikarissa oli Guitar Hero Metallica, joiden tosin oletin loppuneen heti alkuunsa, ja itse pääsin paikan päälle vasta puolen päivän aikaan kun RYYPPÄÄMISESTÄ toipuminen otti aikansa. No mutta jos joku tuote loppuu muualla kesken, niin kyllä slummien keskelle kyhätystä Itäkeskuksesta löytyy! Siellähän ei käy minun lisäkseni muut kuin mustalaiset ja juopot, eikä kellään ole rahaa mitään ostaa.

Niin, sain siis Guitar Heroni (koska Outi sen halusi, oikeasti), mutta eihän se perkele vie siihen jäänyt, kuten arvata saattaa. Pakkohan se oli ostaa lisäksi Heavy Rain (hinta GH:n tapaan 30e), koska Jarkko sitä ei MoonTV:ssä liian ankarasti kohdellut, mutta Uncharted 2:sen ymmärsin, luojan kiitos, jättää hyllyyn. No, lisäksi pikainen vilkaisu dvd-tarjontaan. Nyt viimein sain mestariohjaaja Greengrassin Bloody Sundayn huokeaan vitosen hintaan, ja vielä mukavampi yllätys oli usein Anttilassa ihailemani Vittorio de Sican boksi, jonka hinta oli vain 12,90. Eikun kainaloon vain. Olisi siellä lisäksi Villiä Pohjolaa samaan hintaan ollut mutta annoin olla. Sehän on perkele vie jotain huumoria koko sarja. Muuten dvd- ja blu-ray-hyllyt eivät oikein ostettavaa tarjonneet. Olisi dvd:nä jotain Shutter Islandeja ym. suht laadukkaita voinut ostaa, mutta mutta...miten sen sanoisi. Ei niitä enää dvd:nä tee mieli ostaa! Vitun Blu-ray.

No cd-laarit olivat vielä jäljellä. Selvisin ainoastaan kahdella ostolla siitä koitoksesta. Faith No Moren The Real Thing tuli viimein hankittua ja Outille lisäksi Vilkkumaan uusin. Sitten vain laput silmillä vaate- ja muu krääsäosastojen läpi Stokkan herkkuun. Sieltä jättikatkaravun pyrstöjä, ilmakuivattua kinkkua, ruotsalaista juustoa (johon lankesin kun makupaloja oli tarjolla) ja maalaisleipää. Saa tollaisia ostaa, onhan sentään hullut päivät kyseessä!

No ei se paljoa yli satasen se hullujen päivien keikka vienyt, ja miksei jos kerran edellisenä päivänä saman verran tuli maksettua, saatana, LÄTKÄpelistä...tosin se oli ihan kiva kokemus.

Huhtikuussa taas uudestaan!