Reissu on onnellisesti ohi ja tässä nyt vielä vähän juttua.
Hampurissa tuli illalla otettua olutta ensimmäistä kertaa koko reissulla pieneen humalaan asti. kuuntelin korvakuulokkeilla musiikkia koneelta ja kittasin illan aikana 12 puolen litran pulloa olutta. Ilmeisesti tästä rohkaistuneena, sain yöllä päähäni laittaa tekstiviestin Janille. Last of the Mohicansin scorea kuunnellessani muistin kun Jan sitä aikanaan haukkui ( muistatte varmaan Janin, kävi aikanaan chatissa) ja nyt pikkupierussa se kuulosti itsestäni ihan kelvolliselta ja suorastaan mahtipontiselta. Koin sitten tarpeelliseksi kommentoida sitä heti välittömästi Janille. No Jan vastasikin välittömästi ja viestistä päätellen ei edes suuttunut myöhäisestä ajankohdasta. Parit viestit vaihdeltiin ja muistin kertoa myös, että Vekalla on kova ikävä.
Aamulla nukuin melkein puoleenpäivään asti ja ensimmäistä kertaa silmiäni raottaessa ajattelin, että voi prkl, olisko sittenkin pitänyt ottaa pari vähemmän. No ei siinä mitään ihmeempää krapulaa sitten lopulta onneksi ollutkaan. Nopeat aamupesut ja kiireellä pakkaamaan loppuja tavaroita. Vaimo tosin oli jo noussut aiemmin ja pakannut suurimman osan, on ne kivoja nuo vaimot!
Autobahnalla viimeistään karisivat loput unihiekat silmistä. Porukkaa oli taas paljon liikenteessä ja pientä ruuhkanpoikastakin nähtiin. Pysähdyttiin "aamiaiselle" ensimmäiselle lepopaikalle ja Saksan tyylin mukaisesti, siellä levikkeellä vuorotteli joku kolmesta ravintolasta ja tällä kertaa arpa sattui Burger Kingille. Söin elämäni huonoimman hampurilaisen, ylisuuret ranskalaiset ja vetisen kokiksen.
Pysähdyimme Lyypekissä ennen Travemundeen asti ajamista. Viimein löytyi Saksalainen kaupunki, joka oikeasti oli todella hieno. Vanhoista rakennuksista ja miljööstä näki heti, että tällä kaupungilla on pitkä historia. Myös yleisilme oli siisti ja kaikki rakennukset hyvässä kunnossa ja maalissa. Löydettiin puolen tunnin kiertelyn jälkeen parkkipaikka ja lähdettiin kävelemään kaupungille. Päädyttiin yhteen todella isoon kirkkoon ja kierreltiin siellä sisällä muitten turistien mukana. Kirkon nimeä en muista, mutta kyllä se ihan luterilainen oli, oven viereisen kyltin mukaan. Siellä oli iso rivi jotain pyhiä ukkoja haudattuna holveihin ja niitten prameat arkut näkyivät yleisölle kaltereiden läpi. Kaikki maalaukset ja veistokset olivat vanhoja lihavia ukkoja, joille sormiin oli piirretty tai veistetty suunnilleen 2 sormusta per sormi. Näyttivät tosi nöyriltä herran palvelijoilta.
Samassa pihapiirissä oli jossain kirkon lisärakennuksessa luonnontieteellinen museo ja sinne mentiin seuraavaksi. Lipunmyyjä kysyi luukulla saksaksi, että oletteko Tanskasta vai Ruotsista? Ei tuo ihmeemmin yllättynyt vaikka kerroimme olevamme Suomesta. Suomalaisia ei muuten itse nähty koko reissulla Puolan jälkeen kuin vasta Travemundessa. Itse museo oli pääasiassa kokoelma erilaisia fossiileja, jotka olivat jaettu geologisen ajanlaskun mukaan. Näyttelyn hienoin artikkeli oli tuo kuvassakin näkyvä sisäpihalle sijoitettu luuranko. Kuka tietää mikä eläin? Yhdellä osastolla oli teemana hylkeiden suojelu ja ennakkovaroituksista huolimatta osa kuvista teki hieman heikkoa. Ihan kiva museo siitäkin huolimatta, että suurin osa opastauluista oli vain saksankielellä.
Ajeltiin siitä sitten viimeiset 20km Travemundeen ja käytiin syömässä. Siellä oli jotkut juhlat menossa kaupungilla ja parkkipaikan saaminen oli taas vaikeaa. Pyörittiin jonkun aikaa keskustassa ja käytiin muutamassa kaupassa. Viimein kello oli sen verran, että lähdettiin satamaan ja lähtöselvitykseen.
Lähtöselvityksessä kuluikin sitten taas 4 tuntia jonossa. Eihän siihen olisi pakko ollut niin aikaisin tulla, mutta eipä tuolla kaupungillakaan jaksanut enää maleksia. Olin jo mielestäni ostanut kaikki tuliaisjuomiset pikkukaupoista ja ajattelin niitten riittävän. Sitten huomasin edellä olleen matkailuauton kuljettajan roudaavan päärakkennuksen lasitunnelia pitkin ostoskärräillä kaljalaatikoita! Koko aikana en ollut missään nähnyt myytävän kaljalaatikoita, joten päätin lähteä tuota samaista lasitunnelia pitkin tutkimaan, että mistä moisia oli löytynyt. No siellähän oli ns. taxfreemyymälän tapainen iso kauppa, josta kupongin allekirjoittamalla sai viinaksia ostaa maasta pois vietäväksi ilman pullopanttia. Ostin 5 laatikkoa Harbour silver merkkistä Tanskalaista olutta hintaan 4,99€ per laatikko ja 2 laatikkoa coca-cola zeroa hintaan 5,65€ per laatikko. Sain ne mahtumaan juuri ja juuri auton takapenkille.
Laivaan päästiin hieman ennen puoltayötä ja siitä suoraan nukkumaan. Seuraava päivä laivalla oli todella tylsä ja ei siellä oikeastaan ollut mitään tekemistä. Illan kohokohta oli 22€ hintainen buffet päivällinen, joka oli suorastaan surkea, ainakin jos sitä vertaa vastaavaan ruotsinlaivoilla tarjottavaan. Ainoa lohtu oli hytin telkkarista ilmaiseksi näkyvä Canal Hits kanava, josta tuli katsottua 3 leffaa.
Tiistaina oltiin aamulla Suomessa ja ajeltiin reissun viimeiset kilometrit kotiin. Reissussa oli kivaa, mutta niin oli kotonakin!
kilometrejä tuli yhteensä noin 4700 ja telttaöitä noin 0 kpl. No tämä nyt oli oma valinta molemmissa tapauksissa. Reitti osoittautui erittäin sopivan mittaiseksi ja mitään ihmeempää kiirettä emme mielestämme kokeneet. Kahtena päivänä ajettiin yli 600km siirtymät ja se alkaa olla siinä rajoilla, että onko vähän liikaa, riippuu tiestä. Rahaa oli ajateltu menevät 3-5 tonnia ja nyt näyttää siltä, että sitä meni kaiken kaikkiaan juurikin tuo 3 tonnia. Hotelleja testattiin 10 kpl ja osassa oltiin 2 yötä peräkkäin. Sniiduilu ei ole meidän juttu, joten hotellitkin oli valittu lähinnä niitten mukavuuksien mukaan, ei hinnan. Booking.comin käyttö pitkin reissua oli erittäin luonteva tapa valita hotelleja. Ei tarvinnut liikaa suunnitella etukäteen ja silti kaikki oli valmiina uuteen kaupunkiin saavuttaessa, eikä aikaa tuhlaantunut etsiskelyyn. Hyvin tuntui riittävän huoneita vaikka kesken lomakauden muutaman kerran varattiin huone vasta saapumispäivän aamuna. Erittäin mukava reissu! Tykättiin todella paljon ja varmasti lähdetään joskus uudelleen. Etenkin ns. edulliset maat Puola ja Slovakia olivat kivoja kun siellä kaikki oli niin halpaa. Suosikki silti oli ehken Italia. Mielettömän hyvää ruokaa ja kiva leppoisa elämänmeno.
Harry
Moottiritie oli tukossa, joten Giordini-Naxokseen tuli köröteltyä bussissa pidempikin tovi. Huoneistohotelli osoittautui ihan mukavaksi ja laadultaan kelpo tasoa olevaksi. Reiluhkoon yksiöön kuului pari parveketta ja tilaa oli riittävästi. Näkymät olivat sivupuutarhaan, joten merta tai Etnaa ei parvekkeelta käsin saanut ihasteltua, mutta saipahan ainakin olla omassa rauhassaan. Kalliin ilmastoinnin hankkimattomuudesta tehty periaatepäätös kaatui heti ensiminuuttien aikana ja hyvä niin, ilmastoinnilla kämppä viileni nopeasti inhimillisempään lämpötilaan. Mukavaa oli myös se, että paikallinen pullakuski ilmaatui pihamaalle aina aamuisin myymään tuoreita leipiä ja leivonnaisia autostaan. Olipahan aamupala aina tuoretta.
