Tänne Jarkko voi kertoa miksi sillä on APPLE!

Otin kuvan todisteeksi!

Tänne Samppa voi kertoa miksei moikannut (Osa 2)!

Ilmeisesti minun ja Sampan väliset välit eivät VIELÄKÄÄN ole niin talkattuja, kuin luulin.
Ei! Ne on tulehtuneet edelleen! Märkii!!
Jotenkin aavistelin että olisi vihdoin ilo nähdä ja paiskata kättä, mutta ei niin ei! Kadulla soitteli ja jutteli kaverilleen ja esitti että ei minua tunnista!

Otin kuvan todisteeksi!

ATEENA09

No hei vaan kaikki Giorgiot ja Gerperokset,

tässä teidän Zeuksenne, takaisin matkalta .. eli olen ollut travellaamassa.
Ateena on nyt nähty ja kadut tuli keskustassa tutuiksi, jopa niin paljon että viimeisenä päivänä oli tylsähköä kävellä samoja paikkoja.
Tätä reissua osaa jo arvostaa enemmän kuin Roomaa. Ateena oli paikkana oikein mukava ja iloisia hetkiä oli monia.


1. päivä Ateenassa oli lyhyt.
Kone laskeutui ilta yhdeksän aikaan, koska lento oli myöhässä 1h 20min. Eipä siinä mitään kuitenkaan kai kinda dunno. Lentokentältä tuttuun tyyliin taksi ja kuski tunsikin hotellin entuudestaan. Iltaliikenne oli hiljainen ja perille päästiin niin nopeasti että kuski näki aiheelliseksi kusettaa 10 euroa (meni muka tullimaksuihin ja matkatavaroiden takia). 28 euroa muuttui siis 38 euroksi.
Taksin pysähdyttyä ovimies kiirehti paikalle ja samantien alkoi utelemaan että paljonko maksoimme ja kertoi että jotkut ovat jopa 60-70 euroakin maksaneet.
Hotelliin aulaan kun pääsi niin suu loksahti auki. Canelle ja Sampalle kuvailinkin tunnetta kuin olisi ollut Axel Foley joka saapuu Beverly Hillsin Copissa hotelliin ekaa kertaa.
No pienen huoneessa olon jälkeen lähdimme pienelle lenkille katsomaan katuja. Lähdimme tosin väärään suuntaan ja saimme eteemme vain tylsiä roskaisia katuja. Yksi 24/7 ruokala löytyi jossa söimme edullisesti ihan paikallista ruokaa.

2. päivä alkoi varhain.



Herätys jo 7 aikoihin ja buffet-aamiaiselle, joka oli vallan riittävä. Toki viikon aikana tuli pekonit ja marmeladit tutuiksi, jopa niin että tympi kahtena vikana aamuna.
Liian aikainen herätys kostautui hämäävällä tavalla. Koko kaupunki ei ennen 09:00 ole herännyt yhtään, siksi Plakan-alue näytti melko mukavalle mutta hiljaiselle. Kun takaisinpäin kävelimme olikin kello sen verran että ei paikkaa entiseksi tunnistanut. Kaikki kojut olivat heränneet ja auenneet ja eloakin oli paljon enemmän. Tämä toki oli pientä verrattuna samaan alueeseen illalla. Mahtava paikka joka vastaa Rooman Trasteveren aluetta (johon viime vuonna rakastuimme).
Plakan sivukadulla ostin ensimmäisen Pita Gyroni, joka oli samalla myös koko matkan paras. Kooltaan se ei ollut isoin ja paksuin, mutta maultaan sitäkin ihanempi.


Illalla vielä söin lisää Gyroa, mutta tämä oli ravintolassa ja oikein lautaselta riisin kanssa.

3. päivä Ateenassa.
Tarkoitus oli aloittaa päivä käymällä Ateenan Kansallispuutarhassa, joka olikin melko masentava esitys. Kuivaa siellä täällä ja kuraisia lammikoita, joissa ui hylättyjä (?) punakorvakilpikonnia.
No yksi perkeleen iso puu siellä oli:


Alueella oli myös paikallinen pieneläintarha, joka sekin oli melkoinen ilmestys.
Kohokohtana oli aasi joka kuivalla kurkulla huuteli perään.
Perusmenoa sitten iltaa kohti. Pienet unet ja takaisin katsomaan paikkoja.
Totta kai piti myös Pita Gyro ostaa, kuvassa oleva paikka muodostuikin vakiopaikaksi:


4. päivä koitti jo.
Herätys, suihkuun, aamiaiselle (pekonia, munaa, makkaraa, croisanttia, vähän omenapiirakkaa, kahvia) ja ulos. Tällä kertaa tarkoitus mennä katsomaan merta ja köllimään rannalle.
Note to self: Rannalle ei kannata ottaa paljoa kamaa mukaan että voi olla rennommin. Tyhmää oli vain vuorotellan käydä suolavedessä, kun toinen jäi kasseja ja tavaroita vahtimaan.

Parasta koko reissussa oli paikallisten IIISO riita. Tiedä sitten mistä alkoi, mutta yksi setä siinä karjui niin että sylki valui alahuulesta. Sitten ilmeisesti oli tavaroita kadonnut ja syytti kauempana olevaa naista, tämä alkoi huudon takaisin. Lisää ihmisiä liittyi mukaan riitaan. Täysin sivussa ollut mies, joka täytteli kokoajan rauhallisesti sanaristikkoa, yhtäkkiä alkoi myös huutamaan. Kuolaava mies heitti vettä naisen päälle ja se sai aikaan että kännykät vedettiin esiin. Tämä taas sai aikaan sen että kuolaava mies vetäytyi kisasta, muiden jatkaessa riitaa vielä hetken aikaa.
Tämä riitti viihteeksi, alkoi taas tylsyys ja päätimme mennä hotellin uima-altaalle.

Illalla Plakaan ja Akropoliin juureen kattoravintolaan. Palvelu oli paskaa ja hidasta, yritettiin tyrkyttää kreikkalaista salaattia josta nimenomaan kieltäydyimme aiemmin ja ja ja .. no grillilajitelma oli hyvää lihaa, oikein hyvää.

5. päivä ja Akropolis!
Siellähän se korkea kaupunki oli kummitellut taustalla koko matkan ajan, joten jo olikin aika se nähdä. Pienen jonotuksen jälkeen (lippu 12e jolla pääsee useisiin eri raunioipaikkoihin ympäri kaupunkia) sisään ja aloitettiin kiipeäminen. No totuus on että kiipeäminen on väärä sana, sellaista ylämäkeä se vain on, mutta kyllä 40 asteen paahteessa hiki tuli.
Monia pikkuisia kyhäelmiä oli matkan varrella, mutta ei niistä mikään saanut aikaan mitään VAU-ilmiötä.


Ylös kun pääsi niin kyllä maisemat oli komeat.
Rakennuksia on paljon siellä, en jaksanut kaikkia laskea:


Olut maistui kipuamisen jälkeen ja sen jälkeen toki makaamaan uima-altaalle:


6. päivä .. shoppailupäivä .. Sannalle.
Minähän en mene ostelemaan ulkomaille. Ruokaa ja juomaa, niihin saa rahaa menemään ihan tarpeeksi. Sanna se toki sekosi kun elokuu on ale-kuukausi Ateenassa. Halpaahan siellä oli ja usemman nyssäkän hotelliin kantoi ja yhteislasku oli vain n. 80e.
Itse olin kiltti ja roikuin mukana. Yllättävän tuskatonta se oli.

Illalla sitten hotellin edessä sijaitsevalle Zeuksen Temppelille.



Myöhemmin söin reissun paskimman Pita Gyron.
Ajattelin herkutella, ostin Double Pita Gyron .. nimestä päättelin että se on tuplasti isompi .. Paskan vitut! Siinä oli kaksi pitaleipää päälekkäin ja täytteenä oli mm. ranskanperunoita:


No nälkähän tuolla ei oikein tule koskaan, sen kuumuus saa aikaan joten tuollainen 1.90e maksava kääryle riittää koko illalliseksi. Loput rahat voi käyttää vaikka lasilliseen terassilla.

7. päivä (viimeistä viedään).
Aamiaisen jälkeen heti altaalle ja siellä niin pitkään kun jaksaa.
Tämä oli yllättäen se mitä tulee ikävä.
Taivaallinen olo on maata pehmustetulla aurinkopedillä, poltella sikaria, juoda drinkkiä ja lukea kirjaa. Kuuma? Hyppää altaaseen ja taas jaksaa istua.


Vaikka olenkin kalpea kuin aave niin vasta nyt paloin. Sekin oli vain että aurinkorasva oli loppu ja maha kärähti punaiseksi. Onneksi ei sattunut alkumatkasta tämä.

Koko viikon mietin yhden komean kotsan otsamista. Olin pihi ja en halunnut siihen 15 euroa laittaa, mutta pakko se oli sitten ostaa.


Tuo päässä kelpasi sitten rehvastella hotellin aulassa:


Viimeinen päivä ..
Kamerasta loppuikin akku, juuri kun olimme lähtemässä hotellista joten mitään jäähyväiskuvia ei juuri ole. Piti laukku viedä metroasemalle säilöön, mutta totta kai kaikki olivat varattuja ja koko päivän sitten raijasin matkalaukkua.
No oikeastaan kaikki meni hyvin. Sanna kierteli kauppoja ja minä istuin penkeillä, polttelin sikaria ja luin kirjaa. Imin viime hetket tunnelmaa sisään ja pieni haikeus iski.

Lopuksi voin sanoa että matka oli onnistunut.
Vain taksikuskin kusetus ja tyly palvelu yhdessä ravintolassa tummensivat onnistunutta matkaa. Hyviä asioista on paljon enemmän, pienet asiat oli kivoja: Herkulliset Jääkahvit, halvat Gyrot, Mahtava kahvila joka tarjoili upeita Creppejä, ystävälliset ihmiset, kauniit naiset.
Voisin mennä toistekin.

Saksa, Kassel ja Hampuri

Viimeinen ilta hotellissa, Hampurissa. Tänään ajeltiin reilut 300 km Kasselista, jossa oltiin edelliset 2 yötä. Ruuhkassa päästiin tottakai matelemaan tänäänkin.

Bernistä mentiin jokunen päivä sitten vaimon tädin luo Bigleniin sukuloimaan pariksi päiväksi. Siitä nyt ei ole mitään ihmeempää kerrottavaa, ihan kivoja ihmisiä, mutta tylsäähän siellä oli meikäläisellä. Pieni maalaiskylä ja ei edes nettiin päässyt omalla koneella. Muutenkin aktiviteetit siellä olivat lähinnä rupattelua niistä ja näistä ja kyllähän sitä nyt tuon 2 päivää jaksoi. Maksimoin kurjuuden viimeisenä iltana ja katsoin sängyssä läppärillä Sampalta ostetun x-filesin uusimman leffan ja se se vasta paskaa olikin.

Biglenistä ajettiin reilut 600 km helteessä Kasseliin. Ei tykännyt vaimon vatsa moisesta ja näin ollen laatta lensikin 500 km jälkeen matkapahoinvointilääkkeestä huolimatta. No onneksi oli muovipusseja matkassa ja sotkulta vältyttiin.

Toisena päivänä käytiin keskustassa pyörimässä autolla joku vajaa tunti ja kun ei oikein keksitty mihin mennään, niin tultiin pois. Kierreltiin sitten kauppoja siinä esikaupunkialueella hotellin läheisyydessä ja käytiin syömässä. Kasseli oli muutenkin aika mitäänsanomattoman näköinen paikka. Kaupungistahan pommitettiin 90% paskaksi toisen maailmansodan loppumetreillä ja sen vuoksi keskusta onkin lähinnä 40-50 lukujen vaihteessa rakennettua ja aika rumaa.

Tänään kaahattiin tänne Hampuriin, kivassa pilvisessä, mutta lämpimässä kelissä. Alun ruuhkassa seisoskelun jälkeen päästiin nyt ekaa kertaa laskettelemaan autobahnalla kunnon vauhtia. Täytyy tässä nyt hieman kehua tuota Passattia! Nopeutta GPS:n mukaan tasan 190 km tunnissa ja voi että miten tasaisen rauhallista kyytiä! Ei huojunut, ei tärissyt, eikä konekaan ulvonut mitenkään häiritsevästi. Olis muuten kulkenut kovempaa jos olis halunnut oikein vinguttaa!

Oltiin perillä hotellissa kolmen maissa iltapäivällä ja nopean sisäänkirjautumisen jälkeen lähdettiin autolla etsimään kauppaa tästä läheltä. No sitä ei alkuun meinannut löytyä ollenkaan, kunnes viimein löytyi paikallinen Lidl. Lastattiin siellä kärry täyteen viinaa ja kaljaa ja paineltiin kassalle. No ylläri olikin sitten se, että visa ei käynytkään maksuvälineeksi, joten eikun etsimään pikapankkia. TomTomin avulla se löytyi nopeasti 500m päästä ja käteisen noston jälkeen saatiin ostokset maksettua. Miellyttävän hintaista oli viina Lidlissä kun esim. 0,7 l viinapullo 38% vehnäviinaa maksoi 4,99€.

Huomenna ajellaan vielä reilu 80 km Travemundeen ja koetetaan maleksia päivä kaupungissa. Laivaan pääsee aikaisintaan 23:00 joten saattaa tulla pitkä päivä. Valmistaudun siihen tänään juomalla kaljaa!

Viimeinen reissupäivitys ja mietteet koko hommasta sitten kotosuomesta ensi viikolla.

Harry

Italia, Passo Stelvio ja Sveitsi, Bern

Tänään satoi vettä kokopäivän ja niin muuten satoi melkein koko eilisenkin. Tästä huolimatta reissu on edennyt 640km ja viimeinen viikko lomasta on alkanut. Viime päivityksessähän tarinan päähenkilöt olivat lähdössä huimalle alppitielle ilman sen suurempia suunnitelmia seuraavasta majapaikasta, joten palataan siihen.

Riva del Gardassa 2 päivää hujahti kuin huomaamatta ja oli aika jatkaa matkaa. Riva oli kyllä mukava pikku kaupunki ja voi että miten hyvää ruokaa sieltä sai, tosin niin on saanut muualtakin Italiassa. Pakattiin aamulla laukut kymmenen maissa, syötettiin GPS:lle Passo Stelvio suunnaksi ja eikun matkaan. Alku oli sitten taas hitaanpuoleinen, sillä törmättiin taas tähän lomakauden ruuhkaan. Tie Rivasta kohti Alppeja lähti suoraan ylös vuorenrinnettä pitkin ja tätä tietä mutkiteltiin kävelyvauhtia muiden kanssa jonossa. Ylhäällä vuorella tie jakaantui useammasa risteyksessä ja näin ollen myös ruuhka katosi. Reitti kohti vuoria mutkitteli Pohjois-Italian maaseudulla ja reitillä oli lukemattomia viiniviljelmiä ja muita peltoja, aika idyllistä.

Parin pikkukylän jälkeen tultiin tienristeykseen, josta käännyttiin kohti Passo Stelvion alppitietä. Tie alkoi aika varovasti, eikä pahoja nousuja tai mutkia näkynyt. Parinkymmenen kilsan jälkeen tultiin pieneen vuoristokylään, jossa oikeastaan nähtiin ekaa kertaa lähestyvät vuorten huiput. Alkumatkan kun oli puusto peittänyt maisemat lähes tyystin. Kylästä lähti vanhahkon näköinen tuolihissiviritelmä ylös näköalaravintolaan ja kun hintakaan ei ollut edestakaiselle matkalle kuin 11€ per nuppi, niin päätettiin käydä vilkaisemassa. Ja voi pojat millainen kokemus se hissimatka oli! Se helkkarin tuoli heilui lähdön jälkeen varmaan minuutin ja olin aivan varma että pudotaan alas. Siitä se kuitenkin rauhoittui ja ehjänä päästiin ylös asti. Komeat oli näkymät ylhäältä noin 1900m korkeudesta, kannatti tulla. Hetken ihasteltiin maisemia ja juotiin limpparit ylhäällä ravintolassa, sitten taas siihen helvetinkoneeseen ja alas samanlaisen heilunnan kera.

Ajeltiin siitä parikummentä kilsaa eteenpäin ja sitten tultiin viimein sen kuuluisan mutkittelevan osuuden alkuun. En ole ikinä ajanut edes lähellekkään moista tietä autolla. Mutkat olivat niin tiukkoja, että niihin joutui jo vastaantulevasta liikenteestäkin johtuen vaihtamaan aina ykköstä silmään. Matkalla ylös meidät ohitti arviolta 50 moottoripyörää ja me ohitimme melkein yhtä monta polkupyöräilijää. Keli oli mahtava ja siksi tie täynnä porukkaa. Viimein tultiin huipulle 2760m korkeuteen ja pysähdyttiin lähimmän hotellin pihaan ihastelemaan ja valokuvaamaan maisemia. Näin teki noin 200 muutakin ihmistä ja hulina oli melkoinen.

Kävin huvikseni kysymässä siitä lähihotellista, että olisiko siellä vapaita huoneita ja mihin hintaan (ajattelin että on liian kallista). Vapaata oli ja hinta 2 hengen huoneesta 110€ (sis. illallisen! ja aamiaisen), eli ei paha, joten päätettiin ottaa huone. Täyteltiin siinä papereita respassa ja annettiin passit tiskin yli omistajapariskunnan rouvalle, joka heti totesikin "ahaa, siis suomesta". Sitten hän kertoi että oli juuri miehelleen selittänyt, että ei tunnistanut mitä kieltä me puhuimme keskenään. Hotellin isäntä itse oli kova alppihiihtofani ja kertoi heti että Kalle Palanderin isä kävi aikanaan heillä useina vuosina peräkkäin vieraana. Nyökyttelin siinä sitten kiinnostuneena ja tokaisin, että "sehän taisi kuolla tuossa keväällä". No olisin tuon tietysti voinut näin jälkeenpäin ajateltuna jättää sanomattakin, sillä ukkorukka selvästikin järkyttyi uutisesta. Kyseli vielä monta kertaa, että ihan oikeesti? Sanoin että näin muistelen lukeneeni, mutta en nyt mene vannomaan, kun rupesin jo itsekin epäilemään omaa muistiani. No äsken sen koneelta tarkastin ja näin ikävästi on tosiaan päässyt käymään keväällä.

Kannettiin laukut portaita ylös hotellihuoneeseen ja moinen pikku matka jo meinasi käydä hengen päälle. Liekkö tämä noin 3km korkeus vaikuttanut. Eukko kävi päiväunille ja minä läksin kameran kanssa ulos ja kävelin reilut 500m vielä ylemmäs Tiibet nimiseen kahvilaan...kaljalle. Parin kaljan ja noin parinkymmenen foton jälkeen palasin hotellille ja aloimme valmistautumaan illalliselle. Se olikin sitten kummallinen illallinen, kun ei ollut missään ennakkotiedoissa mainittu, että se sisältää 6 ruokalajia! Hyvää oli ja kaikki tuli syötyä! Sen jälkeen istuskeltiin hotellin baarissa tovi ja 2 olutta enempää ei enää mahtunut, joten joudettiin takaisin huoneeseen ja nukkumaan.

Aamu valkeni sateisena ja pilvisenä. Käytiin aamiaisella ja kuitattiin itsemme ulos hotellista. Pihalla oli hurjan näköistä kun eilinen hieno näköala oli peittynyt pilveen, oltiin pilvien yläpuolella. Alastuloreitti vuorelta ei ollut ihan niin huima kuin nousu, mutta ei paljoa muutakaan. Hulluinta oli parit vanhat tunnelit, joissa ei mahtunut kulkemaan 2 autoa rinnakkain. Tunnelliin mennessä et nähnyt onko kukaan tulossa vastaan vai ei, joten jos oli, niin sitten peruuteltiin puolin ja toisin.

Alhaalla laaksossa oli sitten taas pieniä vuoristokyliä toinen toisensa jälkeen ja vesisateesta huolimatta maisemat olivat jälleen kerran uskomattomia. Ajeltiin paikallisen Levin (Bormio) läpi kohti Tiranoa, jossa etukäteen oli ajateltu pysähtyä ja yöpyä. Kello oli siinä vaiheessa kuitenkin niin vähän ja paikka näytti kovin pieneltä, joten päätettiin jatkaa matkaa Sveitsin puolelle Luganoon. Tomppa ajatti meitä taas lyhintä reittiä ja hieman yllätyttiin kun huomattiin olevamme Comojärven rannalla ja navigaattori vaati meitä ajamaan lautalle. No näin tehtiin ja 15€ hintaan päästiin yli autoinemme. Meiltä puuttui Sveitsin "vignette" tuulilasista, joten laitoin reittivalinnaksi tomppaan maksullisia teitä välttelevän reitin. Se tarkoitti taas sitä, että mentiin todella pieniä teitä pitkin ja rajanylityskin tapahtui keskellä metsää. Rajan jälkeen pysähdyttiin heti ensimmäiselle Shellille ja ostettiin tietarra ikkunaan, maksoi 26 euroa.

Luganossa mentiin lähimpään hotelliin ja kyseltiin hintoja 2 hengen huoneesta. 189€ per yö oli meille liian kova hinta ja piti keksiä jotain muuta. Kysyin tytöltä mahdollisuutta netin käyttöön ja tämä onnistuikin maksua vastaan hotellin yrityskeskuksessa. Booking.comista selvisi nopeasti, että tarjolla ei ollut näin nopealla aikataululla kuin kalliita huoneita, joten piti keksiä jotain muuta. Katseltiin parin muun kaupungin tarjonta ja Bernistä löytyi sopiva hotelli oikeaan hintaan, joten matka jatkui.

Kaikki olisikin mennyt hyvin moottoritietä pitkin ja arvioitu saapumisaika 19:15 olisi pitänyt kutinsa, mutta ei otettu taaskaan huomioon sitä yhtä asiaa, ruuhkaa! Vajaan 100km sujuvan ajon jälkeen liikenne pysähtyi täysin. Ei ollut mitään tietoa miksi, mutta molemmat kaistat olivat pysähdyksissä. Jono liikkui välillä 20 metriä eteenpäin ja pysähtyi taas. Näin mentiin 1,5 tuntia ja vitutus oli ankara. Lopulta syy mateluun selvisi, edessä oli 17 km pitkä tunneli ja 2-kaistainen moottoritie muutettiin liikennevalojen avulla 1-kaistaiseksi tunnelin osuuden ajaksi. Liikennevalojen jälkeen oli vielä poliisi kyttäämässä kaikkien tuulilasit maksutarrojen vuoksi ja liputti surutta kaikki tarrattomat autot sivuun, joka hidasti liikennettä lisää. Päästiin viimein tunnelista läpi ja loppumatka sujui sitten taas normaalisti, mitä nyt välillä satoi ihan helkkarin kovasti.

Perillä hotelli löytyi helposti, tai niin me ensin luultiin. Hotelli vaikutti aivan perkeleen isolta ja sitten se syy siihen selvisikin, kun käveltiin sisään painavien kassien kanssa. Se olikin helvetillisen iso ostari, jossa oli toisella laidalla se hotelli. Reitti hotelliin oli merkitty ihan minimaalisesti ja todella surkeasti, perille löydettiin kuitenkin viimein. Respan tyttö kertoi huonojen merkintöjen johtuvan kauppakeskuksesta, joka ei antanut laittaa erillisiä kylttejä. Kaikkea sitä kuuleekin. Kävin vielä siirtämässä auton hotellin paikoitukseen, kun ensin olin saanut sinne kunnon ajo-ohjeet. Parin päivän jälkeen pääsi taas nettiin ja suihkun ja muutaman oluen jälkeen uni maittoi.

Sateinen keli jatkui tänäänkin. Mentiin silti autolla Bernin keskustaan, jossa pyörittiin pari tuntia. Ei siellä mitään tehnyt sillä kelillä, joten tultiin takaisin hotellille. Päivä meni tässä ostoskeskuksessa pyöriessä.

Huomenna jatketaan kohti koillista ja mennään vaimon tädin luo 3-4 päiväksi. Sieltä sitten viikonloppuna Saksan läpi kohti Travemundea ja kotia.

Tulipas pitkät jorinat

Harry

Heinäkuun saldo

Psykopaatin jäljillä (Manhunter) 5

Alcatrazin vanki (Birdman of Alcatraz) 4
Happy-Go-Lucky 4
Kuulentojen historia (In the Shadow of the Moon) 4
Prinsessan ryöstö (The Princess Bride) 4
Sininen auto (Blue Car) 4
Pakotie (Getaway) 4-

Buffalo Bill ja intiaanit (Buffalo Bill and the Indians, or Sitting Bull's History Lesson) 3½
Harry Potter ja puoliverinen prinssi (Harry Potter and the Half-Blood Prince) 3½
Jaakobin painajainen (Jacob's Ladder) 3½
Ja Oscarin saa... (For Your Consideration) 3½
Kauhea kankkunen (The Hangover) 3½
Keikkakuski (The Driver) 3½
Ken tuuleen kylvää (Inherit the Wind) 3½
Paahde (Holes) 3½
Street Fighter (Gekitotsu! Satsujin ken) 3½
Usva (The Fog) 3½
Videodrome 3½
Viimeinen aalto (The Last Wave) 3½
Viimeinen tango Pariisissa (Ultimo tango a Parigi) 3½
Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (The Cook the Thief His Wife & Her Lover) 3+
Olipa kerran supersankareita (De Superman à Spider-Man: L'aventure des super-héros) 3
Return of the Street Fighter (Satsujin ken 2) 3
Tehtävä Alpeilla (The Eiger Sanction) 3
Brüno 3-

Pineapple Express - Pilvinen pakomatka (Pineapple Express) 2½

Italia, Riva del Garda

Viimeinen ilta Gardalla edessä ja huomenna jatkuu matka kohti Sveitsiä. Kivaa on ollut ja kyllähän tämä on aivan mahtava paikka tämä Gardajärvi.

Eilen pakattiin aamulla laukut Sirmionessa ja suunnattiin auton keula kohti pohjoista. Taakse jäi idyllisin pikkuhotelli missä olen ikinä ollut. Se oli tuollainen yhden perheen ylläpitämä pieni hotelli, jossa isäntä puhutteli sinua etunimeltä ja koko henkilökunta teki todella kaikkensa viihtymisesi eteen.

Reitti Sirmionesta aina Gardan kaupunkiin asti oli kulkenut vähän tylsien ja tasaisten maisemien keskellä ja sitä hieman ihmeteltiin. Gardan kaupungin jälkeen tie kuitenkin rupesi kulkemaan järven penkkaa myöten ja maisemat olivat taas kohdallaan.

Perillä Riva del Gardassa oltiin hyvissä ajoin jo puolenpäivän maissa ja hotellikin löytyi ilman GPS:n apua, sillä se sijaitsi aivan päätien varrella. Käytiin kysymässä samantien, että monelta check-in alkaa kun ei tullut sitä varausta tehdessä huomioitua. Respan tyttö sanoi että vaikka samantien ja se passasi meille mainiosti. Huoneessa otettiin ensimmäisenä pienet päiväunet kun takana oli aikainen herätys ja edellisenä yönä oli uni jotenkin maittanut huonosti.

Pikku tirsat oli poikaa ja sen jälkeen virkeänä kaupungille kävelemään. Poikettiin yhteen ravintolaan ja tilattiin Lasagnea. Siellä oli siesta menossa ja suurin osa ruokalistasta ei ollut käytössä ennen kello 18:00 illalla, mutta eipä tuo haitannut. Maittavan aterian jälkeen käppäiltiin pari tuntia rannalla ja satamassa ja sen jälkeen käytiin uimassa hotellin uima-altaalla. Illalla paineltiin uudestaan rannalle ja pikku baareihin, joita on pääkatu täynnä. Oli kiva päivä.

Tänään oli tarkoitus aamulla lähteä Monte Baldon vuorelle 1700m korkeuteen köysihissillä, mutta ulkona satoikin vettä ja keli oli muutenkin liian pilvinen kyseiseen hommaan. Siinä olisi mennyt 44€ hukkaan ja kaiken lisäksi olisi kastuttu. Eka päivä muuten koko reissussa kun on huono keli. Mentiin sitten syömään kaupungille ja sen jälkeen hotellin uima-altaalle pienestä sateesta välittämättä.

Pankkiautomaatilla seikkailtiin pariin otteeseen tänään päivällä. Yritettiin nostaa kahdella eri kortilla 400€ rahaa. Mukaan otetut käteisvarat lähenivät loppua ja lisää tarvittiin. Kone vaan ei prkl suostunut antamaan rahoja, ilmoitti vaan että toiminto keskeytetään. Käytiin sisälläkin pankissa kyselemässä, mutta ne ei tienneet mitään, käskivät vaan ottamaan yhteyttä omaan pankkiin. Juolahti kuitenkin mieleen, että jos se automaatti kiukuttelee sitä noston suuruutta ja mentiin kokeilemaan vielä kerran. No prkl hyvinhän se onnistui nostaminen kun vaan ei yrittänyt nostaa enempää kuin 200€ kerralla.

Kovin on erilainen tämä Gardajärvi etelän ja pohjoisen vinkkelistä. Näitä ei oikein kannata edes vertailla. Suurin näkyvä ero on maisemissa. Etelässä vuoret ovat kaukana ja järvi on laaja, kun taas pohjoisessa vuoret ovat ihan vieressä ja järvi kapea. Jotenkin täällä pohjoisessa tuntuu ilma raikkaammalta kun vuorista johtuen täällä tuulee lähes aina. Se näkyykin valtavina määrinä surffilautoja, joita näkyy järvellä aina, katsoit sitten mihin suuntaan tahansa. Jos pakko olisi valita kumpaan päähän järveä tulen seuraavan kerran lomalla, niin ehkä se olisi tämä pohjoinen...vaikka ei etelässäkään mitään vikaa ole.

Päivällä pyörähdin chatissa ja tuli Sampan kanssa puheeksi tuo Dolomiittien vuoristo. Se ei oikein suuntansa puolesta satu meille ja harmi sinäänsä. Googletin sitten hakusanoilla "euroopan kaunein tie" ja törmäsin tälläiseen sivuun ja tuon saa kyllä sattumaan meidän matkareitille. Comojärvi taitaa saada jäädä väliin ja jos tuo kyseinen reitti ajetaan, niin huomenna yöpyminen on sitten jossain Italian ja Sveitsin rajan tuntumassa, katotaan nyt.

Reitti olis tämännäköinen


Näytä suurempi kartta

Harry

Itävalta, Villach ja Italia, Sirmione (gardajärvi)

Matka on jatkunut ja viimein ollaan Gardalla. Hetki koneella siestan jälkeen ja parin päivän kuulumiset.

Slovakiasta ajeltiin sujuvasti Itävaltaan ja muistettiin tällä kertaa ostaa "vignette" tuulilasiin. Maisemat olivat taas niin hienot, että ei niitä kannata ruveta edes kuvailemaan. Syömässä pysähdyttiin Oldtimer nimisessä ravintolassa korkealla vuoritiellä ja hyvää oli Itävallan sapuska, joskin noin 2 kertaa kalliimpaa mihin oltiin alkureissun aikana totuttu.

Tarkoitus oli mennä yöksi Villach nimiseen kaupunkiin, mutta parikymmentä kilsaa ennen sitä, huomattiin tien vieressä laaksossa satumaisen kaunis paikka, Wörtherseen järvi. Ajateltiin että otetaanpa tuolta huone jostain hotellista. No ei otettu sitten kuitenkaan, kun joka paikassa oli täyttä tai sitten vapaat huoneet olisivat maksaneet 250-450€ yöltä. Aikaa tuohon hotellin etsimiseen tuhraantui 2 tuntia ja sen jälkeen päätettiin palata alkuperäiseen suunnitelmaan. Enää ei jaksanut lähteä etsimään vapaita hotelleja Villachista, vaan päätettiin varata huone etukäteen. Rannan tuntumasta löytyi yleinen ja ilmainen wlan-verkko ja varasin läppärillä meille huoneen. Villachiin päästiin illalla perille, mutta hotellille ei löydetty mitenkään. Kaupungissa oli jotkut festarit ja osa kaduista oli suljettu. No kysyvä ei tieltä eksy, joten pysäytin ohi ajaneen Polizein ja heidän opastuksellaan löydettiin hyvin perille. Hotelli kun oli ihan ydinkeskustassa ja 500 vuotta vanha, niin aika kapeaa oli tiekin paikoitusalueelle. Ei olisi 2 autoa mahtunut rinnakkain, enkä ikimaailmassa olisi kuvitellut että niillä pikkukaduilla saa edes ajaa autolla. Oli tähänastisista päivistä raskain,mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Aamulla jatkettiin erittäin maistuvan aamiaisen jälkeen kohti Gardaa ja Italiaa. Matka meni joutuisasti moottoritietä pitkin, joka säästi google mapsin mukaan meiltä 3 tuntia ajoaikaa. On tietysti totta, että paremmin näkisi maisemia jos ajelisi pikkuteitä pitkin, mutta tällä aikataululla se ei nyt onnistu. Katsellaan ne saatavilla olevat nähtävyydet sitten niissä paikoissa missä pysähdellään. Hyvistä liikenneyhteyksistä johtuen, perillä Sirmionessa oltiin jo 14:30 iltapäivällä. Ensimmäinen iltapäivä meni kävellessä pitkin rantoja ja syömässäkin käytiin rantakahvilassa. Ilta vietettiin pienen kaupunkilenkin jälkeen viehättävän pikkuhotellimme terassilla, mukavasti viilentävässä iltatuulessa ja kylmää italialaista olutta nauttien.

Tänään lainattiin aamiaisen jälkeen hotellista polkupyörät ja pyöräiltiin Sirmionen linnaan. Hieno oli keskiaikainen linna, eikä tunnelmaa saanut latistettua edes edellä lampsinut, ilmeisesti perheensä kohdevalintaan pettynyt teini, joka huudatti matkapuhelimestaan Nirvanaa ja teknoa melkein koko kierroksen ajan. Kierroksen jälkeen otettiin satamasta taxi-vene ja pyörähdettiin puolen tunnin kierros Sirmionen linnoituksen ja niemen ympäri. Kiva oli istuskella vaimon kanssa vanhan Riva-veneen takapenkillä ja nauttia maisemista. Sitten polkaistiin takaisin hotellille ja mentiin syömään viereiseen ravintolaan. Sieltä sai ehkä parasta pizzaa mitä olen ikinä syönyt, mozarellan määrässä ei oltu pihistelty. Syönnin jälkeen virkistäydyttiin uimalla ja sitten suihkun kautta pienille päiväunille. Nyt taas jaksaa.

Matka jatkuu huomenna Gardan itärannikkoa pitkin ylöspäin ja luultavasti Riva del Gardan kaupunkiin. Niin onhan meillä se telttakin mukana, mutta vielä ei ole tarvittu...katellaan nyt mennäänkö huomenna hotelliin vai telttaillaanko viimein.

Harry

Slovakia, Bratislava

Maa on vaihtunut ja Puola taakse jäänyttä elämää. Hieno maa ja varmaan tulee palattua sinne tulevaisuudessa.

Eilinen päivä meni suureksi osaksi Auschwitziin tutustuessa. TomTom oli viisas vekotin ja ajatti meidät sinne Oświęcimin kaupunkiin maaseutureittiä pitkin, joka sopi meille enemmän kuin hyvin. Reitillä oli paljon pikku taloja vieri vieressä ja joka toisessa pihassa oli kanoja tai lehmä tai muita elukoita.

Auschwitz oli kokemuksena mielenkiintoinen. Museon kierros alkoi reilun 10min elokuvanäytöksellä, jonka jälkeen siirryttiin museon päärakennuksesta itse leiriin, kulkemalla sen kuuluisan portin ali. Eri kansakuntia oli näyttelyssä jaettu niin, että rakennuksissa (blockeissa) oli aina kyltti minkä kansan vaiheista sisällä kerrottiin. Itse näyttely oli pitkälti valokuvia ja kirjeitä ym. aitoa materiaalia. Kaasukammiokin oli uuneineen rekonstroitu takaisin samalle paikalle, johon sakut olivat sen yrittäneet hajoittaa leiristä poistuessaan. Itse isommat kammiot ja uunit sijaitsevat Birkenaun leirillä. Birkenaun leirillä käytiin portilla asti, mutta 10 min aikaisemmin alkanut hurja sade yltyi niin kovaksi ukkoseksi, että menemättä jäi.

Tänään pakkailtiin aamulla kamat ja suunnistettiin aamiaisen jälkeen kohti Zakopanea. Maisemat muuttuivat vuoristoisiksi ja todella upeiksi. Kapeat tiet mutkittelivat pitkin vuorten rinteitä ja autoja tuntui olevan liikenteessä miljoona. Itseasiassa niin paljon, että 6 km ennen Zakopanea tehtiin u-käännös ja suunnistettiin kohti Slovakiaa. Pitkään jatkunut matelu jonossa valtaisan automeren keskellä ei innostanut, etenkään kun sama meno olisi jatkunut perillä, eli jokapaikka täynnä. Sellaista se on tämä keski-euroopan lomakausi.

Slovakiaan meno meinasi aluksi tyssätä TomTomin pähkähulluihin reittiehdotuksiin. Se vaati itsepintaisesti meitä ajamaan niin pienelle tielle paikallisten talojen väliin, että ajateltiin koneen olevan sekaisin. No sinne kuitenkin ajettiin lopulta ja matka kohti Slovakiaa jatkui. Noin 15km mutkittelun ja pikkuteiden köröttelyn jälkeen tultiin aivan saatanan ison vuoren juurelle, jossa asfalttikin loppui. Ja mitä teki TomTom...käski ajaa sitä päällystämätöntä ja pystysuoraa vuorta ylöspäin! No ajettiin prkl vaikka olin ihan varma, että juututaan kiinni, koska se oli oikeasti niin huono ja jyrkkä se tie, että lähinnä maasturilla siihen olisi uskaltanut. Päästiin kuitenkin vuoren huipulle ja siellä olikin käännös ja tienviitta juuri sinne suuntaan minne oltiin menossa...TomTom-Harry 1-0.

Itse Slovakiaan saapuminen oli sellainen, että "joko se vaihtui maa??!!?" sitä ei nimittäin edes huomannut muusta, kuin että kännykkä piipitti taas uudet viestit maksuista jne...samat joka kerta maan vaihtuessa. Slovakian alkupätkä (noin 150km) mutkitteli isojen vuorten solissa ja maisemat olivat jopa vielä hienompia kuin Puolassa. Myös tiet olivat paljon paremmassa kunnossa. Loppuosa matkasta huristeltiinkin sitten moottoritiellä ja meiltä ilmeisesti puuttui joku maksutarra ikkunasta, sillä poliisi liputti meidät tien sivuun moottoritiellä. Hetken siinä katseltiin papereita ja vaihdeltiin kuulumisia huonolla kielitaidolla puolin ja toisin. No lompakosta löytyi onneksi yksi kansainvälinen jäsenkortti, jota vilauttamalla matka jatkui ilman jälkiseuraamuksia ja vielä hymyssäsuin puolin ja toisin.

Hotelliin löydettiin parin ylimääräisen korttelikierroksen jälkeen ja hyväksi osoittautui eilinen Booking.comista tekemä varaus. 63€ tälläisestä bisnesluokan 36m2 hotellihuoneesta tuntuu halvalta.

Huomenna jo jatkuu matka Itävaltaan, jonne ei tästä ole kuin kivenheitto matkaa.

Harry

Sonispede

Yllättävän hyvin sitä näemmä metallifestareillakin loppujen lopuksi viihtyi. Bändien seuraaminen keskittyi vallan päälavan antiin kun kakkoslavalta ei Saxonin lisäksi löytynyt mitään kiinnostavaa ja nekin penteleet soittivat sitten juuri ennen Metallicaa, joten katsominen jäi yhteen biisiin, jonka jälkeen olikin jo aika siirtyä hyvälle paikalle illan pääesintyjää varten.

Päivän aloittanut progeilevampaa metallia esittänyt Mastodon oli odotetun hyvä. Tuosta maistiaisiksi setin aloittanut Oblivion -> http://open.spotify.com/track/4Ynr1SPCeUI0W0YPeSFSIK. Seuraavana soittanut Lamb of God oli varsin mitäänsanomatonta runttausta kovin keskinkertaisella biisimateriaalilla varustettuna, mutta saivatpa tosin yleisön mukaansa. Siinä vielä paremmin onnistui Machine Head, jonka solisti hallitsi seremoniamestarin elkeet. Keikka loppui dramaattisissa merkeissä kun kitaristi Phil Demmel sai kesken soiton jonkin sortin slaagin ja tuupertui kaiutinkaappeja vasten. Ensiapujoukot juoksivat pikaisesti hätiin ja kantoivat miehen lavan taakse. Hetken kuluttua muu bändi kävi ilmoittamassa Demmelin tulleen jo tajuihinsa ja pahoittelivat keikan päättymistä ennen aikojaan.

Linkin Park oli odotettuakin huonompi. Siinä ei paljoa muutama parempi hittibiisi auttanut, kun ponneton sekametelisoppa lähinnä puudutti. Materiaalin samankaltaisuuskin tuli vajaan puolentoista tunnin setin aikana havaittua moneen otteeseen, "eivätkös ne tämänkin biisin jo kertaalleen soittaneet". Metallica oli yllättävän hyvä, kiitos etenkin onnistuneen biisilistan. Batterylla aloittivat ja vanhempaa matskua oli muutenkin riittävästi mukana, uudelta levyltä taisivat neljä biisiä soittaa - muualla on settilistat painottuneet enemmänkin uuteen matskuun. Pyrotekniikkaa hyödynsivät komeasti, varsinkin Onen aloitus oli hieno.

Järjestelyistä sitten. Aamun lehdestä sai lukea, että portilla juomapulloista otetaan korkit pois(?!). Se ei tosin sen suurempaa juonikkuutta sitten vaatinut, että otettiin kotoa repunpohjalle pari ylimääräistä korkkia mukaan, joilla pullot sai turvatarkastuksen jälkeen taas suljettua ja takaisin reppuun. Sisään pääsi hyvin ilman sen kummempia jonottamisia. Alue veti odotettua paremmin suuren väkimassan ja pahaa tungosta ei oikeastaan ollut muulloin kuin vasta poislähtiessä ja keikkojen välillä ruoka/vessa/baarijonoissa. Keikkoja oli hyvä katsoa lavan lähistöltä miksauskopin vierustalta, johon pääsi sangen vaivattomasti vielä ennen Metallican keikkaakin. Ruokaa ja juomaa sai ilman pitkää jonottamista, kunhan ajoitti menemisensä oikein. Rahastuksen makua oli monessa suhteessa. Esim. esiintujälistaa tai aikataulua ei jaettu missään eikä näytetty edes lavojen screeneiltä. Vitosella myytävästä "festaripassista" tiedot kyllä olisi nähnyt. No, onneksi porukassa oli mukana herra toimittaja, jolle aikataulut oli lehdistökuoressa toimitettu. Hyvä jälkimaku kokonaisuudesta kuitenkin jäi.

Puola, Kraków

Tänään ajeltiin noin 650 km Gdyniasta Krakowaan kohtalaisessa helteessä ja matkaan saatiin lyhyistä tauoista huolimatta kulumaan käsittämättömät 11 tuntia! No siitä tuonnempana.

Eilinen päivä meni aika rennosti ilman mitään ihmeempiä aktiviteetteja. Aloitettiin päivä kävelemällä hotellista reilun kilometrin päässä olevaan Gdynian satamaan. Miljöö oli todella hieno ja juuri päättyneiden purjehduspäivien vuoksi aivan tupaten täynnä toinen toistaan hienompia purjeveneitä. Niitä ihasteltuamme kävimme katsastamassa paikallisen Aquariumin, joka oli tuskaisen kuumasta sisäilmastaan huolimatta ihan hieno kokemus. Tämän jälkeen ajelimme autolla katsomaan Sopotin rantaidylliä ja samalla poikkesimme syömässä. Biitsi oli kieltämättä hieno kaikkine luxushotelleineen, mutta keli oli vähän liian kuuma ja pari tuntia jaksoimme siellä viettää.

Illaksi palasimme Gdyniaan ja nopean hotellissa piipahtamisen jälkeen lähdimme kävelemään kaupungille, josta jatkoimme suoraan uudelleen Gdynian satamaan. Siellä satamassa on aivan älyttömän hieno katu, joka on täynnä pieniä kuppiloita ja terasseja. No niissä viihdyttiinkin sitten iltaan asti ja ruokaakin saatiin kielimuurista huolimatta. Se on ihmeellistä miten huonosti täällä osataan puhua englantia. Oikeastaan 3 ihmistä koko aikana on puhunut selvää englantia. Ekana hotellin kaunis respa, sitten se lääkäri ja viimeisenä puliukko, joka yritti pummata pikkurahoja kesken ruokailun satamassa. Hauska episodi oli tosiaan pieni kielimuuri satamassa tilauksen yhteydessä. Päätin kokeilla paikallista Kebabia ja tilausta tehdessä kysäisin tytöltä, että "mitä lihaa tuo on" kun se näytti niin vaalealta. Tyttö mietti hetken ja vastasi "kitchen". Vähän aikaa siinä tuijoteltiin epätietoisina ja päätin silti sitten tilata sitä. Vaimo naureskeli selän takana ja epäili tytön tarkoittaneen "chickeniä" ja tämä varmistuikin sapuskan saapuessa pöytään.

Perjantaina olikin aamulla sitten edessä tavaroiden pakkaus, aamupala ja matka kohti Krakovaa. Päästiin matkaan noin kello 10:00 ja hyvässä,hieman pilvisessä ja kuivassa kelissä. Alkumatka meni nopeasti ja ensimmäiset 200km oikeastaan hurahtivat silmänräpäyksessä. Tämä johtui osaksi maksullisesta tiestä, joka oli loistavassa kunnossa, mutta josta joutui maksamaan 17,50 PLN vajaan 100km matkasta. Parin sadan kilsan jälkeen alkoi totuus Puolan teistä paljastua. Aivan käsittämättömiä uria tiessä ja jympsuä jympsyn perään. Lisäksi jokainen pikkukylä tuntui olevan ilman ohikulkutietä ja vähän väliä matkanteko muuttui kävelyvauhtia vastaavaksi mateluksi, kun paikalliset risteykset eivät ihan jaksaneet vetää tätä lomakauden liikennevirtaa.

Hauska yksityiskohta tien varsilla olivat erilaiset kauppiaat. Niitä riitti pilvinpimein. Kuka möi sipulia, kuka sieniä tai omenoita. Myös minihameissa ja verkkosukissa olevia nuoria neitoja seisoskeli lähes joka levikkellä vähintään 50km välein...kai nekin jotain möivät, ei kuitenkaan kysytty.

Liikennekulttuurista sen verran, että nopeusrajoituksia täällä ei noudata kukaan. Teillä ajetaan kokoajan ihan hillitöntä ylinopeutta ja ohituksissa ei ole mitään väliä vaikka joku tulisi vastaan, kun kaikki väistävät sujuvasti pientareelle. Aina tämä tyyli ei kuitenkaan ilmeisesti toimi, sillä tällä reilun 600km matkalla nähtiin tienvarsilla varmaan 20-30 puista ristiä.

Krakovaan saavuttiin viimein kello 21:00 paikallista aikaa ja TomTomin kieltäydyttyä löytämästä perille, jouduttiin pari kertaa kiertelemään kortteleita ja perille päästiin omien visuaalisten havaintojen perusteella. Itse hotelli on helposti hienoin missä olen ikinä ollut, vaikka tämän luokituksessa onkin vain 4 tähteä. Alakerran ravintolakin tuli jo testattua ja erinomasta kanasalaattia kävimme nauttimassa iltapalaksi.

Huomenna tehdään reissu 60km päässä olevaan Auschwitziin ja illalla tutustutaan kaupunkiin.

Harry

Puola, Gdynia-Sopot-Gdansk

No täällä ollaan viimein! 2 päivää reissua takana, joista ensimmäinen kului Finnlinesin M/S Nordlinkillä ja keskiviikkona oltiin klo: 15:00 paikallista aikaa perillä Gdyniassa.

Laivamatka meni ihan hyvin, hieman myrskytti yöllä ja laiva heilui aikalailla (itseasiassa heiluttaa hieman vieläkin täällä hotellissa) mutta ei mitään sen ihmeempää. Ihan siisti laiva kaikinpuolin. Ruokapuolta tosin voisi hieman moittia, jos nyt jostain haluaa valittaa. Lähtö Helsingistä tapahtuu 20:30 illalla ja siihen mennessä on tietenkin jo evästetty maissa. No nyt jos haluaisi sitten laivassa vielä jotain iltapalaa puraista, niin vaihtoehtoja ei ole montaa. Baarista sai tasan 2 erilaista sämpylää ja se toinen vaihtoehto oli 22€ hintainen Buffet, joka siihen aikaan illasta tuntui vähän liian jytkyltä...vedettiin sämpylät. Aamulla kävin testaamassa sen ravintolan ja nauttimassa aamupalan(10€)joka oli ihan jees...tosin paikalliselta ABC-huoltamolta kotoa saa paremman. Vaimo oli hieman huonovointinen yöllisen merenkäynnin jäljiltä ja jätti aamupalan väliin kokonaan. Aamupalan jälkeen pari tuntia hytissä makoilua ja telkkarin tuijottelua. Puolen päivän maissa keli oli sitten parantunut huomattavasti, joten paineltiin kannelle odottelemaan satamaan saapumista.

Kello 15:00 paikallista aikaa oltiin perillä ja ajeltiin laivasta ulos kohti hotellia. Navigaattori näytti matkaksi 3km, joten ei ollut kovin pitkä matka. Saavuttiin hotellille ja kirjauduttiin sisään.Booking.comin varaus toimi niin kuin pitikin ja kaikki sujui helposti. Ihmeteltiin siinä sitten huoneeseen mennessä hotellin hienoja puitteita, sitä ei nimittäin todellakaan uskoisi 3 tähden hotelliksi sisäpuolen perusteella. Huone yllätti myös mukavasti. Se oli tilava ja viihtyisän oloinen, sekä bonuksena siellä oli minibaari/jääkaappi. Kylpyhuone oli melkein yhtä iso kuin edellisen yön laivahytti ja siellä oli hieno kylpyamme kylpytarvikkeineen.

Vaimon vieläkin jatkuvan hieman heikon olon syy alkoi selviämään ja epäilynä oli virtsatietulehdus. Ei siinä sitten auttanut muu kuin painella respaan kysymään lääkäriä. Respan erittäin nätti tyttö kysyi, että yksityinen vai kunnallinen sairaala? No siihen olisi näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä kannattanut vastata se yksityinen, mutta tuli heitettyä, että ei väliä. No tyttö neuvoi sitten sinne kunnalliseen sairaalaan. Sinne oli kartan mukaan vain 15min kävelymatka, joten talsittiin sitten sinne paahtavassa helteessä ja löydettiinkin viimein oikea talo. Ei nimittäin ollut mitenkään merkitty sitä taloa eikä sairaalaa, vaan yhden oven vieressä oli pieni kyltti,jossa luki "Szpital". Epäiltiin ettei tuo spitaalisia tarkoita ja paineltiin sisään. Parin "no habla" tyylisen keskustelun ja viittoilun jälkeen päädyttiin oikealle tiskille ja saatiin kiinni englantia puhuva lääkäri. Parit kaavakkeen täyttelyt ja eurooppalainen sairasvakuutuskortti riittivät päivystysajan saamiseksi. Jonoahan siellä oli tietenkin ja aika rankasti rupesi jo 2 tunnin jälkeen vituttamaan moinen matelu. Viimein kuitenkin oli vaimon vuoro ja kusinäytteen analysoinnin jälkeen vika oli varmistettu ja eikun resepti kouraan ja kohti apteekkia. Ei muuten maksanut mitään se sairaalareissu, eurooppalainen sairasvakuutuskortti riitti ja rahaa eivät huolineet vaikka kuinka kyseltiin, että mitä ollaan velkaa. Apteekkiinkaan ei mennyt kuin 10,80 PLN, eli noin 2,5 euroa. Yksityiselle lääkäriasemalle olisi varmaan päässyt nopeammin ja kulutkin olisi saanut vakuutuksesta takaisin, mutta näin tällä kertaa. Nähtiimpä ainakin oikeaa paikallista kulttuuria tuon osalta.

Käppäiltiin siitä sitten kohti hotellia ja päätettiin poiketa syömään läheiseen Pizza Huttiin kun kello oli jo lähes 20:00, eikä innostanut ruveta mitään ruokapaikkoja seulomaan. Hyvää pizzaa ja halvalla...ja taas ihan perkeleen hyvännäköisiä misuja siellä töissä (niitä oli myös sairaalassa). Safkan jälkeen pysähdyttiin pienessä kioskissa, josta ostin 5kpl 0,5l Heinekeniä ja 4kpl 0,5l CocaCola Zeroa + suolatikkuja pussin...maksoi 34,80 eli noin 8,5 euroa. Myyjä iski vielä käteen ostosten jälkeen Heinekenin toilettilaukun ja kaulassa pidettävän avainnauhan. Kuuluivat johonkin Heinekenin kesäkampanjaan.

Takas hotelliin, minibaari tyhjäksi pöydälle ja omat juomat tilalle jääkaappiin, parit skypepuhelut kotimaahan ja suihkuun. Eukko vetäs suihkun jälkeen lääkkeen huiviin ja kävi nukkumaan. Minä rupesin kiskomaan Heinekenia ja siirtelemään fotoja koneelle. Huomenna vietetään rento päivä, ei mitään ihmeempiä suunnitelmia. Toinen yö ollaan vielä tässä samassa hotellissa ja perjantaina jatkuu matka kohti Krakovaa.

Viimeinen Heineken menossa ja kohta tästä itsekin koisaamaan.

Harry