Viimeisimmät

Viimeaikojen katsottuja elokuvia:
City of Life and Death 2/5
Beverly Hills Ninja 1/5
Gake no ye no Ponyo/Ponyo of the Cliff by the Sea 3/5
Birdman of Alcatraz 4/5
Chi ri qi cheng/Set off 3/5
San suk si qin/Shinjuku Incident 4/5

Maanantaina kaupunki hiljeni

Reilu viikko festareita on takana ja nyt saa sentään arkipäivät taas rauhoittua, kunnes lauantaina on sitten Sonispheren vuoro. Jazzeilla ylitse muiden nousi kuvassa olevan Raphael Saadiqin keikka perjantai-iltana LP44:ssä. Mies bändeineen sai melkoisen shown aikaan ja keikkaa voi helposti pitää yhtenä viime vuosien Jazzien parhaista. Siinä olivat hyvän musiikin lisäksi kyllä tyylikkyys ja show-elkeet huipussaan. Erilainen, mutta myös kovin mieluisa oli De La Soul samaisessa paikassa lauantaina. 20-vuotisjuhlakiertueen kunniaksi mukana miehillä oli kunnon bändi, vaikka kyllä he osan setistään hoitivat myös ihan kolmistaankin.

No, nyt on tosiaankin kesän jazz-annos täynnä. Ensi viikonlopun hevi taitaakin mennä sitten jo yliannostuksen puolelle.






(Tämä video on jonkun muun kuvaama torstain Areenakeikalta. Iltainen klubitunnelma taisi Saadiqin kohdalla toimia paremmin, vaikka kyllä tuota päiväkeikkaakin kehuttiin.)

ja paljonko Lasu antaa pisteetä?

Voi nääs nääs, päivitelläänpäs nyt vähän jazzijuttujakin taas välillä. Nähdyistä keikoista mieleen on jäänyt varsinkin Olli Ahvenlahden + bändin keikka, jolla soitettiin miekkosen 70-luvulla julkaistu The Poet -levy alusta loppuun. Hyvä meininki, hyvää musiikkia.

Ihan pelkkää jaskaakaan ei nyt ole viikko ollut, eilen illalla elektropoppia tarjosivat TV OFF ja Regina. Ensinmainittu oli pirteän positiivinen uusi tuttavuus.

Mitäs muuta... Miles Davisin Kind of Bluesta juuri suomennetun kirjan kirjoittanut Ashley Kahn piti levystä luennon, mitä olin kuuntelemassa ja terassillakin on tullut istuttua ja Klasunkin näin.

Tähän joku olisi voinut keksiä hauskan otsikon

Jazzit ovat vasta aluillaan, mutta varsin monipuolista keikkaa on ehtinyt jo seuraamaan. Big band -menosta fuusiojazziin ja suomihiphopista turkkilaislaulajattaren yökerhojaskaan. Tähän mennessä nähdyistä on eniten miellyttänyt Jukka Eskola Quintetin Freddie Hubbard -tribuutti.

Tuuriakin oli, kun satuin kävelemään juuri jazzradion lähetyskontin kohdalla kun kyselivät lähetyksessään helppoja (mikä levylafka viettää 50v-juhlavuottaan (Motownhan se)) ja tarjosivat palkinnoksi keikkalippuja. Nyt on sitten lippu perjantaiselle Raphael Saadiqin keikalle taskussa.

Lisää kirjoittelua kun vauhtiin on päästy

Jepulis, perjantaihan se taas ja pizzaakin on syöty. Anttilaan eksyin ja sieltä sitten neljä oleellista hyllyntäytettä tuli vielä 2x15 -kampanjasta ostettua. Joy Divisionin Unknown Pleasures, Simon & Garfunkelin Sounds of Silence, Radioheadin OK Computer ja Once-soundtrack. Kelpo levyjä jokainen.

Jazz-katu avattiin tänään ja sen puolen päivän aikoihin pikaisesti katsastin. Vähän uutta ja paljon vanhaa, mutta eiköhän seuraava reilu viikko tule siellä taas sangen hyvin viihdyttyä. Ensimmäiset varsinaiset keikat alkavat huomenna. Ehkä illemmalla voisi vielä terasseita käydä vähän lähemminkin tutkailemassa...

Kesäkuun saldo

Odotuksia (Hope and Glory) 4½
Fucking Åmål 4+
The Visitor 4+
Freaks 4
Sopeutumattomat (The Misfits) 4-

Manderlay 3½
Bounty - kapina laivalla (The Bounty) 3+
Jokikyttä (Striking Distance) 3
Paholaisen lampi (Devil's Pond) 3
Operaatio Valkyrie (Valkyrie) 3-

Walk Hard: The Dewey Cox Story 2½

Deutschland

Kerrotaan nyt sitten Sampan Praha-kommellusten perään omasta vajaan kuukauden takaisesta Saksan reissusta, kun juttua joskus pyydettiin ja nyt töissä ei todellakaan ole kiire, niin kelpaa tällaisiakin kirjoitella.

Jo ennen reissua tuli suunnitelmiin muutos, kun viisaudenhammas aiheutti kivuliaan ientulehduksen ja kaunis venäläinen naislääkäri Mehiläisessä julmuuksissaan kirjoitti 10 päivän antibioottikuurin, jonka kanssa alkoholin suhteen oli vedettävä nollatoleranssilla. No, toisaalta se helpotti vuokra-auton kuskin valintaa reissulle ja eipähän ainakaan kännipäissään joutunut suurempia mokailuja tekemään.

Reissu alkoi päivälleen kuukausi sitten, maanantaina 8.6, kun Air Berlinin kone nousi ilmaan Helsinki-Vantaalta kohteena Düsseldorf. Pieneksi pettymykseksi suurkaupungin ilmasto ei tulopäivänä tarjonnut yhtään sen parempaa kuin mitä kotomaassa oli tarjolla, vaan pilvisen ja kolean sään kanssa jouduimme sielläkin elämään. Düsseldorfista haimme vuokra-automme ja muutaman tunnin katselimme sitäkin kaupunkia. Ei se niin kummoinen ollut, mutta kuuluisasta näkötornista sentään oli komeat maisemat. Düsseldorfista ei ole matkaa kovinkaan paljon Kölniin, jossa majoituimme reissun kolme ensimmäistä yötä, mutta tuolloin reissun alussa kävimme ensin katsastamassa lähistöllä sijaitsevan yliopistokaupunki Aachenin. No eipä ollut sielläkään paljon nähtävää.

Köln sitten. En tiedä kuinka paljon vaikuttaa, että koko Kölnissä olo aikamme

siellä oli joko huono tai aivan vitun huono sää, mutta ei tuo kaupunki kovin suurta vaikutusta tehnyt. Toki se upea tuomiokirkko kunnioitusta aiheutti ja näkymä Reinin ylittävältä sillalta kohti kirkkoa jäi ikuisesti mieleen, mutta siinäpä Kölnin meriitit mielestäni olivatkin. Iso olut baarissa oli säälittävä 0,3 l:n ohut tuoppi! Sekavan oloinen kaupunki, ja sitäpaitsi naisetkin olivat selvästi rumempia kuin eteläisessä Saksassa! Toki yksi ilta jäi mieleen, kun etsimme poikain kanssa baareja ydinkeskustan ulkopuolelta (yllättävän vaikeaksi osoittautui muuten) niin eksyimme hieman hämäränoloiseen kapakkaan, jonka baarimikko Eppi paitsi soitti jatkuvasti Tom Waitsia niin myös osoittautui vallan mukavaksi hepuksi. Kuultuaan että olemme Suomesta Eppi laittoi soimaan Olavi Virran Täysikuun, Finnish tango! Hetken päästä Eppi sulki baarin oven ja laittoi sätkän (millä nimellä se jaded näitä kutsuikaan Intian blogissaan) palamaan ja laittoi jointin tietysti kiertoon. No, ei siitä sen enempää. Kölnissä hotellimme oli aika kehno, vaikka sen muka piti olla neljän tähden...eihän siellä ollut edes baarikaappia! Sijaintikin oli 4 km keskustasta eikä kovinkaan hehkeällä alueella, mutta kyllä siellä nukkua pystyi.

Kölnissä olomme aikana kävimme myös läheisessä pikkukaupungissa Brühlissä sekä Länsi-Saksan entisessä pääkaupungissa Bonnissa. Brühlissä oli upea 1700-luvulla rakennettu linna Augustusburg, jossa kävimme myös opastetulla (saksankielisellä, kukaan ei tajunnut paskaakaan) kierroksella ja olihan siellä nähtävää. Eksyimme tässä kaupungissa myös tupakkakauppaan. Olikin yllättävää huomata että tupakkakaupan hyllystä löytyi parempi valikoima viskejä kuin yhdestäkään Alkosta Suomessa. Varsinaiseksi hitiksi silti osoittautui nenänuuska, jota tuli sitten pari purkkia mukana aina Suomeenkin. Lisäksi samassa kaupungissa oli huvipuisto Phantasialand, jossa tulikin sitten vietettyä yksi iltapäivä. Olihan se hieno paikka ja laitteet hieman parempaa kategoriaa kuin Lintsillä, mutta eihän se teitä kiinnosta! Kivaa kuitenkin oli ja lapsellista. Niin joo, kaikkein houkuttelevin laite, IMAX-vuoristorata, tuli sitten missattua kun eksyimme erehdyksessä PASKAAN komediaesitykseen (onko joku nähnyt koskaan saksalaista komediasarjaa? No ei varmaan ole, ja enää ei tarvitse ihmetellä miksi!), josta ei voinut lähteä kesken pois ja tuo IMAX-paikka oli sillä aikaa mennyt kiinni.

No, torstaina kiipesimme Juuson kanssa vielä sinne Kölnin kirkon torniin. Tuuli oli jotain aika ennenkokematonta, katutasolla piti tehdä töitä pysyäkseen pystyssä näin selvinpäinkin. Ja muka Oulussa tuulee...Mitä sinne huipulle oli, n. 550 rappusta n. 100 metrin korkeuteen, mutta yllättävän helpolla ne meni. Eipä siellä ylhäällä häkissä niin hääviä ollut mutta tulipahan käytyä! Senpä jälkeen lähdimme sitten matkan toista osoitetta, Stuttgartia, kohti.

Autobahn vei meidät varsin nopeasti Etelä-Saksaan ja aika pian maisemat kertoivat, että tästä paikasta tulisin enemmän pitämään. Lisäksi säiden haltijatkin lopulta meille heltyivät ja pääsimme kunnolla nauttimaan auringosta. Stuttgart kaupunkina olikin mukavam

man ja ennen kaikkea kompaktimman oloinen kuin hieman ankeahko ja sekavahko Köln, kun pelkästään kävelykadulla kulkemalla näki lähes kaiken tarpeellisen. Oluttakin myytiin isommissa kerta-annoksissa. Kaiken hyvän päälle hotelli oli ihan eri luokkaa kuin Kölnissä tarjoten mm. alakerrassa kunnon saunaosaston, jonka suomalainen sauna onnistui epäilyksistämme huolimatta täyttämään odotukset. Siellä saunoessamme paikalle tuli myös saksalainen nuori pariskunta. Tyttö oli söpö ja näin tissit!

Perjantaina matkasimme päiväreissulle sitten vielä etelämmäs kohti

Alppeja. Matkan varrella oli tarkoitus käydä hullun kuninkaan Ludvig II:n linnoissa, kuuluisassa "satulinnassa" Neuschwansteinissa, Linderhofissa sekä Neuschwansteinin lähellä sijaitsevassa Ludvigin lapsuusajan linnassa Hohenschwangaussa. Linderhofissa emme valitettavasti ehtineet käydä, mutta toisaalta nuo kertakaikkiaan upeiden maisemien keskellä sijaitsevat kaksi muuta linnaa tarjosivatkin riittävästi nähtävää. Tuolta päätimme sitten suunnata olympiakaupunki Garmisch-Partenkircheniin, jonne tie kulki Itävallan kautta. Tuo ajoreitti olikin upein koskaan ajamani ja lumihuippuisia alppeja ihastellessa ei mutkaisilla teillä ulosajokaan tainnut niin kaukana olla. Garmisch itsessään oli ihan kiva pienehkö kaupunki ja samalla tuli tsekattua myös olympiastadion hyppytorneineen.

Stuttgartista jäi mieleen lisäksi ärsyttävän kliinisen puhdas Porsche-museo, jossa sain koskea aitoa McLarenia! Valitettavasti Mersun museoon ei riittänyt oikein aika ja kaikilla kiinnostus, joten tuo Stuttgartin kuuluisimmassa turistikohteessa jäi sitten käymättä. Mitähän tässä vielä kertoisi, joka teitä oikein vähän kiinnostaisi? No, Stuttgartissa tuli käytyä useassa baarissa ja myös jossain naurettavassa yökerhossa, mutta ei siellä muuta kuin vituttanut ainakin selvinpäin.

Kokonaisuutena Saksasta jäi ihan kiva vaikutelma. Ruoka ja kalja oli halvempaa kuin Suomessa ja ainakin ruoka oli yleensä todella hyvää. Suurkaupunkien sijaan voisi melkein suositella mitä tahansa pikkukaupunkia autobahnien varrelta. Niistä ei nimittäin mulkkuja brittituristeja löydy (no ei ne aina ole...eiku on ne!). Aina sieltä jotain hyvää ruokaa saa ja halvalla ja ravintoloiden pitäjätkin ovat yleensä sen verran vähemmän kiireisiä, että tulevat jutustelemaan ja yksi italialaisen ravintolan pitäjä jopa tarjosi pojille jälkiruoaksi grappaa. Pikkukaupungeista jossain Stuttgartin eteläpuolella kolmen kukkulan keskellä sijaitseva Bad Urach vei suorastaan sydämeni.

Sunnuntaina alkoi paluumatka sitten Stuttgartista kohti Düsseldorfin lentokenttää. Sen verran suoralta lähes 400 kilsan reitiltä poikkesimme, että kävimme katsastamassa Frankfurtin pilvenpiirtäjät keskustan läpi ajamalla. Sitten oltiinkin pian Düsseldorfissa ja sieltä kävin vielä ostamassa tarvittavat tuliaiset (en teille) ja viinat ja sitten oltiinkin kohta Helsingissä, Espoossa ja aamulla töissä.

Sellainen tarina, lisäsin kuvia jälkikäteen ja olihan persehomma.

Praha

Neljän päivän Praha-visiitti ei aivan sujunut ilman vastoinkäymisiä, mutta kokonaisuus ylsi kuitenkin vahvasti plussan puolelle. Surkeista liikenneyhteyksistä johtuen (bussi lähtee Porista yhdeltä yöllä, lentokentällä viideltä, lento olisi lähtenyt vasta puoli kymmeneltä) otettiin Vantaalta hotellihuone yhdeksi yöksi ennen matkaa ja hyvä niin. Keskiviikkoaamuna oli varsin kehno olo ja kuumettakin jonkin verran, joten ihan parhaissa merkeissä ei päästy lähtemään. Illalla hotellilla olo vain huononi ja kuumekin nousi jo lukemaan 38,5C, joten matkan suhteen alkoi jo näyttää huolestuttavalta. Yöllä kuume laski kokonaan ja aamulla oli ihan kohtalainen olo, joten päätettiin kuitenkin lähteä. Kentällä lämpö lähti kuitenkin taas pikaisesti nousuun, joten siinä sitten lähtöselvitysjonossa pähkäiltiin lähes tiskille saakka, että mennäänkö vai ei. Päätettiin lähteä.


Perille päästyä hotellilla odotti ikävä yllätys. Paikka tuntui olleen Prahan ainoa, johon tulva oli iskenyt, ja miekkonen tiskin takana kertoikin että majoittuminen ei nyt hotellissa onnistu. Kyse oli onneksi vain hetken hämmennyksestä, sillä olivat korvaavan majoituksen jo järjestäneet lähistöltä. Uusi hotelli oli sijainniltaan aivan yhtä hyvällä paikalla (lähellä Kaarlensiltaa) kuin alkuperäinen, eikä paikan tasokaan ainakaan alaspäin tippunut. Hotellirakennus oli peräisin 1100-luvulta ja huoneisto mukava sekoitus vanhaa (maalattu kiviseinä, paksut hirret katossa) ja uutta (kylpyhuone). Kunto tuntui olevan kohdallaan, joten lähdettiin lähes saman tien kiertelemään lähistöllä sijainnutta Prahan linnanseutua. Ennen kuin mitään ehti vielä syödäkään, teki sitten vuorostaan vatsa tenän, joten tulivatpa paikalliset wc:t kovin tutuiksi. Iltasella onnistuin vielä kävelemään vauhdilla ohimo edellä naulakkoon, pää on vieläkin toiselta puolelta hellänä.


Perjantai kierreltiin vanhan ja uuden kaupungin (suhteellista tuo "uusi" tuolla Prahassa, taisi olla uusi kaupunki peräisin 1300-luvulta) kohteissa ja laajaan kauppatarjontaankin tuli siinä samalla tutustuttua. Kommunismimuseossa käytiin, joka oli pienehkö, mutta kohtalaisen kiinnostava paikka. Sijaitsi muuten mäkkärin vieressä ja saman portaikon yläpäässä kuin kasino, tavallaan kuvaavaa tuokin. Lauantai tarvottiin vanhan kaupungin pohjoisosissa. Juutalaiskorttelit oli yksi päivän kohteista, mutta eipä tullut huomioitua, että lauantaisin juutalaisalueelta tuskin mitään aukiolevaa löytää. No, nähtävää riitti kyllä porttien ulkopuolellakin.


Jotain yleisiä huomioita: Praha yllätti siisteydellään. Roskia ei näkynyt oikeastaan missään ja kaikkialla oli kovinkin puhdasta. Sattuneesta syystä vessoihin tuli tutustuttua laajemmaltikin ja oli paikka sitten syrjäisen luostarin nurkassa tai pahimman turistialueen keskellä, niin jokainen mukavuuslaitos suureksi yllätykseksi loisti puhtauttaan. Kehutut julkiset kulkuvälineet näin rajoittuneellakin kokemuksella (lentokentältä kaupunkiin ja takaisin, muuten matka sujui kävellen) toimivat erinomaisesti. Yhdellä noin euron lipulla pääsi yhdellä leimauksella liikkumaan 75 minuuttia niin busseissa, metroissa kuin ratikoissakin. Odotellakaan ei pysäkeillä seuraavaa vuoroa joutunut, liekö ollut sitten vain onnea matkassa. Ruoka ja olut olivat halpaa ja hyvää. Vedenjuonti ei tosin Prahassa ole kannattavaa, tyypillistä oli että ravintolassa 0.25l vettä maksoi saman verran tai enemmän kuin 0.5l olutta. Paikasta riippuen tuollainen perustuoppi kustansi 1-3 euroa, syrjäisemmiltä alueilta olisi varmasti halvemmallakin löytynyt.


Kaupunki jätti hyvän vaikutelman. Vanhoja hienoja rakennuksia oli lähes äärettömästi ja keskusta oli juuri sopivan kokoinen kävellen liikkumiseen. Neljässä päivässä ei tietenkään kaikkea ehtinyt nähdä, mutta varsin hyvän kuvan paikasta ehti jo muodostaa. Voisi tuolla toistamiseenkin vielä käydä.

Ja kun vastoinkäymiset ovat aina niin mukavia, niin kerrotaan nyt vielä yksi kotimatkallakin sattunut. Olikohan sitten koneeseen iskenyt salama vaiko erikoislaatuinen ilmakuoppa, mutta kesken lennon kuului yksi kova pamaus ja samalla konekin hypähti melkoisesti. Ajoitus oli hieno, sillä olin juuri kaatanut kupin täyteen punaviiniä, joka läiskähti sitten suoraan päälle.

Voi viikonlopusta vielä tiistainakin kirjoittaa

Turha kai sitä on edes mainita, että säät ovat viime päivinä suosineet. Lauantaina hetkellistä vilvoitusta tarjosivat laarit, joista tulikin ostettua kolme hömppää. Kaksi laatuhömppää ja yksi hömppähömppä eli Gregory's Girl, Happy-Go-Lucky ja Walk Hard: The Dewey Cox Story. Muuten lauantai kuluikin piknikillä rentoillen ja illalla rantaterasseilla istuskellen.

Pitkällisten helteiden seurauksena kämppä kuumenee hurjasti ja sunnuntaiaamulla herätessä olikin sellainen olo, että koko asunnon happivarannot oli yön aikana kulutettu. Läkähtyminen ei helpottanut koko päivän aikana, eikä sitä sitten muuta viitsinytkään tehdä kuin viedä viltin Kirjurinluotoon puiden varjoon ja lepäillä siellä. No oppipahan taas jättämään ikkunat yöksi auki.

Vaihtovirta kävi tasaseen

17/06/2009 oli hyvä päivä.
Ilmeisesti muidenkin mielestä, koska ihmisiä oli stadionilla sen kunniaksi useita kymmeniä tuhansia. Näiden joukossa olin myös minä.
Saavuin paikalle ilmeisesti aika hyvissä ajoin, sillä olisin saanut paikan lavan edestä. En kuitenkaan yksin olisi jaksanut seistä paria tuntia, joten menin kalja-alueelle ja pitihän Caneakin odotella.
No odotus venyi ja kommunikaatio meni huonoksi, koska viestit ei kulje oikein kun 45000 ihmistä käyttää verkkoa noin pienellä alueella. Sattumaa olikin että Juha minut löysi lavan edustalta.

Keikka oli kova. Oikein hyvä.
Youtube-videoita kun katsoi kiertueen alkupäästä niin vähän kankealle näytti meno. Nyt kuitenkin Angus tuntui nuortuneen ja tukkakin oli kasvanut hevimittoihin.
Strippaus ei ollut venytetty ja vain yksi pitkä kitarasoolokin kuultiin, jonka aikana ainakin minua hymyilytti. Anguksen keskitasoa oleva tiluttelu ei ole minun juttuni, mutta myönnettävä on että hyvin mies yleisön otti haltuun.

Illan tyhmin juttu oli se kun Cane osti tyttöjen paidan 30 eurolla.
Canen maha on vaalea.

Kuvaton lauantai

Taitaa olla kesä tulossa, kun laarien tonkiminenkin maistuu niin puulta. Anttilan 2x15-kampanjaan oli tullut vähän lisää hyllyntäytettä, joten levyt tuli pikaisesti selattua. Ostin Joy Divisionin Closerin ja Nine Inch Nailsin The Downward Spiralin.


Kaverit meitä kovin terassille ja baariin koittivat houkutella ja lopulta kuun suostuimme, niin peruivat penteleet. No, kun moiseen oli jo asennoitunut niin pitihän sitä nyt laivaterassilla edes käväistä. Ilma oli mukava, vaikka pari pisaraa vettäkin tipahti.

Jouten Lauantai

Ei ole oikeastaan mitään syytä kirjoittaa kun ei ole kerrottavaa.
Lauantai on ollut mukavan leppoisa.
Ei kiirettä ja nukkuminenkin jatkui taas kahteentoista asti.
Sen jälkeen olikin aikaa katsoa elokuvaa, joka oli nyt John Carpenterin "The Thing".
Hieno pläjäys ja BLURAYn kuva oli todella hyvä. Hienot efektit pääsivät oikeuksiinsa kun ne nyt näki kunnolla.

Sen jälkeen putsailinkin paikkoja joka äityi koko kämpän puunaamiseksi. Pääsi kumppanini puhtaaseen kotiin. Siksi palkitsenkin itseni illalla oluella.

Tässä alkaa kohta olla 2kk kulunut ilman ainuttakaan elokuvaostosta. Nyt kiinnostaisi vain hankkia MULLAN ALLA boksit. Voi olla että se kivipaasiversio tilataan kun Sannankin mielestä se oli edullinen (74.5e amazonissa). Toki 1.kauden suomitekstittömyys vähän kaivelee.