Maaliskuun saldo

Submarino 4½
Vuosi elämästä (Another Year) 4½
Winter's Bone 4½
Black Swan 4+
Frenzy 4
Elämän vonkamies 4-

Huonot tavat (Malos hábitos) 3½
Kohtaamisia 3½
Laszlo ja Vilmos Hollywoodissa (No Subtitles Necessary: Laszlo & Vilmos) 3½
Perheen lait (Derecho de familia) 3½
Tarantula 3½
Varjoja paratiisissa 3½
Ice Age 2 - Jäätikkö sulaa (Ice Age: The Meltdown) 3+
Reindeerspotting 3
Unstoppable 3
Code 46 3-

Wild Hogs 2½

Helmikuun saldo

Kova kuin kivi (True Grit) 4+
Kuninkaan puhe (The King's Speech) 4+
Menestyksen huuma (Sweet Smell of Success) 4+
Sophie Scholl - viimeiset päivät (Sophie Scholl - Die letzten Tage) 4+
127 tuntia (127 Hours) 4-
Kapteeni Abu Raed (Captain Abu Raed) 4-

Adventureland 3½
Ruoska (High Plains Drifter) 3½
Way Back, The 3½
Erään murhan varjossa (Someone to Watch Over Me) 3+
Reign Over Me 3+
It's All Gone Pete Tong 3
Kingstonin kovanaama (The Harder They Come) 3
Kung Fu Panda 3

Alaston lounas (Naked Lunch) 2½
Hei me nauretaan (Kentucky Fried Movie) 2½
Musta tuulimylly (The Black Windmill) 2½
Slow Burn 2

LONTOO11

No Pip Pip-Cheerio kaikki Lordit ja Lordessissist,

tässä teidän dear old boy, takaisin matkalta .. eli olen ollut travellaamassa.
Lontoo on nyt nähty ja kadut tuli keskustassa tutuiksi, ei kuitenkaan niin tutuiksi että ne olisivat käyneet tylsiksi viimeisinä päivinä.
Tämä reissu oli mainio ja tarjosi paljon, mutta paljon jäi vielä näkemättä. Lontoo oli paikkana oikein mukava ja iloisia hetkiä oli monia.



1. Päivä

Herätys oli aikainen, 03:30 ylös ja 04:30 taksi haki.
Kiitos muistivirheeni olimme tunnin liian ajoissa ja lentokentällä kaikki oli kiinni, joten oli hauskaa kävellä tyhjää kenttää. No lento meni kivasti ja vaihtokin onnistui kommelluksitta.
Perille saavuimme paikallista aikaa joskus 12:00 aikoihin ja metro matka lentokentältä oli onnistunut, kestoa sille kyllä tuli 55 minuuttia. King's Crossin asemalta kävelimme hotellille päin ja pysähdyimme lounaalle pubiin. Ensimmäinen ja ainoa syömämme Fish & Chips oli ihan jees ja iloinen helmeilevä 0.568 tuoppi oli raikasta ja ihanaa.
Hotelliin heitimme kamat ja lähdimme talsimaan katuja suuntana Oxford Street. Isoimman vaikutuksen teki itseään 250 vuotiaaksi tituleeraava Hamleys lelukauppa, jonka jokainen kerros oli oma elämys. Tästä oli oivaa jatkaa Piccadilly Circukselle jossa tutut mainoskyltit olivat kaikkien nähtävissä.

Sohon alue muutenkin oli oikein hauska, britit tykkäävät tehdä teatteriesityksiä kaikista elokuvista. Mainostaulut oli kivoja ja jotkut jopa näyttäviä. Samassa osiossa sijaitsee muuten Chinatown joka oli komea paikka! Ruoka tuoksui ja kiinalaisia vilisi.

Aikainen herätys ja vain pienet torkut lentokoneessa saivat sen aikaan että jo 21:00 aikoihin olimme nukkumassa hotellilla. Sitä ennen kyllä olimme illallistaneet melkoisen setin Wasabi nimisessä sushi-ketjussa.

Päivä 2.

Herätys oli 7:30. Totesimme brittiläisen suihkukulttuurin heikkouden (vedenpaine?) ja menimme syömään hotellin tarjoamaa aamiaista.
Oliko munaa? Oliko pekonia? Ehei, vain muroja ja leipää! No ei kai se mitään, kaikille meille on tuttu rasvainen aamiainen muista yhteyksistä. Sain vatsan täyteen ihan noillakin ja sitten olikin aika loikata metroon ja kohti Abbey Roadia. Tuolla kadullahan sijaitsee samaa nimeä kantava studiorakennus jossa mm. The Beatles on äänittänyt kappaleita. Metroaseman kupeessa oli Beatles Coffee Shop josta sai muiston ostettua ja ohjeet vielä missä katu sijaitsee (lähellä!).

Aikamme heiluttua edestakas Abbey Roadia olikin aika taivaltaa Regent's Parkin suuntaan. Se on iso puisto jossa oli koiria ja ihmisiä. Noin harmaana päivänäkin paikka oli ihan kiva vaikka kesällä varmaan tuplasti kinda dunno.
Miksikö menimme Regen'ts Parkkiin? No päästäksemme Camden Towniin joka oli kyllä sellanen että ok kai ihan kiva kuitenkin. Samoja kamoja myyviä liikkeitä oli vaikka kuinka paljon, mutta sentään ruoka-alue oli kiva.
4£ maksoi melkein kaikissa kojuissa iso kasa ruokaa ja vaihtoehtoja oli mistä valita. Löytyi Thai-, meksiko-, kiina-, joku muu mikä ruokaa. Tylsinä otimme vain Intialaista.

Tähän ei päättynyt päivän turismi vaan Camdenista metrolla Big Benille, koska se on iso kello.
Tämän lisäksi halusin Westminster Bridgen toiseen päähän seisomaan, koska sillä paikalla oli ollut Monty Pythonkin sketsissä.

Sitten kun vielä kävi pubissa vähän keräämässä energiaa niin pääsi hotellille ottamaan pienet unet ja illaksi pääsi taas Oxford Streetille ja Sohoon katselemaan lisää juttuja ja asioita.

Päivä 3.

Pitkään aprikoimme että pitääkö sinne saatanan vahakabineettiin mennä. Tyyriskin oli ja melko turistia .. mutta koska olimme turisteja niin menimme ja ostimme turhaan ennakkoon liput, koska aikaisin aamulla ei ollut jonoa muutenkaan. Hauska ovimies teki turvatarkistuksia ja kyseli mm. alkoholijuomien perään. Tutkiessaan Sannan laukkua pudotti hän hihastaan pienen viskipullon Sannan laukkuun ja alkoi utelemaan tästä. Sellaisia ne on ovimiehet Lontoossa, neekereitä.
Madame Tussaud oli ihan kiva, mutta ei mahtava. Monet hahmot olivat todella kökköjä ja vain uudemmat herätti ihmetystä. Lisäksi useat nuket olivat kuluneita.

Samalla alueella sijaitsi myös oikea Baker Street ja sillä Sherlock Holmes museo. Se oli kiinni vielä kun menimme käymään sen edessä.
Menneisyys ja nykyisyys iski kättä samalla kadulla, koska naapurissa oli The Beatles Store josta olisi voinut ostaa kalliilla monia juttuja. En ostanut mitään.

1872 perustettu pubi oli kiva. Isoa baatiskiä reunusti omat lasikopit jolla wanhana aikana erotettiin porvarit ja työläiset toisistaan. Täällä myös kohtasin pahinta englantimongerrusta matkallani ja kyypparin sanomiset menivät täysin ohi.
Kuitenkin tilauksen sain tehtyä ja halpaa oli, kenties halvimmat oluet koko reissulla (Siideri ja Ale tuoppi ja sipsipussi alle 6 puntaa).

Covent Gardeniin kun vielä ehti niin siellä söin Steak & Ale pien, perunamuusin kera. Makoisaa oli tämä ruoka, joten brittien ruokakulttuuri ei ole paskaa mielestäni.
Covent Gardenin tupakkakaupasta ostin rasian nenänuuskaa, jota on sitten kiva poikain kanssa nenään vedellä kun olutta juo. Se raikastaa ja aivastuttaa!

4. päivä

Tämä oli viimeinen päivä ja matkalaukun kanssa sitä piti viettää.
Suuntasimmekin Hammersmithiin päin ja kohti megalomaanista ostoskeskusta jossa yli 300 liikettä oli. Siellä myös koko reissun paras ateria tuli syötyä, tosin se oli Vietnamilaista.
Pho-keitto oli herkkua ja tulista. Nuudelikeittoa syötiin puikoilla ja tunsin oloni vammaiseksi ja hattukin jäi päähän.

Metro kuljetti lentokentälle kivasti ja kotiin ehdin puolen yön aikoihin, eli oliko reissu onnistunut? Kyllä vain.
Menisinkö toiste? Kyllä vain.

Elokuvia

Ompas parit elävät kuvat tullut katsottua, vaikka muuten hiljaista onkin ollut, ainakin blogissa. Laiskuuttani ei nyt viitsi linkittää imdb:n mutta kelvannee.

Undercover Brother 1/5
Inception 4/5
Cleo 5 to 7 4/5
Rare Exports 3/5
Salt (directors cut) 2/5
Talladega Nights 2/5
Grand Torino 4/5
Dan in Real Life 3/5
Dinner for Schmucks 1/5
The American 2/5
Mr.Beans Holiday 1/5
The Other Guys 3/5 (unrated)
Spacehunter: Adventures in the Forbidden Zone 1/5
Family Guy Presents: It's a Trap 1/5
Grown Ups 2/5
A Perfect Day 3/5
A Lot of Love 3/5
Cleaner 2/5
Law Abiding Citizen 2/5
Stone 2/5
Sånger fram åndra Våningen 5/5
The Switch 2/5
Welcome to the Riley's 4/5
Superhero Movie 2/5
Megamind 3/5
Sunjeong manhwa ("Hello, School girl") 4/5

Tammikuun saldo

Päivänpaisteisia pässinpäitä (Sons of the Desert) 5

Greenberg 4+
Suoraan seinään (Gegen die Wand) 4+
Taivaalliset olennot (Heavenly Creatures) 4
Hotelli Firenzessä (A Room with a View) 4-
Me and You and Everyone We Know 4-

Micmacs (Micmacs à tire-larigot) 3½
Pilvilinna joka romahti (Luftslottet som sprängdes) 3½
Paholainen kyydissä (The Devil Thumbs a Ride) 3½
Pettävällä pohjalla (On Dangerous Ground) 3½
Thumbsucker 3½
Uhka (The Threat) 3½
Hereafter 3+
Tyttö joka leikki tulella (Flickan som lekte med elden) 3+
Lions for Lambs 3
Love and Other Drugs 3
Yli aidan (Over the Hedge) 3-

Baadasssss! (How to Get the Man's Foot Outta Your Ass) 2½
Neljä tyttöä ja maagiset farkut (The Sisterhood of the Traveling Pants) 2½
Mr. Bean lomailee (Mr. Bean's Holiday) 2

Amsterdam

No kivahan tänne blogiin on jotain laittaa.

Jarkko Testaa: Marabou Mango

Tieteellinen faktahan on se että Maraboun suklaa on huonompaa kuin Fazerin.
Joskus kuitenkin sitä voi ostaa koska tuntuu olevan ahkerampi tämä umpiruotsalainen sekoittelemaan juttuja suklaalevyihinsä.
No nyt oli mangoa sekoitetut tähän ylimakeaan suklaantapaiseen ja ja ja ..
No ihan jees. Marabou on silti kakkaa.

Joulukuun saldo

Nauru kahleitten takana (Sullivan's Travels) 4+
Breach 4
Sekamelskahuvila (Mr. Blandings Builds His Dream House) 4
A Thousand Years of Good Prayers 4-
The Town 4-
Yip Man 4-

Majuri Dundee (Major Dundee) 3½
Miehet jotka vihaavat naisia (Män som hatar kvinnor) 3½
Punaisen ilmapallon matka (Le voyage du ballon rouge) 3½
Syyllinen (Guilty as Sin) 3½
Rare Exports 3½
Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 (Harry Potter and the Deathly Hallows: Part 1) 3-
Joulutarina 3-

Gunga Din 2½
Vegas vie voiton (Vegas Vacation) 2½
The Expendables 2-

Hyvää joulua!

Joulunajan leffatarjonta

Paljon tallennettavaa on luvassa:

Aatonaatto 23.12:

YLE Teema klo 22.00 Päivä ilman sotaa (Joyeux Noël)
Elokuva vihollissotilaista, jotka ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa tekevät omin päin aselevon joulun ajaksi. Kehuttu leffa on.

Aatto 24.12

MTV3 klo 20.00 Naamio (Mask)
Ei Carrey-paskaa, vaan Bogdanovichin draama hassunnäköisestä kaverista, jonka äitiä näyttelee Cher. Katsoin lapsena tämän kymmeniä kertoja.

YLE TV2 klo 20.30 Wallace & Gromit Väärät housut
No tämä kiinnostaa kovasti.

Nelonen klo 21.00 Cold Mountain
Vähän heikompaa Minghellaa, mutta kelvollista katsottavaa kuitenkin. Zellweger on uskomatonta paskaa tässä, ja sai tietenkin Oscarin roolistaan.

YLE Teema klo 21.40 Singin in the Rain
Yksi maailman parhoista hyvän mielen elokuvista. Lisäpisteitä siitä, että Jania vituttaa.

YLE TV2 klo 22.00 Elämän vonkamies
Niskasen ohjaamaa Päätaloa, sehän kaikkia kiinnostaa

MTV3 klo 22.10 Ronin
Mulla näkemättä, ei varmaan muilla.

Joulupäivä 25.12

YLE Teema klo 10.01 Bringing Up Baby
Ei tässä ollutkaan Grantin parina James Stewartia vaan tämä oli se eri screwball. Se, joka mulla on näkemättä.

YLE Teema klo 11.38 Suspicion
Hitchcockin yksi aliarvostetuimmista leffoista. Taas Grant huseeraamassa, onneksi vähän erilaisessa roolissa kuin tavallisesti.

YLE Teema klo 13.17 Gunga Din
Niitä vanhanajan seikkailuleffoja, joista en normaalisti välitä, mutta ajattelin tämän kuitenkin tallentaa. Jos MUISTAN.

YLE Teema klo 15.14 Sekamelskahuvila (Mr. Blandings Builds His Dream House)
Vähän tuntemattompi leffa päättää Teeman Grant-putken.

Nelonen klo 21.00 Der Name der Rose (Ruusun nimi)
Sean Connery, muuta en tästä tiedä ja sano.

MTV3 klo 21.30 Zodiac
Kaikki tämän tietää, mahtaako olla ekaa kertaa Suomen telkkarissa.

YLE TV2 klo 22.00 Nuoruuteni savotat
Niskasen Päätaloilu jatkuu.

YLE FST5 klo 22.00 Fanny ja Alexander
Tämä taitaa vähän joka joulu tulla, nyt tosin lyhyempi leffaversio. Katsoin menneenä vuotena ekaa kertaa, synkempi oli kuin kuvittelin.

TV Viisi klo 23.40 Narc
No tämä ei joulumieltä lisää, mutta hyvä leffa kuitenkin.

Tapaninpäivä 26.12

Yle Teema klo 10.00 Ylpeys ja ennakkoluulo 1-6
Se BBC:n minisarja, ei Keiran runkkaajille siis.

Yle Teema klo 18.00 Piukat paikat
On se hauska on.

Nelonen klo 21.00 Narnian tarinat: Velho ja Leijona
Pienenä tykkäsin Narnian jutuista. Tämä leffa ei kiinnosta.

Sub klo 21.00 Speed 2 - Vaara vesillä
Roger Ebert antoi tälle tuoreen tomaatin

Meksikosta

Meksikon matka alkoi Finnairin ahtaalla Boeingilla Kanadan kautta kiertäen. Pysähdys tarjosi tervetulleen jaloittelutauon, vaikkei Halifaxin maisemia sen kummemmin voikaan kehua. Sieltä alaspäin lennettäessä maisemat vaihtuivatkin jo paljon kiinnostavimpiin, kun kirkkaassa päiväsäässä lennettiin Yhdysvaltojen itäreunaa alaspäin. New Yorkin ja Washingtonin nähtävyyksiä erotti ikkunasta mainiosti ja näkyipä niin Boston, Philadelphia kuin Baltimorekin. Meksikonlahden eteläosassa meri alkoi jo saada hienoa karibianturkoosia väriä ja Meksikon päälle päästyä maiseman täytti matala vehreä viidakko ja mangrovesuo. Kentältä bussiin päästyä sai jo maistiaiset paikasta kun korppikotkat kaartelivat viidakon yllä ja valtatien reunassa näkyi ratsia sikäläiseen tapaan - pysäytetyllä rynkynpiippu niskassa, olikohan jäänyt vilkku käyttämättä.

Hotellin sijainti oli odotetun hyvä. Ranta oli niin lähellä, että sen kautta kuljettiin itse hotelliin ja Playa Del Carmenin pääkävelykatu kulki korttelin vastakkaista puolta. Huoneen kosteantunkkainen ilma pelästytti aluksi, mutta tunkkaisuuden aiheuttaneen kaapin sulkeminen auttoi (ja kosteus oli ilmassa muutenkin). Tosin kyseisessä kaapissa pari viikkoa säilytetyt takit nappasivat hajun itseensä. Rantabaarin henkilökunta oli kovin innokasta kantamaan juotavaa janoisille matkaajille, ensimmäiset Mojitot oli kädessä jo ennen kuin matkalaukkua ehti aukaista.

Pari ensimmäistä päivää meni lähiympäristöä kierrellessä. Kävelykatu oli pitkä ja tunnelmaltaan eurooppalaisen rento. Suurta turistiryysistä tuolla ei missään vaiheessa ollut paikkoja ruuhkauttamassa, vaan ravintoloista ja kahviloista sai aina heti pöydän eikä kaupoissa tarvinnut pahemmin jonotella.

Matkan ainoa opastettu retki oli Chichen Itza. Lonely Planetista saa yleensä tarpeeksi tietoa omatoimiseen kiertelyyn, mutta tuollaisella suuremmalla historiallisella alueella on paikallinen opaskin jo ihan paikallaan. Heppu olikin ihan hyvä tyyppi - alueella syntynyt arkeologi, joka on Mayoista kirjoittanut useamman kirjankin. Siinä tuli sitten erilaiset rituaaliuhraustyylit tutuiksi selostuksia kuunnellessa. Paikka oli vaikuttava, ilmankos valittiinkin taannoin yhdeksi maailman "uusista" seitsemästä ihmeestä. Paluumatkan ruokatauolla koettiin yksi matkan kulttuuritarjonnan kohokohdista, kun tarjoilijattaret tulivat pöydän viereen tanssimaan olutpullot päidensä päällä.

Lisää raunioita oli tiedossa kun muutaman päivän kuluttua lähdettiin Tulumiin. Kuljetus hoitui matkalla pariinkiin otteeseen hyödynnetyillä colectivoilla. Käytännössä siis paikalliset pakettiautot ja minibussit poimivat ja jättivät matkustajia mistä tahansa ajamansa reitin varrella. Edullista köröttelyä ja varsin nopeaakin, tuntui kuljettajilla kaasujalka olevan erityisen herkässä ja matkaa pysähdysten lisäksi hidastivatkin vain meksikolaiseen tyyliin vauhtia varmasti hidastavat hidastustöyssyt - valtateilläkin oli aina välillä ajoradan poikki istutettu taajaan metallisia puolipalloja, joiden päältä kukaan ei edes koittanut ajaa muuten kuin ryömintävauhdilla. Tulum itsessään tuli tutuksi Planet Terrorin loppukohtauksesta. Elokuvassa paikka teki vaikutuksen, joten pitihän siellä käydä, kun sijaintikin oli vielä varsin lähellä lomailupaikkaa. Turkoosi meri, ympäröivä viidakko ja jyrkänteen reunalla sijaitsevat rauniot olivatkin hieno yhdistelmä. Tuonne mennessä tuli vatsan hyvinvointia silmälläpitäen tehtyä typerä ratkaisu, kun maantien varrelta raunioita kohti tarpoessa paikalle juoksi yht'äkkiä tyttö lusikka ojossa. Ensireaktio oli "tietenkin" maistaa, mitä lusikassa oli. Lusikan suussa ollessa mieleen sitten jo välittömästi tulikin, että moinen on kaikkea muuta kuin järkevää. No, lusikan sisältö maistui kookokselle ja seuraavana aamuna maistuikin sitten Imodium.

Lintupuisto oli kiintoisa paikka. Jostain syystä muita vierailijoita ei tuolloin edes näkynyt, joten elukoita sai kaikessa rauhassa katsella ja kuvailla. Yhtenä päivänä hypättiin katamariiniin ja matkustettiin Cozumelin saarelle. Paikka on läheisten koralliriuttojen johdosta sukeltajien suosiossa, mutta maanisäkkäinä lähinnä kiertelimme saaren pääkaupunkia. Paikka on yksi karibianristeilijöiden pysähdyspaikoista, joten tuolla turistien hanhilaumoja löytyi aivan toiseen tapaan kuin Carmenista. Paikassa oli jonkin sortin festarit ja hauskana yksityiskohtana avajaistilaisuuden musiikista vastannut pianisti soitti minkä lie kunnanisän lavalle varioiden supermario-teemaa.

Colectivoja hyödynnettiin taas Akumaliin mentäessä. Lonely Planet kehui paikan laguunia, mutta paikan päältä ei löytynyt mitään opasteita, joten lähdettiin sitten vaan tarpomaan ensin rantaa ja sitten tietä keskipäivän paahteessa oletettuun suuntaan. Usempi kilometri siinä sitten menikin, mutta paikka löytyi. Merestä puolisen kilometriä irtaantunut laguuni oli täynnä trooppisia kaloja ja siellä sitten kelpasi snorklata kuin missäkin akvaariossa.

Cancunin päivä varmisti sen, että Carmen oli ollut lomakohteena parempi valinta. Keskusta oli tavallaan ankea ja hotellialue koostui ohuella maakaistaleella olevista jättihotelleista, ostoskeskuksista ravintoloista ja yökerhoista. Hotellissa köllimiseen ja kosteaan lomaan kyllä varmasti mainio paikka. Kierreltiin parit ostoskeskukset ja toisesta löytynyt akvaario.

Carmenin arjesta. Säät suosivat, vesi oli lämmintä, hiekka hienoa, ranta siisti eikä kertaakaan täynnä, joten kelpasihan tuolla. Kävelykatu oli tosiaankin mukava ja siellä tuli viihdyttyä myös paljon. "Wanna get high, my friend?" -kuiskuttelut ja "Hola! Massage!" -huudot (jälkimmäiset useimmissa tapauksissa vaikuttivat kyllä johdattelevan ihan aitoon hierontaan) tulivat päivittäin tutuiksi, mutta tarjouksiin ei tullut tartuttua. Sisäänheittäjät eivät olleet turhan päällekäyviä, joten tallustella sai varsin rauhassa kunhan tottui siihen, että jätti suurimman osan tarjouksista vain huomioimatta. Ruoka oli hyvää ja halpaa, joskin ennakko-odotuksista poikkeavaa. Aito sikäläinen sapuskahan on kaukana täällä tunnetusta texmexistä, joten ruoka ei ollut edes kovin maustettua. Habaneroa löytyi tyypillisesti erikseen pöytään kannetusta maustekastikkeesta, jota sitten sai oman maun mukaan lisäillä. Vaikka seutu Meksikon kalleinta onkin, olivat aterioiden hinnat hyvällä kohtuutasolla. Hieman kalliimmissa ravintoloissa kahden hengen ruoat maksoi tyypillisesti euroissa alle parikymppiä, juomat päälle muutaman euron. Amerikkalaistyylinen tippikulttuuri (15-20%) toi lisähintansa, vaikka eihän se pakollista sinänsä olisi ollutkaan.

Yöelämään tuli tutustuttua sangen maltillisesti, osittain siksikin että varsinainen rantabaarikadunpätkä löytyi vasta viimeisinä iltoina. Isossa bilehelvetti Coco Bongossa tuli kuitenkin käytyä. Pääsymaksu $45 sisälsi kaikki juomat (satasella olisi lisäksi saanut mm. oman pöydän ja turvamiehen). Noin nelikerroksisessa keskiosaansa kiertävässä paikassa pujahdettiin puolivahingossa heti alussa jonkin sortin vip-aitioon, joka sijaitsi katonrajassa löytyneen esiintymislavan vieressä. Paikalle porhaltanut ja koko illan juomapuolen hoitanut oma tarjoilija tietävästi virnistäen heitti edestä varattu-kyltin heti pois, joten paikasta ei sinänsä ollut sitten huolta. Juomia miekkonen lappasi sitä tahtia eteen, että pahimmillaan oli kolme lasillista samaan aikaan menossa. Showpuoli oli cabaree/varietee/sirkus/mikälie-sekamelska johon sisältyi parisenkymmentä eri esitystä. Tasaisin väliajoin ilmassa lensi paperisilppu ja ilmapallot. No, kyllä tuollaisen kerran vuodessa kestää. Rauhallisimmissa baareissa istuessa tuli havaittua paikallinen naisten ilta -tapa, käytännössä siis naisten juomat olivat (pääsymaksuttomissakin paikoissa) ilmaisia.

Kotiin ei ollut helppo päästä. Pari päivää ennen lähtöä alkoi tihkua tietoa mahdollisista vaikeuksista ja lopulta kävi niin, että Finnair olisi vielä yhden koneen lähettänyt Meksikonmatkaajia noutamaan, mutta se ei ollut saanut laskeutumislupaa Cancunin kentälle. Siirryttiin siis Cancuniin odottelemaan epävarmaa kotimatkaa. Paikka oli hotellialueen keskellä viiden tähden all inclusive -murju, joten odottelu ei ollut kovin tuskaista. Sviitistä avautui mukavat maisemat ja huoneen seinällä oli baarityylin viinapullotelineet täysine litran pulloineen (votkaa, rommia, tequilaa ja skottiviskiä), joten olisihan siellä kauemminkin viihtynyt. Reilun vuorokauden päästä aukesi mahdollisuus päästä Hollantiin ilman takeita jatkosta - sinne siis. Martin Airin koneessa oli tiivis tunnelma, kun käsimatkatavararajoitukset näyttivät olevan firmalle ja matkustajille outo asia, mutta lento sujui yllättävän vaivattomasti. Heti Hollannin kentällä saikin sitten kuulla, ettei sieltä pääse ennen seuraavaa päivää jatkamaan. Amsterdamin Ibikseen sitten syömään ja nukkumaan. Tiistaina Hollannista päästiin SASsilla Osloon ja sieltä sitten jokusen tunnin odottelun jälkeen vihdoinkin jollain halpalennolla Helsinkiin. Viivästystä siis kolmisen päivää, kulut sentään menivät kaikki Finnairin piikkiin.

Lopun vaikeuksista huolimatta matka oli kokonaisuutena yksi onnistuneimmista. Playa Del Carmen oli siitä hyvä kohde, että siinä yhdistyi tavallaan kaikki (ranta-, kaupunki-, historia- & luontoloma), joten aika ei käynyt pitkäksi. Neljä tähteä.

edit: Blogger ei näemmä noita paria kuvaa anna suurentaa. Tuossa niihin suorat linkit:

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnOku-Z3QbB2bBIKbSET7CagCNKL-E2KFewGRgxgrTppGYw95l05cZj4Pep8NYPZuQ5TNyu_t1NNgllMbkpt_ImMvo3y-WJWfrd5p8Aj9R9Vd39vtUiZlLLAk6c-UGbcOyaetN_BvqS_Rv/

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpSD0qgus7FFl48CV5zEj0Nhqv2uXerArH8LxIFMp8xUXfvXSfXrK8R3w3wf4NTxp_DtM9S1ObtgLPs8xCnNfcc0MPiYY-n5AdKVvObnJAwI8uh7nbdC0oyGvhJCvXofV1naTbPTIqPxeG/

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_4mW-Ao-X3RtDaKn_Ov79iVFjEoHBNpBOqD0ayH-_J9TahIYw6ILLWe2vb_DKNjMP3zDrv5f2cGrnm7r7I6pJTZpGNQYoHjAc7SoVNpYBJ8uVJhP5_XatEZl78OHdGvWtWDW5PtpAaLGR/

Marraskuun saldo

Sodan oppitunnit (The Fog of War: Eleven Lessons from the Life of Robert S. McNamara) 4+
Anvil! The Story of Anvil 4
Paha poliisi - Määräsatama New Orleans (The Bad Lieutenant: Port of Call - New Orleans) 4
Lähellä vaaraa (Where Danger Lives) 4-
You Will Meet a Tall Dark Stranger 4-

Enkelin kasvot (Angel Face) 3½
Waltz with Bashir (Vals Im Bashir) 3½
American Pie 2 3
Elf 3
Sehän käy kuin leikiten (It's a Gift) 3

Pankkikeikka (The Bank Job) 2½