New York - osa 7

Koitetaanpas nyt saattaa tämä loppuun. Perjantai alkoi Rockefeller Centeriä kierrellessä. Joitain kiinnostavia liikkeitä alueella oli, mm. Nintendon (tosin varsin pieni) liike ja NBC:n suurehko kauppa, jossa tv-sarjojen oheistuotteita riitti melkoisesti. Päivä jatkui vielä keskustaa kierrellessä. Myöhemmin menimme Nolitan kautta Upper East Sideen ja siellä Katz's Delicatesseniin syömään. Seinät pursusivat paikalla käyneiden julkimoiden kuvia ja Kun Harry tapasi Sallyn -elokuvan kohtauksesta kuuluisa pöytä oli tietenkin erikseen merkitty. No, emme istuneet kuitenkaan siihen, vaan parin pöydän päähän. Paikka on tunnettu pastramileivistään, joten sellainen sitten. Karunoloinen annos sisälsi parin leivänkäntyn välissä kymmenen kerrosta rasvaista lihaa. Ei tuo nyt lempiruokien joukkoon noussut, mutta nälkä kyllä lähti. Ilta vierähti Union Squaren ympäristössä. Puistossa oli pientä hässäkkää, kun vanhempi naishenkilö raivosi pamflettejaan jakaneille WTC-salaliittoteoreettikoille.

Launtain olikin sitten jo kotiinlähtöpäivä. Aamulla metrolla hujautettiin takaisin Rockefeller Centerin ja Times Squaren ympäristöön, jossa tehtiin viime hetken ostoksia. Käytiin välillä kirjautumassa hotellista ulos, jätettiin laukut ovimiehille säilytykseen ja sitten metrolla vielä jokuseksi tunniksi Greenwich Villageen. Takaisin hotellille ja taksia hankkimaan. Se kävi matkalaukkujen kanssa helposti, edes kättä ei tarvinnut nostaa tai vislata, kun ohi ajanut taksi jo pysähtyi omatoimisesti ja kysyi minne matka. Kiinteän taksan ($45) voimin sitten noin tunnin köröttely kentälle.

Kotimatka oli jo perinteenomaisesti melkoista hässäkkää. Alkuperäinen kone oli rikkoutunut ja korvaavan koneen saamisessa oli suuria vaikeuksia, koneeseen reilusti myöhässä päästyämme odottelu jatkui vielä pitkään. Henkilökunta metsästi koneesta puuttuvia varusteita, eräs matkustajajoukko halusikin pois koneesta (vain palatakseen myöhemmin takaisin), sisärungossa haivattiin jotain ongelmaa, jota sitten huoltomies tuli korjaamaan. Matkaan päästiin reilusti myöhässä, mikä jatkoyhteyttä ajatellen hieman huolestutti. Aikataulua lyhyemmästä lentoajasta huolimatta Pariisissa oltiinkin sen verran myöhässä, että Helsingin kone tuli juuri missattua. Korvaava lento hoitui tosin varsin kätevästi parin tunnin päähän, joten suurta haittaa tuosta ei ollut. Konesekaannus aiheutti kuitenkin sen, että matkalaukkuja ei korvaavaan koneeseen oltu saatu lastattua, joten jäivät sitten Pariisiin. Helsinki-Vantaalla laukuista ilmoitus ja seuraavana aamuna ne toimitettiinkin suoraan kotiin, ei suurta harmia siis.

Yhteenveto - hyvä reissu. Kaupunki oli oikein mukava ja nähtävää riitti. Yllätti kuinka rauhallista (ihmisten kiireisyyttä lukuun ottamatta) New Yorkissa lopultakin oli. Juopuneita tai häiriökäyttäytyjiä ei katukuvassa tai metroissa näkynyt lainkaan, ei edes myöhäisempinä ajankohtina. Turvallisuuden tunne oli siis matkailijan näkökulmasta enemmän kuin kohdallaan. Suosittelen.

New York - osa 6

Torstai alkoi Empire State Buildingilla. Aamupäivä osoittautui siinä suhteessa hyväksi vierailuajankohdaksi, että jonottamaan ei joutunut kuin hetkisen. Pahimmillaanhan jonotusmahdollisuuksia tuolla kyllä löytyy, on lippujonoa, turvatarkastusjonoa ja hissijonoa. Rakennus on sisältä todella komea ja hieno toki ulkoakin, menisi positiivisessa mielessä paljon modernimmastakin pilvenpiirtäjästä. Näköalatasanteelta maisemat avautuivat hienoina joka suuntaan. Aamuisen ajankohdan haittapuolikin selvisi, sillä ilmassa oli vielä hienoista aamu-utua, joka jonkin verran rajoitti näkyvyyttä.

Maankamaralle palattuamme kiertelimme tuolla alueella. Pääkirjastossa tuli käytyä (Ghostbusters!) ja Chrysler-building vilkaistua. Sitten suuntasimme taas Times Squarelle kun ajatuksena oli katsoa, josko Tkts-kojusta löytyisi kiinnostavia tarjouslippuja illan Broadway- tai Off-Broadway -esityksiin. Myyntipiste oli suljettu (aukesi iltapäivällä kolmelta), joten päätettiin sitten käydä hotellin lähiseudulla South Street Seaportissa sijaitsevassa aiemmin aukeavassa kojussa. Tkts:stä kuullut, että jonotella saa, joten tuolla sivutoimipisteessä oli iloinen yllätys kun jonoa ei ollut yhtään. Siispä liput illaksi Blue Man Groupin uudistettuun showhun.

Ruokapaikkana keskiviikkona oli Anthony Bourdainin vanha paikka, Les Halles. Aikaisin olimme liikkellä (hieman viiden jälkeen), joten no reservations hyvinkin, ravintola oli hiljainen. Paikkana tuo oli varsin viihtyisä, ei mitenkään hienosteleva ympäristö. Pihvi oli oikein hyvää ja mehukasta. Tosin ranskanperunat, joita pidetään yhtenä ravintolan bravuureista, olivat kyllä täysin tavanomaiset. Vettä pöytään toimittanut vanhempi herra oli olemukseltaan kuin pituutta kasvanut Woody Allen.

Blue Man Group oli erinomaisen hauska. Esitys kesti puolitoista tuntia ja siihen mahtui kaikenlaista. Tuttuja musiikkinumeroita ja paljon muuta, yleisö osallistui esitykseen useaan otteeseen. Suurimpana uutuutena olivat kai jättimäiset iPhonet/padit/mitkälie. Aluksi ne tuntuivat hölmöiltä, mutta toivatkin esitykseen kaikenlaista kivaa. Kyllä tuo ehdottomasti kalliihkojen (vaikka alennuksella ne saikin) lippujen arvoinen oli. Nukkumista tapahtui yöllä hotellissa.

New York - osa 5

Tämä näemmä venähtää vallan päättymättömäksi matkaraportoinniksi, no, mitäpä tuli niin paljon kierreltyä. Keskiviikkona oli toinen matkan hirmuhelteistä, joten mikäpä sen parempaa puuhaa kuin lähteä kolmen ja puolen neliökilometrin puistoon haahuilemaan.

Nätti puistohan se Keskuspuisto on. Monista yhteyksistä tuttujen laajojen nurmikenttien lisäksi alueella on kaikenlaista metsikköä, järveä ja lätäkköä. Lennonin muistopuisto Strawberry Fields piti käydä vilkaisemassa, vaikka eipä siellä imagine-muistokuviota lukuun ottamatta mitään sen kummempaa nähtävää ole. Kilpikonnia alueen vesistöissä majaili yllättävän paljon, aika isoja mötkäleitäkin. Central Parkin alueesta kierrettiin aika tarkalleen puolet, riitti siinäkin jo kävelemistä yhdeksi aamupäiväksi.

Puistoilun jälkeen jatkettiin lähiseudun katujen koluamista. 5th, Park ja Madison avenueita talsittiin Upper East Siden ja keskikaupungin puolilta ja kierreltiin alueen liikkeissä. Applen lasikuutio oli ihan kiva, vaikka itse maanalainen myymälä ei sinänsä mitään erikoista tarjonnutkaan.
Alkuillasta suunnattiin ruokailemaan jo tutuksi tulleeseen Madison Square Parkiin, jossa sijaitseva Shake Shack tunnetaan yhtenä New Yorkin parhaista hampurilaispaikoista. Jono kojulle oli pitkä, mutta henkilökunta helpotti odotusta tarjoilemalla jonoon jäätelömaistiaisia. Syy paikan nimelle selvisi tilausta tehdessä. Jokainen sai annoksen tilattuaan oman hakulaitteenomaisen täristimensä. Sen kanssa sitten vaan pöytään odottelemaan ja sitten kun laite alkoi täristä, niin oman tilauksensa sai noutaa ruokaluukulta. Kätevää, eikä ruoan valmistumisessakaan kauaa kestänyt. Ihan hyvähän tuo hampurilaisateriaksi oli, vaikken sinänsä varsinaista erinomaisuutta annoksesta löytänytkään.

Pöperöiden jälkeen lähdettiin kävelemään kohti Times Squaren aluetta. Ilta oli jo pimenemässä ja valomainokset lisääntyivät melkoisesti alueen lähentyessä. Itse Times Square oli melkoista hässäkkää. Ihmisiä riitti eikä valomainoksistakaan ollut pulaa. Suomalaisedustustakin keskeisellä paikalla sijainneessa mainoksessa näkyi, muttei kuitenkaan sitä ilmeisintä Nokiaa tai vihaisia lintuja. Ei, Times Squarella neonvalojen seassa tulevaa keikkaansa mainosti Children of Bodom. No, tottuneita jenkkienkiertäjiähän ne jo ovatkin. Kierreltiin aluetta, käytiin jokusessa liikkeessä ja lopulta päädyttiin Tkts:n portaille istuskelemaan ja nauttimaan lämpimästä illasta. Hotellille palattua vaihteeksi väsytti.

New York - osa 4

Huoneen oven taaksen aamuöisin toimitettu sanomalehti oli ihan mukava aamunaloittaja. Ei se nyt mikään The New York Times ollut, mutta kyllä Usa Todaykin kelpasi. Kaupungilta ilmaisjakeluita sai lehtipömpeleistä varsin hyvin, tosin suosituimmat lehdet tuntuivat loppuvan nopeasti. Village Voicen jos havaitsi, niin se kannatti napata mukaansa. The Onioniakin tuli vastaan. Metroa ja am New Yorkia oli runsaasti päivittäin jaossa.

Tiistain ensimmäisenä kohteena oli luonnonhistoriallinen museo. Vielä lippuluukullakin vähän mietitytti mihin spesiaaleihin liput hankkisi, otimme lopulta kaikkiin kohteisiin aivonäyttelyä lukuun ottamatta. Museo on niin laaja, ettei sitä oikein yhden päivän aikanakaan saa kunnolla kierrettyä. Tosin kaikkea ei kannata edes yrittää nähdä. Tuli taas havaittua, että täytetyt elukat eivät lopultakaan ole kovin kiinnostavia, joten parin kerroksen perusnäyttelyistä osa tuli skipattua ja osa kierrettyä varsin nopeasti. Mainion The Squid and the Whalen nimihahmot tuli tietenkin käytyä vilkaisemassa. Ylin kerros fossiileineen ja luurankoineen oli perusnäyttelyistä ylivoimaisesti kiinnostavin. Spesiaaleista dinosaurusten suurta kokoa esitellyt interaktiivinen näyttely oli enemmänkin lapsille suunnattu ja IMAX-elokuva oli ajanhaaskausta. Olihan se kuva iso, mutta pelkkä iso kuva nyt ei kovin suuri lisäarvo lopultakaan ole. Sammakkonäyttely oli kiva ja planetaarioshow oli peräti hieno. Vikatikkinä päivän ruokailut hoidettiin museonkiertelyn yhteydessä kellarikerroksen buffetissa. Ylihintaista punnitusruokaa, joka ei edes maistunut erityisen hyvältä.

Museon metroasemalta kun kerran sinne sopivasti pääsi, niin seuraavaksi lähdettiin sitten Harlemiin. Kaupunginosa oli taas vahvasti omanlaisensa, Harlemissa kaduilla tuli selvästi eniten vastaan ns. persoonallisuuksia. Joka toinen putiikki tuntui tarjoavan jonkin sortin hiuslisäkkeitä, peruukkeja tai muita tukkajuttuja, mutta myös hyvätasoisia tossukauppoja oli paljon. Hauskaa seutua, itäosan Spanish Harlem oli myös kiinnostavaa aluetta. Lämpöä oli yli 35 astetta, joten kovin kauaa ei jaksettu kierrellä. Metrolla siis kohti hotellia. Välipysähdyksenä jäimme Grand Central Terminalissa pois ja kiertelimme vähän jättiasemaa, komea rakennushan se. Sitten hotellille ottamaan vähän lepoa.

Ilta vierähti Union Squaren ja Madison Squaren ympäristössä. Union Square Parkissa oli hörhöineen hyvä tunnelma. Paikalta löytyi kaikenlaista porukkaa open micciin paasaavista julistajista skeittaaviin sulkapäihin. Lähistöllä sijaitseva Strand-kirjakauppa ansaitsee maininnan. Julkisivussa mainostettu "18 mailia kirjoja" ei kaupan sisällä tuntunut lainkaan liioittelulta, takaosan kirjastomaista hyllysokkeloa olisi mielellään tutkiskellut kauemminkin. Reissun kirjakaupoista Strand oli se mieluisin, vaikka monessa muussakin hyvässä tuli käytyä. Maisemat seudulla olivat myös komeat. Ympäristössä sijaitsi paljon hienoja rakennuksia, huipentumanaan Flatiron Building. Jossain vaiheessa iltaa palattiin sitten hotellille, no nukutti nukutti.

New York - osa 3

Maanantain alkajaisiksi suhautettiin metrolla SoHoon. Matkan parhaina hankintoina voikin pitää viikon voimassa olleita metrokortteja. Alle kolmellakympillä läpyskät automaatista ja sen jälkeen matkustelu olikin helppoa. Kortti vain vedettiin asemalle mentäessä lukulaitteesta läpi ja sen jälkeen matkustussuunnan mukaan uptown- tai downtown-raiteelle ja johan se metrokin yleensä saman tien saapui - aikatauluja ei siis tarvinnut turhia tiirailla. Metroiltua tuli parhaimmillaan kuutisen matkaa päivässä, joten viikkokortti kääntyi nopeasti voiton puolelle.

SoHossa hetken kävelyn jälkeen päädyttiin keskelle kuvauksia. Korttelinvarren autot olivat kaikki vanhanaikaisia ja ihmiset pukeutuneet 60-luvun tyyliin. Kysäisin paikalla hääränneeltä kuvaussihteeriltä että mitäs ovat kuvaamassa, mutta vastasi vain etteivät tarvitse enää avustajia. No, olisihan sellainenkin hauskaa voinut olla. Jatkettiin siis kiertelyä. SoHo oli alueena oikein nätti perinteisillä paloportaistoilla varustettuina rakennuksineen. Liikkeet olivat lähinnä merkkiliikkeitä, tosin kiinnostavammasta päästä ja jokunen erikoisuuskin löytyi. Evolutionissa oli myynnissä kaikenlaista fossiilia, täytettyä elukkaa ja aitoja ihmisten pääkalloja ja luurankoja. Hinnatkin olivat melkoisia, joten ei ostettu edes sikiötä lasipurkissa. Taschen-kustantamon oma putiikki oli myös kiinnostava. Firman jo valmiiksi näyttävistä julkaisuista oli myynnissä erikoisversioita, esimerkiksi Norman Mailerin Moonfirestä oli saatavilla aidon kuukiven sisältävä versio.

Kiertely johdatti takaisin kuvauspaikalle ja nyt siellä oli jo aivan toisenlainen tohina menossa. Kuvasivat kohtausta, jossa joku osoitteli aseella rakennuksen ikkunasta. "Kai tuo joku Will Smith on" kommentoin ja jatkettiin matkaa. Kadun päästä kuvauksiin sai uuden kuvakulman ja kas kummaa, kurkottelija tosiaankin näytti Will Smithiltä.

Sitten joku kuvausryhmästä jo huikkasikin lounastaukoa ja väki hajaantui. Lähdössä olimme mekin, mutta vieressä olleet tytöt alkoivat kirkua ja kappas vaan - sieltähän se Will Smith kävelikin juuri siihen missä seisoskelimme. Kävi moikkaamassa ja palaili sitten autolleen. Myöhemmin piti netistä tarkistaa mitä Smith parhaillaan oli kuvaamassa, Men in Blak 3:han se sitten oli.

Yllättävän leffastarakohtaamisen jälkeen siirryttiin Houston-kadun toiselle puolelle SoHosta Greenwich Villageen. Nättiä seutua oli sekin, tunnelmaltaan vähän SoHoa rennompaa ja nuorekkaampaa yliopistoalueenkin ansiosta. Putiikkeja ja kahviloita oli sielläkin paljon. Aikamme siellä kierreltyä siirryimme itään ja East Villageen. Tunnelma muuttui boheemimmaksi ja tatuointi- ja lävistysliikkeet ilmestyivät myös katukuvaan. Punkin ja beatnikkien synnyinseudulla oli vielä oma tunnelmansa, viihtyisä alue tuokin. Sieltä sitten hetkeksi hotellille lepäämään.

Välihuomautuksena pitää mainita, että tuona päivänä huomasi muidenkin osaavan arvostaa mainiota Soylent Green -paitaa, jonka aiemmin keväällä ostin. Peräti kuuteen kertaan joku tuli kehumaan ja kommentoimaan paitaa, eipä ole tuollaistakaan ennen tapahtunut. Paitafaneja riitti niin kaupan myyjästä puistossa pyörätuolilla liikkuneeseen vanhaan hippiin.

Illalla vuorossa oli Brooklyn. Metrolla sinne ja ensimmäiseksi suuntasimme New Yorkin parhaaksi pizzapaikaksi usein mainittuun Brooklyn-sillan alla majailevaan Grimaldi's pizzeriaan. Ulkopuolella jonoa oli noin seitsemän henkeä, joten jonon jatkoksi sitten vaan odottelemaan sisäänpääsyä. Oikein tyypillisen oloinen amerikanitalialainen miekkonen touhotti ovella ja päästi aina välillä jonkun jonosta sisälle - mahtoikohan olla itse omistaja, eleet ainakin olivat sellaiset. Puolisen tuntia kesti jonotus, sitten pääsimme sisälle. Sillä aikaa jono oli kasvanut jo yli puolen korttelin mittaiseksi. "Normaalia vähemmän väkeä" kommentoi ovimies jonon kokoa. Jonotus kyllä kannatti, sillä paikan pizza oli erinomaista. Omalla pizzalistalla suoraan kakkoseksi Gardalla saadun jälkeen, parempaa oli Grimaldilla kuin esim. Sisiliassa.

Ilta oli jo hämärtymässä, joten menimme Brooklyn Bridge Parkiin ihastelemaan maisemia. Joen toiselta puolelta Manhattanin pilvenpiirtäjissä syttyivät hiljalleen valot auringon laskiessa ja näkymät olivat hienot. Kiertelimme vähän Dumbon alueella ja sitten menimme vielä Brooklyn- ja Manhattan-siltojen välissä olevaan puistoon nauttimaan Manhattanin valoista. Paluu Manhattanille hoitui Brooklynin siltaa pitkin kävellen. Kävelyreitti oli pitkiä matkoja suojattu sivuilta korjeilla aidoilla (liekö osin hyppääjienkin vuoksi), mutta paikoitellen oli onneksi näköalatasanteita, joilta kelpasi katsella kaupungin valoja. Sillan jälkeen loppumatka hotellille hoitui metrolla. Väsyttikö? No väsytti.

New York - osa 2

Toisena päivänä ensimmäinen tehtävä oli löytää sopiva aamiaispaikka, hotelliaamiaista ei oltu viitsitty tällä kertaa ottaa. Tehtävä oli helposti ratkaistu, sillä korttelin päästä löytyi Flavors. Sieltä sai paikallaväsättyä aamiaista kaurapuurosta mustikkalettuihin, halutunlaisista munakkaista täytettyihin baageleihin. Hyvää ja kohtuuhintaista, tuolla tulikin käytyä sitten joka aamu. Kaupunkiin lähtettiin tutustumaan kävelemällä muutaman korttelin päähän lauttaterminaaliin odottelemaan Staten Islandin lauttaa. Kyydit noissa ovat ilmaisia ja reitti kulkee Vapaudenpatsaan ohi, joten näin pystin näkee ilmaiseksi kohtalaisen läheltä ilman turhia jonottamisia - ellei nyt varta vasten sitten halua patsaan juurellakin käydä. Lisäksi laivan kannelta on hienot näkymät eteläisen Manhattanin pilvenpiirtäjien täyttämään maisemaan. Perillä Staten Islandilla käytiin vain kääntymässä terminaalissa ja takaisin palattiin samalla lautalla.

Seuraavana järjestyksessä oli Manhattanin lounaiskulma, eli Battery-puisto ja WTC-alue. WTC:llä ei enää raunioita tietenkään näkynyt, vaan paikka oli kiireinen rakennustyömää osin jo puolivalmiine rakennuksineenkin. Parhaat näkymät alueeseen sai World Financial Centerin sisältä ikkunan takaa. WFC:n toisella puolella oli huvivenesataman paikkeilla grillaustouhua sun muuta meininkiä, ihan viihtyisä paikka. Takaisin hotellille talsiessa pistäydyttiin aletavaratalo Centuryssa 21:ssä. Merkkivaatettahan tuolla halvalla oli, eikä maineensa mukaista hässäkkääkään, mutta ei tuollaisessa kauaa viihdy. Broadwayta pitkin siis hotellille kääntymään.

Iltapäivän ohjelmana oli vuorostaan kaakkois-Manhattan. Wall Streetin lähistöt pörssirakennuksineen tuli vilkaistua ja sitten siitä pohjoiseen kohti hallinnollista aluetta. Kovaa lakia seuranneena oikeustalon portaat piti tietenkin käydä vilkaisemassa. Hiljaista seutua sunnuntaina, mitä nyt skeittarit yrittivät moneen otteeseen hurjannäköistä loikkaa portaiden ylätasanteelta katukäytävälle. Nurkan takana olikin sitten jo Chinatown. New Yorkissa ollaan kovin reviiritietoisia ja se kävi alueiden välillä kävellessä kyllä erittäin hyvin selväksi. Chinatownin rajan kun ylitti, niin katukäytävällä kävelijät muuttuivat hujauksessa aasialaisperäisiksi. Columbus puistossa kiinalaisvanhukset lätkivät korttia ja lauleskelivat. Yllättäen olimme jonkin aikaa jopa koko puiston ainoat länkkärit, niin oli tarkkaa tuo kuppikuntaisuus tuolla. Korttipeliä ei saanut kuvata, vaan kameran esiin nostamisesta sai kuulla vastalauseiden myrskyn - kiinaksi tietenkin. No kuvasin sitten salaa tietenkin. Chinatownin kadut olivat täynnä porukkaa ja kaikenlaista kalakojua sun muuta, sinänsä ihan kiinnostavaa seutua.

Chinatownin pohjoispuolelta alkoi sitten Lower East Side, eli hipstereiden valtakunta. Jälleen koko kadun väestö tuntui vaihtuvan kuin nappia painamalla tietyn kadunkulman tultua ylitetyksi. Jokunen kiva pikkuputiikki tuolla oli, paljon retropainotteista tavaraa ja hyvinvarustellusta bändipaitakaupasta tuli yksi Beastie Boys -paita hankittuakin. Paluumatka sujui Little Italyn kautta, joka sinänsä oli kovin turistipainotteista leikki-Italiaa. Jätimme pikku-Italian, otimme canolit.

Ensimmäisen illan ruokapaikanmetsästys meni vähän mönkään. Ajattelimme syödä jossain hotellin lähistöllä, mutta tarjonta oli kovin heikkoa noin sunnuntai-iltana hiljentyneellä bisnesalueella. Lopulta löytyi peruspizzeria, josta sitten kitalaenpolttavat peruspizzat (tarjolla oli vain muoviaterimia, joilla kuumaa pizzaa on kyllä mahdoton syödä). Sitten hotellille ja nukkumaan.

New York - osa 1

Kirjoitetaan matkajuttu nyt tällä kertaa useammassa osassa, niin ei kestä yhtä kauaa kuin Canella. Josko ensimmäisessä kirjoituksessa ehtisi jo perillekin saakka.

Kentälle mentiin hyvissä ajoin ja siitä lieni hyötyäkin sillä lähtöselvityksen neiti laittoi meidät hätäuloskäyntipaikoille Pariisin koneeseen. Ylimääräiset jalkatilat ovat aina tervetulleita lennolla. Metatason julkkisbongaus koneessa oli parin penkin päässä istunut Rita Tainola. Pariisin kenttä oli vähän hässäkkä ja tarpomista löytyi saapumis- ja lähtöterminaalien välillä. Bussillakin olisi päässyt, mutta omat jalat tarjosivat kuitenkin varmemman aikataulun.

Finnairin koneen paremmat paikat eivät olleet ainoa lähtöselvityksessä saatu etu, sillä New Yorkin koneeseen saatiin kirjaimellisesti upgrade. A380:n toiseen kerrokseen siis ja vielä luokkaa paremmalle osastolle. Isot tilat nostettavilla jalkatuilla varustetuissa erillispenkeissä, Sennheiserin vastamelukuulokkeet eikä normaaleja räminänappeja korviin sullottaviksi ja viihdetarjontakin oli hyvä, pari leffaa tuli matkan aikana katsottua. Maailman suurin matkustajakone oli melkoinen möhkö, minkä huomasi varsinkin nousussa. Poissa oli räjähtävä kiihdytyksen tuntu, kivireki vain pikkuhiljaa hivuttautui kentän pinnasta irti.

JFK:llä sitten sormenjäljet ja kasvokuva varmaan talteen setä nimikaiman arkistoihin. Maahantulohaastattelu pysyi sentään suppeana, matkan keston lisäksi muuta ei kysytty. Kentän aulassa tuli ensimmäinen taksintarjoaja vastaan, joka sanoi että taksi Manhattanille, tulkaa perässä. Jonkin matkaa talsittuamme kysyin kyydin hintaa ja summa oli kolmisenkymppiä taksien kiinteää JFK <-> Manhattan -taksaa korkeampi, joten näkemiin ja uutta autoa etsimään. Terminaalin edessä näkyi virallinen taksitolppa jonoineen, mutta ennen sitä paikallinen papparainen tuli taas tarjoamaan kyytiä ja tällä kertaa hinta olikin kilpailukykyinen. Ukon autolle siis ja hetken odotus kun mies kalasteli vielä lisäasiakkaita. Tuossa vaiheessa tuli jo pohtineeksi, että helppohan moisen kuskin olisi ajella johonkin syrjäiselle paikalle, kolkata kyydittävät ja nyysiä matkatavarat ja käteiset. Tila-autoon löytyi kolmaskin kyyditettävä ja muilutuksen sijaan luvassa oli varsin leppoisa reilun tunnin ajo Manhattanin eteläkärkeen kohti hotellia. Hotellin sijainti oli vähän hakusessa ja kuski hyppäsikin kadulta sitä kysymään. Neuvoja löytyi ja niiden turvin lähdimme sitten kävelemään kohti hotellia. Käännyimme kuitenkin väärälle kadulle, mutta korttelin kiertänyt kuski pysäytti autonsa keskelle risteystä ja juoksi neuvomaan oikeaan suuntaan. Kelpo palvelua.

Hotelli osoittautui odotetun hyvätasoiseksi, uudeksi mukavaksi pikkuhotelliksi (jos nyt yleensäkään 44 kerrosta korkeaa hotellia pieneksi voi kutsua, leveyttä rakennuksella olikin sitten huomattavasti vähemmän). Pitkän matkanteon jälkeen maistui uni.

Toukokuun saldo

Tuhansien silmien edessä (Ace in the Hole) 4½
Pommin varjossa (Fail Safe) 4+
Somewhere 4
Hyökkäys jäämerellä (The Bedford Incident) 4-
Tokyo Sonata 4-

All the Boys Love Mandy Lane 3½
Armadillo 3½
Don't Come Knocking 3½
Frequency 3½
Lenny 3½
Onnenonkijat (The Fortune Cookie) 3½
Palveluksessanne, Miss Daisy (Driving Miss Daisy) 3½
Sinua parempaa (Anything Else) 3½
Source Code 3½
The Wind That Shakes the Barley 3½
42. kadun Vanja-eno (Vanya on 42nd Street) 3+
Stuart Shorterin takaperoinen elämä (Stuart: A Life Backwards) 3+
Alice 3
Mies ja elokuvakamera (Chelovek s kino-apparatom) 3
The Next Three Days 3
Scream 4 3
Thor 3

Keskiyön lihajuna (The Midnight Meat Train) 1½