Laatikkokonsoli tuli taloon

Perjantaina kasvisuutevirvokkeenvalmistajan sponsoroima XBOX 360 vihdoin saapui. Onhan noita nähty, mutta näin koto-oloissa oli lopulta vähän oletettua pienempi kone, hyvä niin.

Pelikuntoon laitteen sai pikaisesti, mutta kamala kuvanlaatu yllätti, olihan sentään jo etukäteen metsästetty Logic3:n RGB-scartpiuha tuota varten. No, pienellä tutkimisellahan se selvisi, että ei tuosta mitään RGB:tä saanut, vaan peruskomposiittia. Pikaisesti siis Anttilaan ja sieltä aiemmin poistopöydällä havaittu MS:n oma Advanced SCART ja johan kuva muuttui. Yllättävänkin hyvän ja terävän kuvan (peleissä näytetään suosivan sangen pientä fonttia teksteissä, joten tarpeeseen moinen tuleekin) tuolla putkitöllöönkin sai, positiivista. Voi vain harmitella sen mitä luultavimmin enemmistön puolesta, joka tyytyy koneen mukana tulevaan piuhaan, ainakin minusta kuva sillä on aivan käyttökelvoton.

Jonkinmoista hurinaa kone pitää, mutta vasta pelaamisenaikainen levynpyöritys nostaa möykän maininnanarvoiseksi. Ei tuolla DVD-leffoja kyllä katsoisi, kaukana ollaan Wiin lähes äänettömyydestä. Toinen, joskin ihan ymmärrettävä ero Wiihin on lataustaukojen pituus joissain peleissä. Wiin kanssa ei moisiin ole oikein päässyt tottumaan.

Peruspadilla ei ole sitten Gamecuben tullut pelattua, joten pientä totuttelua tuo Wiin ja PC:n intuitiivisempien ohjaustapojen jälkeen vaatii. Ensin koitetulla Mirror's Edgellä kesti hetken totuttautua kontrolleihin. Se vaikutti hyvältä pikapyrähtelypeliltä. Assassin's Creed oli graafisesti hieno, GTA IV on kerännyt viikonloppuna eniten pelitunteja ja Mass Effectkin tuli aloitettua. Alku sujui hienosti ja tempasi mukaansa, mutta ensimmäiset taistelut olivat kyllä melkoista tervanjuontia. Ei voi tutoriaalejakaan paljoa kehua, mutta taitaakin olla pelin yleisestitunnustettu heikkous tuo.

Sellaista. Kai tämä lähiaikoina vähän leffankatseluaikaa tulee syömään, mokoma rakkine.