Millai muute 2009

Paikallinen sisäsiittoinen bändiskene ei synnytä hassunnäköisiä lapsia, vaan varsin monipuolista ja usein sangen hyvääkin musiikkia. Viime vuoden tapaan oli jälleen Porin teatterissa Millai muute -tapahtuma, jossa porilaiset ja vähän muualtakin tulleet artistit esittivät osaamistaan. Yhtään samaa bändiä kuin viime vuonna ei lavalla ollut, samoja naamoja kylläkin.

Ensimmäisenä vuorossa ollut ja ensiesiintymisensä tapahtumassa suorittanut Serpentes Vipera oli ihan positiivinen tuttavuus. Trio jyysti vanhakantaista, 70-luvulta vaikutteita ammentavaa hevirokkia. Hyvä meno ja reipas aloitus illalle. Seuraavana lavalle astui Lowlife Rock'n'roll Philosophers. Bändin edellinen levy hyllystä löytyy ja ei hassumpi ollut tämäkään keikka, ennakomyynnissä aulassa ollut uutuuslevy jäi kuitenkin hankkimatta. Uusi materiaali ei tehnyt niin suurta vaikutusta.

Tauolla kahvilassa trubaduureilivat vuorovedoin Janne Laurila ja Nikolai Blad. Mokoma kahvila tosiaankin, pienestä kakunsiivusta veloittivat viisi euroa. Siivu suuremmaksi tai hinta alas taikka ostan ensi kerralla tilalle pullan!

Toisella puoliskolla lavalla esiintyi ensimmäisenä robotti. Konemusiikkia ei kuitenkaan kuultu, haitaria vähän soitteli ja laulaa luikautti. Sitten päästiin illan pääesintyjään Magyar Posseen, joka odotusten mukaisesti olikin vallan erinomainen. Hieno keikka, varsinkin edellisen albumin materiaali toimi hienosti. Uudet laulajien kanssa esitetyt biisit epäilyttivät ennakkoon, mutta tuntui laulukin Posselle sopivan - tosin laatu noissa poukkoilikin jo hieman enemmän.

Pääsymaksunsa arvoinen ilta. Kuvasin pätkän Magyar Possen Intercontinental Hustlea, tuosta alta sen näkee.

Huomio Cane!

Italianpiskillä oli jotain asiaa Canelle. Mitä? Sitä se ei kertonut...

Sisilisko sihisi Sisiliassa

Matkalta tuli palattua keskiviikkona ja kyllähän se aika taas hurahti turhan vikkelään. Sisilia teki vaikutuksen jo lentokoneen ikkunasta, kun Etna massiivisena mötikkänä hallitsi maisemaa. Seuraava vaikutus tapahtui sitten koneesta ulos astuttaessa ja se oli lämpövaikutus. Kuumuus humahti vastaan oikein kunnolla. Juuri keskiviikkona paikan hellevaroituksesta oli kirjoiteltu suomalaisissa lehdissä asti ja kyllähän saarella tuntui tarkenevan.

Moottiritie oli tukossa, joten Giordini-Naxokseen tuli köröteltyä bussissa pidempikin tovi. Huoneistohotelli osoittautui ihan mukavaksi ja laadultaan kelpo tasoa olevaksi. Reiluhkoon yksiöön kuului pari parveketta ja tilaa oli riittävästi. Näkymät olivat sivupuutarhaan, joten merta tai Etnaa ei parvekkeelta käsin saanut ihasteltua, mutta saipahan ainakin olla omassa rauhassaan. Kalliin ilmastoinnin hankkimattomuudesta tehty periaatepäätös kaatui heti ensiminuuttien aikana ja hyvä niin, ilmastoinnilla kämppä viileni nopeasti inhimillisempään lämpötilaan. Mukavaa oli myös se, että paikallinen pullakuski ilmaatui pihamaalle aina aamuisin myymään tuoreita leipiä ja leivonnaisia autostaan. Olipahan aamupala aina tuoretta.

Ensivaikutelma itse Giordini-Naxoksesta oli keskustaan käveltyämme hieman negatiivinen. Rantakatu oli liikenteestä ruuhkainen eikä loppujen lopuksi kovinkaan idyllinen, vaikka maisemat hienot olivatkin. Iltaisin katuosuus onneksi suljettiin liikenteeltä ja muutettiin kävelykaduksi, jolloin viihtyvyyskin selvästi kasvoi. Rannat olivat pitkälti maksullisia lido-tyylisiä tuoleineen ja varjoineen, mutta ilmaisiakin kaistaleita löytyi. Yhdeksi aamupäiväksi tuolit vuokrattiin ja olihan siellä lämpimässä meressä mukava puljata.

Ruoka oli oikein hyvää, mikä ei suurena yllätyksenä tullutkaan. Läheisestä ravintolasta sai vallan erinomaisia pizzoja (eivät nyt aivan Gardan Il giardino delle ranen "maailman paras" -luokkaa, mutta kuitenkin). Grillatut miekkakalat ja pastaruoat olivat myös oikein hyviä. Taas tuli kuitenkin huomattua, että ei Italiasta automaattisesti hyvää pizzaa aina saa. Eräässä toisessa paikassa tarjottu oli varsin lähellä pehmeäpohjaista suomipizzaa ja sikäläiseksi lätyksi aikamoinen pettymys. Mukavia baarejakin sai vähän hakemalla hakea, mutta kyllä pari sopivaa paikkaa lopulta löytyi, joissa jokusena iltana tuli istuskeltua.

Kävelykadulla oli parina iltana ohjelmaa jonkin paikallisen kesäfestarin puitteissa. Toisena iltana paikalla soitti joku sikäläinen humppapumppu, mutta toisena iltana oli monipuolisempaa ohjelmaa tanssiesityksineen, muotinäytöksineen ja idolskilpailuintapaisineen. Laulukisan alussa juontajana toiminut sikäläinen jukkapuotila marssiskeli pitkin lavaa jonkun missin kanssa ja sitten se mokoma kääntyi suoraan siihen katsomonosaan missä seisoskeltiin ja kysyvällä äänellä pälätti jotain. Vieressä seisoneet kääntyivät katsomaan minua huvittuneina ja olin vastaamassa "aaa ok", mutta kaipa se juontaja sitten huomasi etten italiaa osannut, tokaisi jotain ja jatkoi patsasteluaan.

Ekskursioista odotetuin oli Etnalla käynti. Vajaan parin kilometrin korkeudessa oli varsinainen turistialue myymälöineen, ravintoloineen ja jokusine kraatereineen. Ylemmäskin pääsi, joten sinne siis. Ensin taitettiin matkaa pienillä koppivaijerihisseillä. Jämähti systeeminsä puolessa matkassa ja siinä sitten tovi kiikuttiinkin maisemia ihastellessa ja ihmetellessä että jokos se siesta alkoi, mutta jatkuihan se matka siitä sitten. Ylhäällä pääsi siirtymään maastokuormurin kyytiin, jolla sitten laavakiven keskellä taitettiin vielä pidempi tovi matkaa. Perillä kylmä viima puhalteli ja maisemat olivat kuin vieraalta planeetalta. Kraaterit olivat hienoja ja niiden laitoja keirrellessä sai vulkaanisessa sorassa olla tarkkana mihin astui. Antoi helposti periksi jalkojen alla eikä rinteisiin tipahtaessa olisi enää kellään ollut hauskaa. Vähän jos pintaa kuoputti, niin johan jo kivet olivatkin lämpimiä, sopivat hyvin näppien lämmittelyyn tuolla kylmyydessä. Sulaa laavaa ei näkynyt eikä rikkikään haissut kuten Santorinin tulivuorella, höyryä kyllä maasta ja kraatereista puski runsaasti.

Taorminassa käytiin bussilla pariin otteeseen. Paikka on rakennettu komealle paikalle vuoren päälle ja on sinänsä Giordino-Naxosta miellyttävämpi ulkoisesti, joskin turistisuosiostaan johtuen myös selvästi kalliimpi. Kreikkalainen teatteri oli komea ja puutarha viihtyisä psykoottisine papukaijoineen. Yksi päivä vierähti myös suuremmassa kaupungissa, Cataniassa. Hienoja rakennuksia ja paljon kauppoja. Hienoin paikka siellä oli kuitenkin kiivastahtinen kalatori, jossa myyjät kaupittelivat miekka-, hai-, muste- ja muita kaloja ja mereneläviä. Reippailla otteilla tyhjensivät ylimääräiset nesteet pois tyhjenneistä kalasammioistaan suoraan ostajien nilkoille, joten tarkkana sai olla. Kovasta kaupustelusta huolimatta jätettiin tuliaiskalat ostamatta.

Että sellaista ja paljon muutakin. Mukava oli matka taas ja kohde oli mieluisa. Ehkä Taormina olisi ollut mieluisampi majapaikkana, mutta eipä G-N:kään lainkaan hullumpi ollut.

Reissu heitetty

Reissu on onnellisesti ohi ja tässä nyt vielä vähän juttua.

Hampurissa tuli illalla otettua olutta ensimmäistä kertaa koko reissulla pieneen humalaan asti. kuuntelin korvakuulokkeilla musiikkia koneelta ja kittasin illan aikana 12 puolen litran pulloa olutta. Ilmeisesti tästä rohkaistuneena, sain yöllä päähäni laittaa tekstiviestin Janille. Last of the Mohicansin scorea kuunnellessani muistin kun Jan sitä aikanaan haukkui ( muistatte varmaan Janin, kävi aikanaan chatissa) ja nyt pikkupierussa se kuulosti itsestäni ihan kelvolliselta ja suorastaan mahtipontiselta. Koin sitten tarpeelliseksi kommentoida sitä heti välittömästi Janille. No Jan vastasikin välittömästi ja viestistä päätellen ei edes suuttunut myöhäisestä ajankohdasta. Parit viestit vaihdeltiin ja muistin kertoa myös, että Vekalla on kova ikävä.

Aamulla nukuin melkein puoleenpäivään asti ja ensimmäistä kertaa silmiäni raottaessa ajattelin, että voi prkl, olisko sittenkin pitänyt ottaa pari vähemmän. No ei siinä mitään ihmeempää krapulaa sitten lopulta onneksi ollutkaan. Nopeat aamupesut ja kiireellä pakkaamaan loppuja tavaroita. Vaimo tosin oli jo noussut aiemmin ja pakannut suurimman osan, on ne kivoja nuo vaimot!

Autobahnalla viimeistään karisivat loput unihiekat silmistä. Porukkaa oli taas paljon liikenteessä ja pientä ruuhkanpoikastakin nähtiin. Pysähdyttiin "aamiaiselle" ensimmäiselle lepopaikalle ja Saksan tyylin mukaisesti, siellä levikkeellä vuorotteli joku kolmesta ravintolasta ja tällä kertaa arpa sattui Burger Kingille. Söin elämäni huonoimman hampurilaisen, ylisuuret ranskalaiset ja vetisen kokiksen.

Pysähdyimme Lyypekissä ennen Travemundeen asti ajamista. Viimein löytyi Saksalainen kaupunki, joka oikeasti oli todella hieno. Vanhoista rakennuksista ja miljööstä näki heti, että tällä kaupungilla on pitkä historia. Myös yleisilme oli siisti ja kaikki rakennukset hyvässä kunnossa ja maalissa. Löydettiin puolen tunnin kiertelyn jälkeen parkkipaikka ja lähdettiin kävelemään kaupungille. Päädyttiin yhteen todella isoon kirkkoon ja kierreltiin siellä sisällä muitten turistien mukana. Kirkon nimeä en muista, mutta kyllä se ihan luterilainen oli, oven viereisen kyltin mukaan. Siellä oli iso rivi jotain pyhiä ukkoja haudattuna holveihin ja niitten prameat arkut näkyivät yleisölle kaltereiden läpi. Kaikki maalaukset ja veistokset olivat vanhoja lihavia ukkoja, joille sormiin oli piirretty tai veistetty suunnilleen 2 sormusta per sormi. Näyttivät tosi nöyriltä herran palvelijoilta.

Samassa pihapiirissä oli jossain kirkon lisärakennuksessa luonnontieteellinen museo ja sinne mentiin seuraavaksi. Lipunmyyjä kysyi luukulla saksaksi, että oletteko Tanskasta vai Ruotsista? Ei tuo ihmeemmin yllättynyt vaikka kerroimme olevamme Suomesta. Suomalaisia ei muuten itse nähty koko reissulla Puolan jälkeen kuin vasta Travemundessa. Itse museo oli pääasiassa kokoelma erilaisia fossiileja, jotka olivat jaettu geologisen ajanlaskun mukaan. Näyttelyn hienoin artikkeli oli tuo kuvassakin näkyvä sisäpihalle sijoitettu luuranko. Kuka tietää mikä eläin? Yhdellä osastolla oli teemana hylkeiden suojelu ja ennakkovaroituksista huolimatta osa kuvista teki hieman heikkoa. Ihan kiva museo siitäkin huolimatta, että suurin osa opastauluista oli vain saksankielellä.

Ajeltiin siitä sitten viimeiset 20km Travemundeen ja käytiin syömässä. Siellä oli jotkut juhlat menossa kaupungilla ja parkkipaikan saaminen oli taas vaikeaa. Pyörittiin jonkun aikaa keskustassa ja käytiin muutamassa kaupassa. Viimein kello oli sen verran, että lähdettiin satamaan ja lähtöselvitykseen.

Lähtöselvityksessä kuluikin sitten taas 4 tuntia jonossa. Eihän siihen olisi pakko ollut niin aikaisin tulla, mutta eipä tuolla kaupungillakaan jaksanut enää maleksia. Olin jo mielestäni ostanut kaikki tuliaisjuomiset pikkukaupoista ja ajattelin niitten riittävän. Sitten huomasin edellä olleen matkailuauton kuljettajan roudaavan päärakkennuksen lasitunnelia pitkin ostoskärräillä kaljalaatikoita! Koko aikana en ollut missään nähnyt myytävän kaljalaatikoita, joten päätin lähteä tuota samaista lasitunnelia pitkin tutkimaan, että mistä moisia oli löytynyt. No siellähän oli ns. taxfreemyymälän tapainen iso kauppa, josta kupongin allekirjoittamalla sai viinaksia ostaa maasta pois vietäväksi ilman pullopanttia. Ostin 5 laatikkoa Harbour silver merkkistä Tanskalaista olutta hintaan 4,99€ per laatikko ja 2 laatikkoa coca-cola zeroa hintaan 5,65€ per laatikko. Sain ne mahtumaan juuri ja juuri auton takapenkille.

Laivaan päästiin hieman ennen puoltayötä ja siitä suoraan nukkumaan. Seuraava päivä laivalla oli todella tylsä ja ei siellä oikeastaan ollut mitään tekemistä. Illan kohokohta oli 22€ hintainen buffet päivällinen, joka oli suorastaan surkea, ainakin jos sitä vertaa vastaavaan ruotsinlaivoilla tarjottavaan. Ainoa lohtu oli hytin telkkarista ilmaiseksi näkyvä Canal Hits kanava, josta tuli katsottua 3 leffaa.

Tiistaina oltiin aamulla Suomessa ja ajeltiin reissun viimeiset kilometrit kotiin. Reissussa oli kivaa, mutta niin oli kotonakin!

kilometrejä tuli yhteensä noin 4700 ja telttaöitä noin 0 kpl. No tämä nyt oli oma valinta molemmissa tapauksissa. Reitti osoittautui erittäin sopivan mittaiseksi ja mitään ihmeempää kiirettä emme mielestämme kokeneet. Kahtena päivänä ajettiin yli 600km siirtymät ja se alkaa olla siinä rajoilla, että onko vähän liikaa, riippuu tiestä. Rahaa oli ajateltu menevät 3-5 tonnia ja nyt näyttää siltä, että sitä meni kaiken kaikkiaan juurikin tuo 3 tonnia. Hotelleja testattiin 10 kpl ja osassa oltiin 2 yötä peräkkäin. Sniiduilu ei ole meidän juttu, joten hotellitkin oli valittu lähinnä niitten mukavuuksien mukaan, ei hinnan. Booking.comin käyttö pitkin reissua oli erittäin luonteva tapa valita hotelleja. Ei tarvinnut liikaa suunnitella etukäteen ja silti kaikki oli valmiina uuteen kaupunkiin saavuttaessa, eikä aikaa tuhlaantunut etsiskelyyn. Hyvin tuntui riittävän huoneita vaikka kesken lomakauden muutaman kerran varattiin huone vasta saapumispäivän aamuna. Erittäin mukava reissu! Tykättiin todella paljon ja varmasti lähdetään joskus uudelleen. Etenkin ns. edulliset maat Puola ja Slovakia olivat kivoja kun siellä kaikki oli niin halpaa. Suosikki silti oli ehken Italia. Mielettömän hyvää ruokaa ja kiva leppoisa elämänmeno.


Harry

Tänne Jarkko voi kertoa miksi sillä on APPLE!

Otin kuvan todisteeksi!

Tänne Samppa voi kertoa miksei moikannut (Osa 2)!

Ilmeisesti minun ja Sampan väliset välit eivät VIELÄKÄÄN ole niin talkattuja, kuin luulin.
Ei! Ne on tulehtuneet edelleen! Märkii!!
Jotenkin aavistelin että olisi vihdoin ilo nähdä ja paiskata kättä, mutta ei niin ei! Kadulla soitteli ja jutteli kaverilleen ja esitti että ei minua tunnista!

Otin kuvan todisteeksi!

ATEENA09

No hei vaan kaikki Giorgiot ja Gerperokset,

tässä teidän Zeuksenne, takaisin matkalta .. eli olen ollut travellaamassa.
Ateena on nyt nähty ja kadut tuli keskustassa tutuiksi, jopa niin paljon että viimeisenä päivänä oli tylsähköä kävellä samoja paikkoja.
Tätä reissua osaa jo arvostaa enemmän kuin Roomaa. Ateena oli paikkana oikein mukava ja iloisia hetkiä oli monia.


1. päivä Ateenassa oli lyhyt.
Kone laskeutui ilta yhdeksän aikaan, koska lento oli myöhässä 1h 20min. Eipä siinä mitään kuitenkaan kai kinda dunno. Lentokentältä tuttuun tyyliin taksi ja kuski tunsikin hotellin entuudestaan. Iltaliikenne oli hiljainen ja perille päästiin niin nopeasti että kuski näki aiheelliseksi kusettaa 10 euroa (meni muka tullimaksuihin ja matkatavaroiden takia). 28 euroa muuttui siis 38 euroksi.
Taksin pysähdyttyä ovimies kiirehti paikalle ja samantien alkoi utelemaan että paljonko maksoimme ja kertoi että jotkut ovat jopa 60-70 euroakin maksaneet.
Hotelliin aulaan kun pääsi niin suu loksahti auki. Canelle ja Sampalle kuvailinkin tunnetta kuin olisi ollut Axel Foley joka saapuu Beverly Hillsin Copissa hotelliin ekaa kertaa.
No pienen huoneessa olon jälkeen lähdimme pienelle lenkille katsomaan katuja. Lähdimme tosin väärään suuntaan ja saimme eteemme vain tylsiä roskaisia katuja. Yksi 24/7 ruokala löytyi jossa söimme edullisesti ihan paikallista ruokaa.

2. päivä alkoi varhain.



Herätys jo 7 aikoihin ja buffet-aamiaiselle, joka oli vallan riittävä. Toki viikon aikana tuli pekonit ja marmeladit tutuiksi, jopa niin että tympi kahtena vikana aamuna.
Liian aikainen herätys kostautui hämäävällä tavalla. Koko kaupunki ei ennen 09:00 ole herännyt yhtään, siksi Plakan-alue näytti melko mukavalle mutta hiljaiselle. Kun takaisinpäin kävelimme olikin kello sen verran että ei paikkaa entiseksi tunnistanut. Kaikki kojut olivat heränneet ja auenneet ja eloakin oli paljon enemmän. Tämä toki oli pientä verrattuna samaan alueeseen illalla. Mahtava paikka joka vastaa Rooman Trasteveren aluetta (johon viime vuonna rakastuimme).
Plakan sivukadulla ostin ensimmäisen Pita Gyroni, joka oli samalla myös koko matkan paras. Kooltaan se ei ollut isoin ja paksuin, mutta maultaan sitäkin ihanempi.


Illalla vielä söin lisää Gyroa, mutta tämä oli ravintolassa ja oikein lautaselta riisin kanssa.

3. päivä Ateenassa.
Tarkoitus oli aloittaa päivä käymällä Ateenan Kansallispuutarhassa, joka olikin melko masentava esitys. Kuivaa siellä täällä ja kuraisia lammikoita, joissa ui hylättyjä (?) punakorvakilpikonnia.
No yksi perkeleen iso puu siellä oli:


Alueella oli myös paikallinen pieneläintarha, joka sekin oli melkoinen ilmestys.
Kohokohtana oli aasi joka kuivalla kurkulla huuteli perään.
Perusmenoa sitten iltaa kohti. Pienet unet ja takaisin katsomaan paikkoja.
Totta kai piti myös Pita Gyro ostaa, kuvassa oleva paikka muodostuikin vakiopaikaksi:


4. päivä koitti jo.
Herätys, suihkuun, aamiaiselle (pekonia, munaa, makkaraa, croisanttia, vähän omenapiirakkaa, kahvia) ja ulos. Tällä kertaa tarkoitus mennä katsomaan merta ja köllimään rannalle.
Note to self: Rannalle ei kannata ottaa paljoa kamaa mukaan että voi olla rennommin. Tyhmää oli vain vuorotellan käydä suolavedessä, kun toinen jäi kasseja ja tavaroita vahtimaan.

Parasta koko reissussa oli paikallisten IIISO riita. Tiedä sitten mistä alkoi, mutta yksi setä siinä karjui niin että sylki valui alahuulesta. Sitten ilmeisesti oli tavaroita kadonnut ja syytti kauempana olevaa naista, tämä alkoi huudon takaisin. Lisää ihmisiä liittyi mukaan riitaan. Täysin sivussa ollut mies, joka täytteli kokoajan rauhallisesti sanaristikkoa, yhtäkkiä alkoi myös huutamaan. Kuolaava mies heitti vettä naisen päälle ja se sai aikaan että kännykät vedettiin esiin. Tämä taas sai aikaan sen että kuolaava mies vetäytyi kisasta, muiden jatkaessa riitaa vielä hetken aikaa.
Tämä riitti viihteeksi, alkoi taas tylsyys ja päätimme mennä hotellin uima-altaalle.

Illalla Plakaan ja Akropoliin juureen kattoravintolaan. Palvelu oli paskaa ja hidasta, yritettiin tyrkyttää kreikkalaista salaattia josta nimenomaan kieltäydyimme aiemmin ja ja ja .. no grillilajitelma oli hyvää lihaa, oikein hyvää.

5. päivä ja Akropolis!
Siellähän se korkea kaupunki oli kummitellut taustalla koko matkan ajan, joten jo olikin aika se nähdä. Pienen jonotuksen jälkeen (lippu 12e jolla pääsee useisiin eri raunioipaikkoihin ympäri kaupunkia) sisään ja aloitettiin kiipeäminen. No totuus on että kiipeäminen on väärä sana, sellaista ylämäkeä se vain on, mutta kyllä 40 asteen paahteessa hiki tuli.
Monia pikkuisia kyhäelmiä oli matkan varrella, mutta ei niistä mikään saanut aikaan mitään VAU-ilmiötä.


Ylös kun pääsi niin kyllä maisemat oli komeat.
Rakennuksia on paljon siellä, en jaksanut kaikkia laskea:


Olut maistui kipuamisen jälkeen ja sen jälkeen toki makaamaan uima-altaalle:


6. päivä .. shoppailupäivä .. Sannalle.
Minähän en mene ostelemaan ulkomaille. Ruokaa ja juomaa, niihin saa rahaa menemään ihan tarpeeksi. Sanna se toki sekosi kun elokuu on ale-kuukausi Ateenassa. Halpaahan siellä oli ja usemman nyssäkän hotelliin kantoi ja yhteislasku oli vain n. 80e.
Itse olin kiltti ja roikuin mukana. Yllättävän tuskatonta se oli.

Illalla sitten hotellin edessä sijaitsevalle Zeuksen Temppelille.



Myöhemmin söin reissun paskimman Pita Gyron.
Ajattelin herkutella, ostin Double Pita Gyron .. nimestä päättelin että se on tuplasti isompi .. Paskan vitut! Siinä oli kaksi pitaleipää päälekkäin ja täytteenä oli mm. ranskanperunoita:


No nälkähän tuolla ei oikein tule koskaan, sen kuumuus saa aikaan joten tuollainen 1.90e maksava kääryle riittää koko illalliseksi. Loput rahat voi käyttää vaikka lasilliseen terassilla.

7. päivä (viimeistä viedään).
Aamiaisen jälkeen heti altaalle ja siellä niin pitkään kun jaksaa.
Tämä oli yllättäen se mitä tulee ikävä.
Taivaallinen olo on maata pehmustetulla aurinkopedillä, poltella sikaria, juoda drinkkiä ja lukea kirjaa. Kuuma? Hyppää altaaseen ja taas jaksaa istua.


Vaikka olenkin kalpea kuin aave niin vasta nyt paloin. Sekin oli vain että aurinkorasva oli loppu ja maha kärähti punaiseksi. Onneksi ei sattunut alkumatkasta tämä.

Koko viikon mietin yhden komean kotsan otsamista. Olin pihi ja en halunnut siihen 15 euroa laittaa, mutta pakko se oli sitten ostaa.


Tuo päässä kelpasi sitten rehvastella hotellin aulassa:


Viimeinen päivä ..
Kamerasta loppuikin akku, juuri kun olimme lähtemässä hotellista joten mitään jäähyväiskuvia ei juuri ole. Piti laukku viedä metroasemalle säilöön, mutta totta kai kaikki olivat varattuja ja koko päivän sitten raijasin matkalaukkua.
No oikeastaan kaikki meni hyvin. Sanna kierteli kauppoja ja minä istuin penkeillä, polttelin sikaria ja luin kirjaa. Imin viime hetket tunnelmaa sisään ja pieni haikeus iski.

Lopuksi voin sanoa että matka oli onnistunut.
Vain taksikuskin kusetus ja tyly palvelu yhdessä ravintolassa tummensivat onnistunutta matkaa. Hyviä asioista on paljon enemmän, pienet asiat oli kivoja: Herkulliset Jääkahvit, halvat Gyrot, Mahtava kahvila joka tarjoili upeita Creppejä, ystävälliset ihmiset, kauniit naiset.
Voisin mennä toistekin.

Saksa, Kassel ja Hampuri

Viimeinen ilta hotellissa, Hampurissa. Tänään ajeltiin reilut 300 km Kasselista, jossa oltiin edelliset 2 yötä. Ruuhkassa päästiin tottakai matelemaan tänäänkin.

Bernistä mentiin jokunen päivä sitten vaimon tädin luo Bigleniin sukuloimaan pariksi päiväksi. Siitä nyt ei ole mitään ihmeempää kerrottavaa, ihan kivoja ihmisiä, mutta tylsäähän siellä oli meikäläisellä. Pieni maalaiskylä ja ei edes nettiin päässyt omalla koneella. Muutenkin aktiviteetit siellä olivat lähinnä rupattelua niistä ja näistä ja kyllähän sitä nyt tuon 2 päivää jaksoi. Maksimoin kurjuuden viimeisenä iltana ja katsoin sängyssä läppärillä Sampalta ostetun x-filesin uusimman leffan ja se se vasta paskaa olikin.

Biglenistä ajettiin reilut 600 km helteessä Kasseliin. Ei tykännyt vaimon vatsa moisesta ja näin ollen laatta lensikin 500 km jälkeen matkapahoinvointilääkkeestä huolimatta. No onneksi oli muovipusseja matkassa ja sotkulta vältyttiin.

Toisena päivänä käytiin keskustassa pyörimässä autolla joku vajaa tunti ja kun ei oikein keksitty mihin mennään, niin tultiin pois. Kierreltiin sitten kauppoja siinä esikaupunkialueella hotellin läheisyydessä ja käytiin syömässä. Kasseli oli muutenkin aika mitäänsanomattoman näköinen paikka. Kaupungistahan pommitettiin 90% paskaksi toisen maailmansodan loppumetreillä ja sen vuoksi keskusta onkin lähinnä 40-50 lukujen vaihteessa rakennettua ja aika rumaa.

Tänään kaahattiin tänne Hampuriin, kivassa pilvisessä, mutta lämpimässä kelissä. Alun ruuhkassa seisoskelun jälkeen päästiin nyt ekaa kertaa laskettelemaan autobahnalla kunnon vauhtia. Täytyy tässä nyt hieman kehua tuota Passattia! Nopeutta GPS:n mukaan tasan 190 km tunnissa ja voi että miten tasaisen rauhallista kyytiä! Ei huojunut, ei tärissyt, eikä konekaan ulvonut mitenkään häiritsevästi. Olis muuten kulkenut kovempaa jos olis halunnut oikein vinguttaa!

Oltiin perillä hotellissa kolmen maissa iltapäivällä ja nopean sisäänkirjautumisen jälkeen lähdettiin autolla etsimään kauppaa tästä läheltä. No sitä ei alkuun meinannut löytyä ollenkaan, kunnes viimein löytyi paikallinen Lidl. Lastattiin siellä kärry täyteen viinaa ja kaljaa ja paineltiin kassalle. No ylläri olikin sitten se, että visa ei käynytkään maksuvälineeksi, joten eikun etsimään pikapankkia. TomTomin avulla se löytyi nopeasti 500m päästä ja käteisen noston jälkeen saatiin ostokset maksettua. Miellyttävän hintaista oli viina Lidlissä kun esim. 0,7 l viinapullo 38% vehnäviinaa maksoi 4,99€.

Huomenna ajellaan vielä reilu 80 km Travemundeen ja koetetaan maleksia päivä kaupungissa. Laivaan pääsee aikaisintaan 23:00 joten saattaa tulla pitkä päivä. Valmistaudun siihen tänään juomalla kaljaa!

Viimeinen reissupäivitys ja mietteet koko hommasta sitten kotosuomesta ensi viikolla.

Harry

Italia, Passo Stelvio ja Sveitsi, Bern

Tänään satoi vettä kokopäivän ja niin muuten satoi melkein koko eilisenkin. Tästä huolimatta reissu on edennyt 640km ja viimeinen viikko lomasta on alkanut. Viime päivityksessähän tarinan päähenkilöt olivat lähdössä huimalle alppitielle ilman sen suurempia suunnitelmia seuraavasta majapaikasta, joten palataan siihen.

Riva del Gardassa 2 päivää hujahti kuin huomaamatta ja oli aika jatkaa matkaa. Riva oli kyllä mukava pikku kaupunki ja voi että miten hyvää ruokaa sieltä sai, tosin niin on saanut muualtakin Italiassa. Pakattiin aamulla laukut kymmenen maissa, syötettiin GPS:lle Passo Stelvio suunnaksi ja eikun matkaan. Alku oli sitten taas hitaanpuoleinen, sillä törmättiin taas tähän lomakauden ruuhkaan. Tie Rivasta kohti Alppeja lähti suoraan ylös vuorenrinnettä pitkin ja tätä tietä mutkiteltiin kävelyvauhtia muiden kanssa jonossa. Ylhäällä vuorella tie jakaantui useammasa risteyksessä ja näin ollen myös ruuhka katosi. Reitti kohti vuoria mutkitteli Pohjois-Italian maaseudulla ja reitillä oli lukemattomia viiniviljelmiä ja muita peltoja, aika idyllistä.

Parin pikkukylän jälkeen tultiin tienristeykseen, josta käännyttiin kohti Passo Stelvion alppitietä. Tie alkoi aika varovasti, eikä pahoja nousuja tai mutkia näkynyt. Parinkymmenen kilsan jälkeen tultiin pieneen vuoristokylään, jossa oikeastaan nähtiin ekaa kertaa lähestyvät vuorten huiput. Alkumatkan kun oli puusto peittänyt maisemat lähes tyystin. Kylästä lähti vanhahkon näköinen tuolihissiviritelmä ylös näköalaravintolaan ja kun hintakaan ei ollut edestakaiselle matkalle kuin 11€ per nuppi, niin päätettiin käydä vilkaisemassa. Ja voi pojat millainen kokemus se hissimatka oli! Se helkkarin tuoli heilui lähdön jälkeen varmaan minuutin ja olin aivan varma että pudotaan alas. Siitä se kuitenkin rauhoittui ja ehjänä päästiin ylös asti. Komeat oli näkymät ylhäältä noin 1900m korkeudesta, kannatti tulla. Hetken ihasteltiin maisemia ja juotiin limpparit ylhäällä ravintolassa, sitten taas siihen helvetinkoneeseen ja alas samanlaisen heilunnan kera.

Ajeltiin siitä parikummentä kilsaa eteenpäin ja sitten tultiin viimein sen kuuluisan mutkittelevan osuuden alkuun. En ole ikinä ajanut edes lähellekkään moista tietä autolla. Mutkat olivat niin tiukkoja, että niihin joutui jo vastaantulevasta liikenteestäkin johtuen vaihtamaan aina ykköstä silmään. Matkalla ylös meidät ohitti arviolta 50 moottoripyörää ja me ohitimme melkein yhtä monta polkupyöräilijää. Keli oli mahtava ja siksi tie täynnä porukkaa. Viimein tultiin huipulle 2760m korkeuteen ja pysähdyttiin lähimmän hotellin pihaan ihastelemaan ja valokuvaamaan maisemia. Näin teki noin 200 muutakin ihmistä ja hulina oli melkoinen.

Kävin huvikseni kysymässä siitä lähihotellista, että olisiko siellä vapaita huoneita ja mihin hintaan (ajattelin että on liian kallista). Vapaata oli ja hinta 2 hengen huoneesta 110€ (sis. illallisen! ja aamiaisen), eli ei paha, joten päätettiin ottaa huone. Täyteltiin siinä papereita respassa ja annettiin passit tiskin yli omistajapariskunnan rouvalle, joka heti totesikin "ahaa, siis suomesta". Sitten hän kertoi että oli juuri miehelleen selittänyt, että ei tunnistanut mitä kieltä me puhuimme keskenään. Hotellin isäntä itse oli kova alppihiihtofani ja kertoi heti että Kalle Palanderin isä kävi aikanaan heillä useina vuosina peräkkäin vieraana. Nyökyttelin siinä sitten kiinnostuneena ja tokaisin, että "sehän taisi kuolla tuossa keväällä". No olisin tuon tietysti voinut näin jälkeenpäin ajateltuna jättää sanomattakin, sillä ukkorukka selvästikin järkyttyi uutisesta. Kyseli vielä monta kertaa, että ihan oikeesti? Sanoin että näin muistelen lukeneeni, mutta en nyt mene vannomaan, kun rupesin jo itsekin epäilemään omaa muistiani. No äsken sen koneelta tarkastin ja näin ikävästi on tosiaan päässyt käymään keväällä.

Kannettiin laukut portaita ylös hotellihuoneeseen ja moinen pikku matka jo meinasi käydä hengen päälle. Liekkö tämä noin 3km korkeus vaikuttanut. Eukko kävi päiväunille ja minä läksin kameran kanssa ulos ja kävelin reilut 500m vielä ylemmäs Tiibet nimiseen kahvilaan...kaljalle. Parin kaljan ja noin parinkymmenen foton jälkeen palasin hotellille ja aloimme valmistautumaan illalliselle. Se olikin sitten kummallinen illallinen, kun ei ollut missään ennakkotiedoissa mainittu, että se sisältää 6 ruokalajia! Hyvää oli ja kaikki tuli syötyä! Sen jälkeen istuskeltiin hotellin baarissa tovi ja 2 olutta enempää ei enää mahtunut, joten joudettiin takaisin huoneeseen ja nukkumaan.

Aamu valkeni sateisena ja pilvisenä. Käytiin aamiaisella ja kuitattiin itsemme ulos hotellista. Pihalla oli hurjan näköistä kun eilinen hieno näköala oli peittynyt pilveen, oltiin pilvien yläpuolella. Alastuloreitti vuorelta ei ollut ihan niin huima kuin nousu, mutta ei paljoa muutakaan. Hulluinta oli parit vanhat tunnelit, joissa ei mahtunut kulkemaan 2 autoa rinnakkain. Tunnelliin mennessä et nähnyt onko kukaan tulossa vastaan vai ei, joten jos oli, niin sitten peruuteltiin puolin ja toisin.

Alhaalla laaksossa oli sitten taas pieniä vuoristokyliä toinen toisensa jälkeen ja vesisateesta huolimatta maisemat olivat jälleen kerran uskomattomia. Ajeltiin paikallisen Levin (Bormio) läpi kohti Tiranoa, jossa etukäteen oli ajateltu pysähtyä ja yöpyä. Kello oli siinä vaiheessa kuitenkin niin vähän ja paikka näytti kovin pieneltä, joten päätettiin jatkaa matkaa Sveitsin puolelle Luganoon. Tomppa ajatti meitä taas lyhintä reittiä ja hieman yllätyttiin kun huomattiin olevamme Comojärven rannalla ja navigaattori vaati meitä ajamaan lautalle. No näin tehtiin ja 15€ hintaan päästiin yli autoinemme. Meiltä puuttui Sveitsin "vignette" tuulilasista, joten laitoin reittivalinnaksi tomppaan maksullisia teitä välttelevän reitin. Se tarkoitti taas sitä, että mentiin todella pieniä teitä pitkin ja rajanylityskin tapahtui keskellä metsää. Rajan jälkeen pysähdyttiin heti ensimmäiselle Shellille ja ostettiin tietarra ikkunaan, maksoi 26 euroa.

Luganossa mentiin lähimpään hotelliin ja kyseltiin hintoja 2 hengen huoneesta. 189€ per yö oli meille liian kova hinta ja piti keksiä jotain muuta. Kysyin tytöltä mahdollisuutta netin käyttöön ja tämä onnistuikin maksua vastaan hotellin yrityskeskuksessa. Booking.comista selvisi nopeasti, että tarjolla ei ollut näin nopealla aikataululla kuin kalliita huoneita, joten piti keksiä jotain muuta. Katseltiin parin muun kaupungin tarjonta ja Bernistä löytyi sopiva hotelli oikeaan hintaan, joten matka jatkui.

Kaikki olisikin mennyt hyvin moottoritietä pitkin ja arvioitu saapumisaika 19:15 olisi pitänyt kutinsa, mutta ei otettu taaskaan huomioon sitä yhtä asiaa, ruuhkaa! Vajaan 100km sujuvan ajon jälkeen liikenne pysähtyi täysin. Ei ollut mitään tietoa miksi, mutta molemmat kaistat olivat pysähdyksissä. Jono liikkui välillä 20 metriä eteenpäin ja pysähtyi taas. Näin mentiin 1,5 tuntia ja vitutus oli ankara. Lopulta syy mateluun selvisi, edessä oli 17 km pitkä tunneli ja 2-kaistainen moottoritie muutettiin liikennevalojen avulla 1-kaistaiseksi tunnelin osuuden ajaksi. Liikennevalojen jälkeen oli vielä poliisi kyttäämässä kaikkien tuulilasit maksutarrojen vuoksi ja liputti surutta kaikki tarrattomat autot sivuun, joka hidasti liikennettä lisää. Päästiin viimein tunnelista läpi ja loppumatka sujui sitten taas normaalisti, mitä nyt välillä satoi ihan helkkarin kovasti.

Perillä hotelli löytyi helposti, tai niin me ensin luultiin. Hotelli vaikutti aivan perkeleen isolta ja sitten se syy siihen selvisikin, kun käveltiin sisään painavien kassien kanssa. Se olikin helvetillisen iso ostari, jossa oli toisella laidalla se hotelli. Reitti hotelliin oli merkitty ihan minimaalisesti ja todella surkeasti, perille löydettiin kuitenkin viimein. Respan tyttö kertoi huonojen merkintöjen johtuvan kauppakeskuksesta, joka ei antanut laittaa erillisiä kylttejä. Kaikkea sitä kuuleekin. Kävin vielä siirtämässä auton hotellin paikoitukseen, kun ensin olin saanut sinne kunnon ajo-ohjeet. Parin päivän jälkeen pääsi taas nettiin ja suihkun ja muutaman oluen jälkeen uni maittoi.

Sateinen keli jatkui tänäänkin. Mentiin silti autolla Bernin keskustaan, jossa pyörittiin pari tuntia. Ei siellä mitään tehnyt sillä kelillä, joten tultiin takaisin hotellille. Päivä meni tässä ostoskeskuksessa pyöriessä.

Huomenna jatketaan kohti koillista ja mennään vaimon tädin luo 3-4 päiväksi. Sieltä sitten viikonloppuna Saksan läpi kohti Travemundea ja kotia.

Tulipas pitkät jorinat

Harry

Heinäkuun saldo

Psykopaatin jäljillä (Manhunter) 5

Alcatrazin vanki (Birdman of Alcatraz) 4
Happy-Go-Lucky 4
Kuulentojen historia (In the Shadow of the Moon) 4
Prinsessan ryöstö (The Princess Bride) 4
Sininen auto (Blue Car) 4
Pakotie (Getaway) 4-

Buffalo Bill ja intiaanit (Buffalo Bill and the Indians, or Sitting Bull's History Lesson) 3½
Harry Potter ja puoliverinen prinssi (Harry Potter and the Half-Blood Prince) 3½
Jaakobin painajainen (Jacob's Ladder) 3½
Ja Oscarin saa... (For Your Consideration) 3½
Kauhea kankkunen (The Hangover) 3½
Keikkakuski (The Driver) 3½
Ken tuuleen kylvää (Inherit the Wind) 3½
Paahde (Holes) 3½
Street Fighter (Gekitotsu! Satsujin ken) 3½
Usva (The Fog) 3½
Videodrome 3½
Viimeinen aalto (The Last Wave) 3½
Viimeinen tango Pariisissa (Ultimo tango a Parigi) 3½
Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (The Cook the Thief His Wife & Her Lover) 3+
Olipa kerran supersankareita (De Superman à Spider-Man: L'aventure des super-héros) 3
Return of the Street Fighter (Satsujin ken 2) 3
Tehtävä Alpeilla (The Eiger Sanction) 3
Brüno 3-

Pineapple Express - Pilvinen pakomatka (Pineapple Express) 2½