Lomaviikko vilahti äkkiä ohi, mutta niinhän ne aina tuppaavat tekemään. Nerja oli mukavanoloinen pienehkö rannikkokaupunki ja tekemistä siellä kyllä riitti viikoksi vallan mainiosti.
Huoneisto oli tilava ja hyvällä paikalla. Meri näkyi parvekkeelta eikä varsinaiseen keskustaankaan kauaa kävellyt. Vaikka kaksio olikin kovin siisti, niin kävi siellä sentään muutama kutsumaton vieras. Yhtenä aamuna kylpyhuoneesta kuului kirkaisu (no se ei ollut vielä se kutsumaton vieras, vaan Satu). Menin katsomaan että mitäs sieltä mahtaakaan löytyä ja ammeen reunalla vipelsi isoin ötökkä mitä olen koskaan nähnyt. Kokoa oli yli kuin pienellä jyrsijällä ja möttiäisen vierellä ammeen pohjatulppakin näytti pieneltä. Kamppailua ei ehtinyt syntyä, kun torakan irvikuva livahti itseään selvästi pienikokoisemmasta ammeen ylivuotoreiästä pois vilkutelleen sieltä vielä hetken tuntosarvellaan hyvästeiksi. Saman päivän iltana kun palailtiin kämpille, niin siellähän oli ammeessa toinen edellistä vähän pienempi viikari. Sitä tempaisin sandaalilla päähän ja kuolo korjasi ötökän. Väkivallanteko lopettikin kyläilyt sitten siihen, lisää niitä ei enää matkan aikana näkynyt.
Rannalla löhöiltiin vain pariin otteeseen, muuten tuli kierreltyä melkoisesti. Nerjan lähellä sijaitsivat komeat tippukiviluolat, joita piti käydä vilkaisemassa. Pimeää ja kosteaa siellä oli kuten kunnon luolassa kuuluukin ja tippukivimuodostelmat olivat kyllä hienoja. Granadassa pikaisen kaupunkikierroksen lisäksi tuli tutustuttua Alhambran palatsiin ja sen puistoalueeseen. Kauniin paikan olivat maurilaiset aikoinaan rakentaneet.
Malagassa tuli kierrettyä vanhan kaupungin putiikeissa ja nähtävyyksistä ensin kohdalle osui massiivinen katedraali. Sen museopuolella kummastusta aiheutti yksi pyhäinjäännöksistä. Lopulliseksi arvioksi jäi se, että kyse taisi olla palasesta pyhimyksen kuivunutta päälakea. Picassomuseo oli myös kiinnostava kohde. Turvatoimet siellä olivat lentokenttätasoa. Laukut ja kamerat piti jättää lippupisteessä narikkaan, jossa tavarat myös läpivalaistiin. Jokaisessa
näyttelysalissa oli mustapukuinen henkilökunnanedustaja vahtimassa vierailijoita, joten näppituntumaa ei teoksiin tullut otettua.
Mitäs vielä muuta kuin aina niin osuvat peruslatteudet: ilmat olivat lämpimät, ruoka hyvää ja hinnat taas kerran Suomen vastaaviin verrattuna huomiotaherättävän halpoja.
Huoneisto oli tilava ja hyvällä paikalla. Meri näkyi parvekkeelta eikä varsinaiseen keskustaankaan kauaa kävellyt. Vaikka kaksio olikin kovin siisti, niin kävi siellä sentään muutama kutsumaton vieras. Yhtenä aamuna kylpyhuoneesta kuului kirkaisu (no se ei ollut vielä se kutsumaton vieras, vaan Satu). Menin katsomaan että mitäs sieltä mahtaakaan löytyä ja ammeen reunalla vipelsi isoin ötökkä mitä olen koskaan nähnyt. Kokoa oli yli kuin pienellä jyrsijällä ja möttiäisen vierellä ammeen pohjatulppakin näytti pieneltä. Kamppailua ei ehtinyt syntyä, kun torakan irvikuva livahti itseään selvästi pienikokoisemmasta ammeen ylivuotoreiästä pois vilkutelleen sieltä vielä hetken tuntosarvellaan hyvästeiksi. Saman päivän iltana kun palailtiin kämpille, niin siellähän oli ammeessa toinen edellistä vähän pienempi viikari. Sitä tempaisin sandaalilla päähän ja kuolo korjasi ötökän. Väkivallanteko lopettikin kyläilyt sitten siihen, lisää niitä ei enää matkan aikana näkynyt.
Rannalla löhöiltiin vain pariin otteeseen, muuten tuli kierreltyä melkoisesti. Nerjan lähellä sijaitsivat komeat tippukiviluolat, joita piti käydä vilkaisemassa. Pimeää ja kosteaa siellä oli kuten kunnon luolassa kuuluukin ja tippukivimuodostelmat olivat kyllä hienoja. Granadassa pikaisen kaupunkikierroksen lisäksi tuli tutustuttua Alhambran palatsiin ja sen puistoalueeseen. Kauniin paikan olivat maurilaiset aikoinaan rakentaneet.
Malagassa tuli kierrettyä vanhan kaupungin putiikeissa ja nähtävyyksistä ensin kohdalle osui massiivinen katedraali. Sen museopuolella kummastusta aiheutti yksi pyhäinjäännöksistä. Lopulliseksi arvioksi jäi se, että kyse taisi olla palasesta pyhimyksen kuivunutta päälakea. Picassomuseo oli myös kiinnostava kohde. Turvatoimet siellä olivat lentokenttätasoa. Laukut ja kamerat piti jättää lippupisteessä narikkaan, jossa tavarat myös läpivalaistiin. Jokaisessa
näyttelysalissa oli mustapukuinen henkilökunnanedustaja vahtimassa vierailijoita, joten näppituntumaa ei teoksiin tullut otettua.Mitäs vielä muuta kuin aina niin osuvat peruslatteudet: ilmat olivat lämpimät, ruoka hyvää ja hinnat taas kerran Suomen vastaaviin verrattuna huomiotaherättävän halpoja.
1 kommentti:
Sampalla on salattavaa kun ei itse kuvissa ole!
Lähetä kommentti