Millai muute

Eilen lauantaina oli teatterissa Porin nuorempaa muusikkosukupolvea esittelevä katselmus "Millai muute". Ilta alkoi Jari Laasasen valoisamman tulevaisuuden säestetyllä runonlausunnalla. Teatterin atmosfääriin tuo sopi varsin hyvin, joskin Laasasen runot eivät ainakaan itseeni erityisen kovaa uponneetkaan. Seuraavaksi päästiinkin jo itse asiaan Eleanooran Rosenholmin parissa. Makaaberipoppibändin keikka alkoi leivän orpokodista varastaneen viikarin pieksemisellä nahkavyöllä ja seuraavaksi ammutiinkin jo sotavankia kiväärillä selkään. Teatraalisuus jäi keikan aloitukseen, mutta hyvän setin heittivät. Materiaali koostui pitkälti ensi kuussa julkaistavan uuden albumin kappaleista, vanhoja biisejä taidettiin kuulla kolme.

Väliajalla virvokkeiden nauttimista taustoitti omaperäisistä soittimistaan tunnettu konejoukkio Verde. Varsinainen konsertti jatkui Kasparilla. John McGregorin ja Hakkaraisten veljesten bändi jatkaa McGregorin aiemmasta tuotannosta tuttua singer/songwriter-linjaa, tosin englanninkielisenä. Bändistä tuli hieman mieleen Elliot Smithin musiikki, tosin kahdella laulajalla ja kitaralla varustettuna. Illan päätti Kuusumun profeetta. Uuden levyn matskuun painottivat Kuusumutkin settiään, mutta mikäs siinä - hyvä levyhän se. Keikka loppui hieman kuin kesken, bändiltä olisi kuunnellut mielellään pidemmänkin vedon.

Jos jotain valittamista illasta pitäisi löytää, niin sinänsä näyttävä valoshow ei mennyt aivan nappiin. Esiintyjien takaa loistaneet kirkkaat spotit osoittivat useaan otteeseen aivan suoraan katsomoon silmientasolle, jolloin lavalle ei kunnolla pystynyt edes katsomaan. Liekö tämä ongelma viettävässä katsomossa ollut sitten vain juuri omalla kohdalla, mutta pisti se ainakin ärsyttämään.

Kasparin keikan akustisesta lopetuksesta kuvasin pienen otteen ( http://www.youtube.com/watch?v=zZsmdY2nsKg ):


Tuossa vielä Eleanoora Rosenholmin Maailmanloppu-video: