Hei vaan kaikki Samu Sirkat ja Gepetot,
tässä teidän Pinokkionne, takaisin matkalta .. eli olen travellaamassa.
Rooma on nyt nähty ja kadut tuli keskutassa melko tutuiksi, jopa niin paljon että viimeisenä päivänä oli tylsähköä kävellä samoja paikkoja.
No kenties parin päivän päästä tätä arvostaa enemmän .. Nyt on olo vain että mjoo-o, olihan se sellainen.
1. päivä Roomassa oli lyhyt.
Lentokentällä ei odottanutkaan bussi, se veti mielen mustaksi (olisi pitänyt tämä tarkistaa ennen lähtöä) ja piti hypätä taksiin. Virallisen taksin osasin onneksi tunnistaa, se ei sinänsä ollut vaikeaa. Aidot taksit ei tyrkytä itseään.
Taksikuski näytti ymmärtävän mitä sanoin ja minne halusin ja matka alkoi. Hetken aikaa oli kivaa, kunnes tuli raskas epäilys että nyt meitä ukotetaan. Matka vain kesti ja kesti ja maisemat tuntuivat olevan kortteleita ja niiden toisia päitä. Loppujen lopuksi Via Magenta löytyi ja kiroillen maksoin. Myöhemmin kyllä selvisi että ihan oikein mies ajoi, matka oli oikeasti pitkä ja Rooman tiet ovat lyhyitä ja samanlaisia. Kaiken lisäksi yölisä tuli hintaan.
Kuumuus joka iski heti kun lentokoneesta astui ulos oli pelottavaa. Olin varma että tämä johtuu vain koneen moottoreista, mutta kyllä tuo tukaluus jatkui koko matkan hotellille ja siitä terassille. Siellä pari olutta ja kiroilua vanhemmille (ne olivat paikalla pari päivää, toisen tuttavapariskunnan kanssa) ja huoneesee nukkumaan.
2. päivä .. Aamulla tapaaminen ja kauppahallin kahvilan kautta Ottavianaan ja sieltä Vatikaaniin. Tyhmiä olimme .. toki noita turneen tarjoajia on, mutta tartuimme sellaiseen koska jono oli pitkä ja halusimme nopeasti sisään, he kun sanoivat että jonon ohi pääsemme. Ilma oli kuuma, join vettä vesilähteestä ..
No tähän liittyi odottamista että tulee ryhmä tarpeeksi suureksi, sitten kävelimme takaportille ja se kesti, sitten odotimme kuuntelulaitteita, sitten odotimme että kaikki käy vessassa ja sitten istuimme kun läskiä cheerleaderia muistuttava jenkkityttö kertoi kuin pahin opettaja MichelAngelosta .. Tämä riitti meille! Nopea sisäänpääsy oli muuttunut 1½ tunnin odottamiseksi ja hylkäsimme kiertueen ja jyräsimme nopeasti museota halki, koska Sikstuksen Kappeli oli kuitenkin se tärkein.
Kyllähän se kattomaalaus oli komea, kolmiulotteisuus etenkin iski kauniisti katsojaan. Sääli vain että pitkä aamupäivä oli sen verran mehut vievä että Pietarin Kirkkoon sisälle meistä ei kukaan jaksanut, mutta aukiolla oli hieno olla. Tässä oli ensikertaa sellainen olo että nyt tässä ollaan sellaisessa paikassa josta on nähnyt vain kuvia.
Illalla sitten taksilla Trastevereen joka oli vihdoin se Rooma jota olin odottanut. Pieniä kujia, kadut täynnä ravintoloita ja ihmisiä. Tunnelma oli iloinen ja tätä vahvisti joen rannassa ollut markkinameininki (Samppa kutsuisi tätä Jazz Kaduksi).
3.päivä .. Aikaisin metroon ja Kolosseumille, mutta ennen sitä Palatinuksen kukkulalle ja iloinen olin että sinne menin. Ilma oli kuuma kuin saatana, mutta kukkuloilla oli varjoissa viileää ja tuulikin. Puissa surisi ötökät ja vettä kului, silti raunioita olisi jaksanut katsoa pidempäänkin!
Matkan pääkohde oli kuitenkin Kolosseumi joten sinne.
Lippujono oli pitkä kuin sunnuntai, mutta onneksi meillä oli tuplalippu ostettu Kukkulalta, joten jonon ohi nopeasti ja ihaileman Russel Crowen kotia. Täällä sitten toisen kerran värähti sisällä ja tuntui sille että oli oikea ratkaisu tulla Roomaan. Kolosseumi oli iso kuin mikä ja hiljaiseki veti katsoa alhaalta ylöspäin ja nähdä tuon rakennuksen koko.
Täältä sitten espanjaisille portaille, ne olivat .. portaat! Valkoiset portaat!
4.päivänä .. no mitäs tällöin oli? Oisko ollut Fontana Di Trevi .. ei tämä oli aiemmin koska joku on kuvannut minut ja Sannan. Pari vikaa päivää meni kyllä nopeasti ja katuja kierrellessä.
5.päivänä menimme Via Borgheseen rauhoittumaan ja Sanna otti aurinkoa. Minä istuin puun alla ja luin opasta. Olo oli rauhallinen ja mukava.
Kaikki meni loppujen lopuksi nopeasti ja kivahan se oli huomata että kaikki varoitukset Roomasta oli kirjoittanut vanha leski, joka pelkää kulkea helsingissäkin. Mitään negatiivista kokemusta ei ole kerrottavaksi, ellei siksi koeta sitä kun yöllä pelätyllä terminin asemalla, yksi kysyi minulta 80 senttiä!!!
Jäätelöä tuli syötyä, se oli hyvää, mutta ei sitä mitä odotin. Ei mennyt jalat alta. Kielen vei mennessään se paikallinen Espresso, jota vikana päivänä join neljässä eri paikassa. Kupin hinta vaihteli 50 sentin ja 3.50e välillä!
Huomasitteko, tuli kiire lopettaa! Täydennän varmaan myöhemmin!
Eilen lauantaina oli teatterissa Porin nuorempaa muusikkosukupolvea esittelevä katselmus "Millai muute". Ilta alkoi Jari Laasasen valoisamman tulevaisuuden säestetyllä runonlausunnalla. Teatterin atmosfääriin tuo sopi varsin hyvin, joskin Laasasen runot eivät ainakaan itseeni erityisen kovaa uponneetkaan. Seuraavaksi päästiinkin jo itse asiaan Eleanooran Rosenholmin parissa. Makaaberipoppibändin keikka alkoi leivän orpokodista varastaneen viikarin pieksemisellä nahkavyöllä ja seuraavaksi ammutiinkin jo sotavankia kiväärillä selkään. Teatraalisuus jäi keikan aloitukseen, mutta hyvän setin heittivät. Materiaali koostui pitkälti ensi kuussa julkaistavan uuden albumin kappaleista, vanhoja biisejä taidettiin kuulla kolme.
Verde. Varsinainen konsertti jatkui Kasparilla. John McGregorin ja Hakkaraisten veljesten bändi jatkaa McGregorin aiemmasta tuotannosta tuttua singer/songwriter-linjaa, tosin englanninkielisenä. Bändistä tuli hieman mieleen Elliot Smithin musiikki, tosin kahdella laulajalla ja kitaralla varustettuna. Illan päätti Kuusumun profeetta. Uuden levyn matskuun painottivat Kuusumutkin settiään, mutta mikäs siinä - hyvä levyhän se. Keikka loppui hieman kuin kesken, bändiltä olisi kuunnellut mielellään pidemmänkin vedon.
