Rokrokrok

Eilinen lauantai vierähti Ruisrockissa, johon nyt jokusen vuoden tauon jälkeen tuli taas päädyttyä. Festarireissulle sangen harvinaisesti tuli tällä erää nähtyä varsin monta bändiäkin. Päivä aloitettiin Poets of the Fallilla, joka sinänsä ihan menetteli - olkoonkin että bändin biiseihin kaipaisi enemmän vaihtelua, nyt on sama puu ollut veistelyn lähteenä ja joukosta edukseen erottuikin vain pari hitikkäämpää biisiä. Seuraavaksi esiintynyt Scandinavian Music Group vetikin sitten yhden päivän parhaista seteistä. Hyvään fiilikseen vaikutti leppoisan musiikin lisäksi toki porottava aurinko ja muutenkin kovin rento tunnelma, joka vallitsi sekä yleisön että esiintyjien keskuudessa.

Opethin keikasta tuli nähtyä vain jälkimmäinen puolisko, mutta tiukan progeileva metalli tarjosi hyvää vaihtelua päivän muulle musiikille. Flogging Molly ei turhaan ole hyvän keikkabändin maineessa. Irkkupunkkipoppoo sai yleisömassan tanssimaan vapautuneesti sellaisella innolla, että maa järisi samaan tahtiin. Koffia muistettiin haukkua ja lähes joka toinen biisi tuntui musiikkityyliin sopien olleen omistettu jollekin edesmenneelle. Hanoi Rocks ja Von Hertzen Brothers tarjosivat lähinnä taustamusiikkia terassillaistuskeluun. Varsinkin jälkimmäistä olisi voinut seurata lähempääkin lavaa, mutta meni se näinkin. Inflaatio ei muuten ollut nakertanut puolen litran perusvirvoketölkin hintaa. Neljä vuotta sitten vitosen kappalehinta tuntui melkoiselta, mutta nyt samana säilynyt hinta ei enää pahasti korvennutkaan.

Primal Scream oli se bändi, jota varten tuonne tuli lähdettyä ja kyllähän se kannatti. Rokimpaan materiaaliin keskittynyt keikka oli läheltä seurattuna mainio ja alun pienoisen vaisuuden jälkeen bändi sai yleisönkin hyvin mukaan, villiksi meno yltyi varsinkin Swastika Eyesin ja Hanoi Rocksille omistetun Country Girlin aikana. Viimeisenä tuli katsottua vielä Him, mutta tuolta keikalta tuli odotettua lähinnä sen loppumista. Yöllä tuli pirun kylmä ja lavan eteen ahtaasti pakkautuneet yleisömassatkaan eivät pahemmin lämmittäneet.