Taulutelkku vai kolmipyörä?

Porvari-Akut ovat päässeet viidenteen lootaansa ja 15. kirjaansa. Onkin tullut aika näin puolenvälin krouvilla muutamaan sanaseen tästä kaikkien aikojen kattavimmasta ja upeimmasta Suomessa julkaistusta sarjakuvakokoomasta.

Carl Barks on varmasti kaikille ankkansa lukeneille myyttinen sarjakuvamaestro, ja enpä itsekään ole tässä suhteessa mitenkään poikkeus. Olin jo pitkään leikitellyt ajatuksella aloittaa keräilemaan Barksin tarinoita niputtavia Aku Ankan Juhlasarjat ja Ankalliskirjasto -sarjoja (lapsille ja kuriositeettina). Sinällään laadukkaissa julkaisuissa kuitenkin ärsytti tietty hölmöys (mm. ei pitkiä seikkailuja), epäkronologia sekä tosiseikka, että ne silti sisältäisivät vain murto-osan mestarin tuotannosta.

Sanoma Magazinen ilmoitus uudesta kaiken mahdollisen ja vähän mahdottomankin kattavasta Barks-sarjasta otettiinkin Savossa ilolla vastaan. Homma hoituisi nyt vähän liiankin helposti. Edes äkkinäisen mielestä varmaan kovalta tuntuva hintapyyntö ei vaivannut, sillä jos 140-170 sivua sisältävien Ankalliskirjaston kirjojen ovh on kirjakaupassa n. 35 euron kieppeillä, niin eipä kaksinkertaisen sivumäärän omaavan ja tyylikkäämmin kasatun deluxe opuksen 50 euron kappalehintaa (bulvaanin kautta saaduin alennuksin toki) voi enää suhteettoman kalliina pitää. Ankkahullussa Suomessa erittäin rajatun painoksen massiivinen kokoelma tulee myös takuuvarmasti säilyttämään arvonsa.

Tyytyväisyyteni hankintaan on vain kasvanut boksi boksilta nyt kun kolme kirjaa sisältävien pakettien noutoilmoituksia on alkanut tippua luukusta neljän kuukauden välein. Alunperin mukakiinnostavaksi täytteeksi ajattelemani Barks-elämänkertailu ja tarinoiden syntyhistoriasta kertovat artikkelit ovatkin olleet erittäin mielenkiintoista luettavaa ja niiden kasaamiseen on nähty todella vaivaa. Paljon valokuvia, luonnoksia, nippelitietoa & muuta tarinointia Barks-guru Geoffrey Blumin toimesta. Itse tarinat ovat kauttaaltaan sensuroimattomia (osa ensimmäistä kertaa Suomessa) ja "remasteroitu" mm. värjäyksen osalta. Puristeissa aina hiukan narinaa aiheuttava liukuväritys on ollut varsin hillittyä ja tyyliltään yhtenäistä. Ei mitään moitittavaa tässäkään suhteessa, varsinkaan kun alkuperäistä Barks-väritystä ei ole edes olemassa sarjojen ollessa piirretty mustavalkoisiksi ja värityksen laadun vaihdellessa kovastikin vuosien saatossa eri julkaisujen välillä.

Pientä takapakkia ja negatiivista julkisuutta kokoelma sai kakkosboksinsa kohdalla, jonka kuvituksesta specialistit löysivät viivasäröä ja lievähköä pikselöitymistä. Itse en olisi varmaan moista edes huomannut, mutta hyvä että joku ymmärtää ja osaa vaatia kalliilta tuotteelta parasta laatua. Onneksi tämäkin tarina sai varsin onnellisen lopun uudelleen painettujen kirjojen, 50 euron hyvityksen sekä harvinaisen nahkakantisen Marco Rotan ankkatarinoita sisältävän kokoelman muodossa. Korvasi ainakin meikäläisen kokeman kivun ja säryn ruhtinaallisesti. Joka tapauksessa yllättävän hieno ele Sanomilta.

Carl Barksin koottujen hinnalla olisi ehkä saanut jo ihan kohtalaisen taulutelkkarin, mutta kaikkea ei voi mitata taulutelkkareissa. Vierailut bulvaanin luona olisivat olleet yhtä tuskaa nähdessäni kokoelman hyllyssä ja muistaessani, että olisin voinut myös itselleni sellaisen hankkia. Tuskinpa Suomessa tullaan vastaavaa ihan heti näkemään. Tämän ylistyksen jälkeen loput viisi laatikkoa ovatkin sitten varmaan sutta ja sekundaa...