Nopeasti vierähti taas reilu viikko jazz-hulinassa ja Pori palailee hiljalleen raukeaan kesäkoomaansa. Keikkoja tuli nähtyä laidasta laitaan. Tuttuun tapaan ilmaiskonserteista löytyi paljon mainioita keikkoja, mutta vastapainoksi oli jokunen varsin turhakin veto.Parhaat kohdalle osuneet palat olivat kuitenkin perjantain Kirjurinluoto Areenan -tapahtumasta. Aloittanut Eero Koivistoinen Jazz Society feat. Redrama oli jo hyvä. Bändi oli tiukka (mm. Sami Kuoppamäki rummuissa) ja Redraman räppäys istui hyvin poppoon soundiin. Varsinainen yllätys oli kuitenkin India.Arie. Odotuksissa oli parin ennakolta kuullun biisin perusteella tutun tasapaksua neo-soulia, mutta keikka olikin jotain vallan muuta. Biisit toimivat ja neiti itse oli erinomaisen mukaansatempaava esiintyjä. Hieman tunnelmaa latistivat liialliset maailmanparannuspuheet, mutta kaipa ne asiaan kuuluivat. Hyvin India pärjäsi Porissa aiemmin esiintyneille nykyisille nimekkäämmillekin soul-diivoille.
The Roots tuli viimeksi jazzeilla esiintyessään missattua, joten nyt oli hyvä tilaisuus ottaa vahinko takaisin ja kyllä kannatti. Erinomainen bändi oli näilläkin koossa ja meno yltyi keikan mittaan varsin hurjaksi. Harvoinpa hiphop-keikoilla kuullaan näin messeviä kitarasooloja ja osa bassoistakin hoidettiin miehekkäästi tuuballa.
Ettei kaikki olisi liian auvoisaa ollut, niin konsertin varsinainen pääesiintyjä Sly and The Family Stone oli samalla myös sen antikliimaksi. Itse Slyta ei lavalla näkynyt ennen neljättä biisiä, ja silloinkin mies lippikseen, huppuun ja suurien aurinkolasien taakse kätkeytyneenä lähinnä vain kähisi hieman ja pimputteli koskettimiaan. Parin kappaleen jälkeen ukko hävisi taas pitkäksi aikaa lavalta ja palasi vasta myöhemmin pyörimään hetkeksi konttorituolissaan. Vuosikymmenien rappiontäyteinen tauko oli tehnyt tehtävänsä, mutta tulipa tämäkin klassikko nyt sitten nähtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti