Kas kuinka sattuikaan, että tänään on kulunut Marilyn Monroen syntymästä tasan 81 vuotta. Kuin aivan sitä kunnioittaakseen postilaatikkoon tipahti neidin tuotannosta peräti kahdeksan teosta - kiitos CDONin mainion tarjouskampanjan. Rakas, minä nuorrun, Herrat pitävät vaaleaverisistä (eikös tämä ollut "vaaleaveriköistä", IMDB kuitenkin näyttää tarjoavan tuota verisempää kirjoitusasua), Kuinka miljonääri naidaan, Niagara, Joki jolta ei ole paluuta, Rytmiä veressä, Kesäleski ja Bussipysäkki tarjoavatkin jo mainion katsauksen näyttelijättären uraan. Oliko Marilyn sitten julkisuuskuvansa kaltainen höttöpäinen bimbo vaiko taitava, Actor's Studio koulutuksineen itseään kehittämään pyrkinyt vakavasti otettava näyttelijätär. Siinäpä kysymys, johon tuskin vastausta pystyy saamaan, katsoi hänen elokuviaan sitten kuinka tarkkaavaisesti tahansa.
Marilynien lisäksi Joonin Postil toi ohjaajan version Kingdom of Heavenista. Siinäpä oli teatterikierroksella sellainen elokuva, että sen olisi kovin mielellään nähnyt olevan parempi. Tätä pidennettyä versiota on kehuttu sisällökkäämpänä selkeästi teatteriversiota paremmaksi, mutta katsomallahan se vain selviää. Toivottavasti tämä ei olisi sitä samaa sinifiltteröityä keskinkertaisuutta kuin ensimmäinen versionsa.
Leffat ovat mukavia, mutta niin on myös musiikkikin. Edellämainitun puljun tarjouksia tuli hyödynnettyä enemmänkin parin Miles Davisin albumin muodossa. Fillies de Kilimanjaro ja Miles in the Sky ovat molemmat sen siirtymäkauden levytyksiä, kun Davis oli hiljalleen liikkumassa kohti sähköistä kauttaan. Hyvältähän nämä kuulostavat, rentoa tunnelmointia löytyy kumpaiseltakin levyltä.
3 kommenttia:
En ymmärrä janin ja sinun Marilyn fiksaatiota. Silmissäni tuo blondi tissipeto oli vain pelkkä blondi tissipeto, joka teki keskinkertaisia elokuvia.
OK kesäleskessä on se hamekohtaus ja Niagara lienee ihan oikea yritys, mutta luuloni ja samalla myös ennakkoluuloni sanoo että muut elokuvat ovat kepeää komediaa screwball hengessä.
Jazz .. siteeraan Homeria: "Jazz, pfft. They just make it up as they go along. I could do that: dee dee-dee dee dee dee dee, dee dee dee"
Sanomattakin selvää että en ole jazziin syventynyt koskaan.
Jarkon kanssa täysin samaa mieltä. Marilynin leffat Piukkoja paikkoja lukuunottamatta ovat varsin ärsyttävää pirteilyä (paljon tosin näkemättä), joka ei itseäni juuri kiinnosta. Yliarvostettu neitonen! (En ole jp).
Joo, itsekin stokkalla pyörähdin ja varsin mukavia nimikkeitähän siellä oli alessa hintaan 6,90€. Kaurismäkeäkin ihan lähes koko tuotannon voimin, mutta itse keskityin ostamaan pari kauan hyllyyn haluttua loistoleffaa, eli Groundhog Dayn ja Shallow Graven. Kovasti teki myös mieli ostaa Näkymätön Elina, mutta ei mopolla mahdottomia. Sampalle toki lupasin nyt seuraavalla kerralla sen Pelon palkan napata mukaan jos satun vielä käymään Stockmannin suunnalla.
Kaikki nuo ostamani elokuvat olen aiemmin nähnyt, mutta pitää myöntää että vuosikausia sitten, joten ei noita kovin tarkasti voi kommentoida ennen uusintakatselua. Muistaisin kuitenkin ihan pikkunokkeliksi komedioiksi, tosin Marilyn ei itsessään aina noissa elokuvissa välttämättä ole se suurin laadun tae.
En minäkään tuota jazzia niin hirveästi kuuntele kesää lukuunottamatta, ihan asuinpaikastakin johtuen sitä tulee joka heinäkuu saatua melkoinen annostus. Davisista olen viime aikoina kuitenkin alkanut pitämään. Ei hyllystä vielä montaa levyä löydy, mutta varsinkin sähköisen vaiheen kokeilevammat levytykset vielä kiinnostaisi hankkia.
Lähetä kommentti