Laurel & Hardy: The Magic Behind the Movies

Laurel (eli Ohukainen/Halvan) ja Hardy (eli Paksukainen/Helan/Pazze) on mainio kaksikko.
Se kellä ei näiden kaverusten toilailuja ole DVD:llä niin voisi sellaisia hankkia. Tuo 21DVD Boksikin kävi inhimillisissä 50£ hinnoissa taannoin .. ainakin HMV.comissa.

No joka tapauksessa, boksihan on jo läpikatsottu (paitsi Sampalla!) ja aiheeseen sopiva kirjakin luettu ( Ohukainen ja Paksukainen: Elämä ja Elokuvat ) joka oli jees kamaa, joskin alku saivarteli ja käännöstyö oli tönkköä.
Itse tykkään lukea tuollaisia elämäkertoja ja etenkin näyttelijöiden elämäkerroissa toivoisi saavan tietoa elokuvan teosta jne. Siksi olikin houkuttanut tämä otsikon mukainen kirja, jota kuvaillaan parhaimmaksi Laurel & Hardy opukseksi.
Kirjassa käydään parivaljakon elokuvauran kaikki tekeleet läpi ja kerrotaan kuvausvaiheista, muutoksista käsikirjoituksessa ja kommentteja jopa elossaolevilta mukanaolleilta.
Hieman pelotti että tämä olisi liian luetteloa, mutta tuo ei pitäne paikkaansa sillä myös kaksikson uraa ja yksityiselämää kuvaillaan kirjan sivuilla.

Odotukset ovat siis korkealla ja kirjoittelen vaikka kommentteja ainakin chattiin kun tämä kotiin saapuu.
Amazon.comista tilasin ja hintaa euroina tuli 14.4€ joka on jeppis hinta laatukirjasta.

The Forbidden Kingdom

Tästä Jackie Chanin ja Jet Li:n yhteisleffasta tuli nähtyä traileri kauan sitten ja sen verran jaksoi kiinnostaa että nähtävähän se nyt oli. Mahdollisuuden tullen tämä sitten katsottiin hetkinen sitten ja.. voih, pahat aavisteet eivät olleet kovin metsään osoittavia valitettavasti. Elokuvaa voisi luonnehtia "Karate Kid meets Lords of the Rings" joka kertonee tarpeeksi.. Eli, juonesta ei voi juuri puhua. Elokuva tuntui jopa lastenelokuvalta, poislukien kung-fu taistelukohtaukset jotka olivat hieman liian pitkiä, kenties juuri siksi että elokuvalla ei ollut mitään järkevää annettavaa yli PG-13 luokituksen kansalaisille.



Ei sinänsä, Jackie Chan on hauska sekä jopa hyväkin mitä tekee, itseään ei herra tosin mitenkään ylittänyt. Olisi hauska nähdä kun herra vanhenee, josko jotain muunkaltaista elokuvaa tulisi isollekankaalle, vaikka jotain draaman tapaista.



Jet Li näytti jo kovin vanhalle ja kurjistuneelle (ei kuvassa, sehän on herra Chan).

Elokuvan imdb pisteet ovat niinkin pöyristyttävän kovat kuin 7.3 joita ei voi kuin ihmetellä. Kertonee jotain nykyelokuvan tilasta.

Vi måste köpa en Ko ..

Kun launtai koittaa niin se tuttuja kelloja soittaa ..

Määränpää oli selvä, ensin Senaatintorille, sitten Kiseleffin taloon ja lopulta Sokokselle.

Senaatinrorilla piti olla joku kukkaismeri jolla Guinnesin Ennätyskirjaan yritetään. Liian aikaisessa olimme Sannan kanssa, sillä Tuomiokirkon portailla oli vain parikymmentä kukkaruukkua. Masennuin niin että jatkoin matkaa hyvillä mielin.

Senaatintorin laidalla on Kiseleffin Talo joka on omistettu suomalaiselle käsityölle ja siellä myydään myös Herra Tulimetsän rautaisia tuotteita. Sanna minulle hienon rautaisen sormuksen osti jouluna ja minä onneton sen sitten jonnekin olen jättänyt kun käsistä sen pois otan kun niitä pesen. No nyt on uusi kappale!

Sokokselta oli lähes pakko jotain ostaa kun asiakasomistajien -15% päivät oli. Väärän hinnan katsoin ja jouduin pari Marimekon Unikkopyyhettä kalliimmalla ostaa kuin aioin. No kivoja ne silti on ja laatu kohdallaan. Haluatteko puhua näistä? Ottakaa aihe esille chatissa!
Muutamaa kerrosta alempaa sitten löytyy pelit ja elokuvat ja musiikit .. Tuttuun Sokoksen tyyliin ei tietenkään elokuvat ja musiikit ole mistään kotoisin.
Pelihyllystä sentään oudon halvalla löytyi DS:lle Puzzle League DS, jota oli kehuttu N-Gamer lehdessä. Hintaa tuolla oli 19€ ja siihen alet päälle niin edullinen oli. Palikoiden siirtely on kivaa ja nettipeli lisäsi kannattavuutta.

Kotimaista sarjakuvaa toki myös tuettiin kun halvalla sai, joten Fingerpori oli itsestään selvyys ostoksena. Hauska albumi, joskin nopeasti luettu.

Anttila? Ei niin mitään vaikka 2 x CD = 15€ kampanja oli alkanut.

What the F!

Moista huudahdusta ei tällä kertaa saanut aikaan David Blainen katutaikuus, vaan kadulle molskahtanut halkaisijaltaan toista metriä ollut f-kirjain. Liekö sitten yön kovat tuulenpuuskat tehneet pahojaan, mutta aamulla töihin talsiessani huomasin, että Finnkinon logokiekko oli tipahtanut Promenadikeskuksen katolta suoraan kävelykadulle. Mötikkä ylhäältä tippuessaan olisi voinut saada pahaakin jälkeä aikaiseksi, mutta eipä sen alta ainakaan kenenkään raajoja pilkistänyt.

No, enemmän tosin olisi yllättänyt se, jos kyltin sijaan alas olisivatkin tulleet elokuvalippujen hinnat.

Lauantain (korjaus: sehän onkin perjantain) raati

Bob Dylan - Things Have Changed 50
Volbeat - Sad Man's Tongue 49
Jeff Healey Band - Cruel Little Number 46
Atomic Swing - Stone Me Into The Groove 45
Alan Jackson - Drive 38
Guillemots - Get Over It 37
Sentenced - Nepenthe 33
Glory Glory Man United 9

Harryn biisi voitti.

Viivi ja Wagner -sarjakuvalehti

Viiviä ja Wagneria on viimevuodet tupannut vähän joka tuutista, mutta mikäs siinä - Juballa on oivaltavuutta riittänyt ja stripit jaksavat yhä huvittaa. Nytpä on sitten sarja päätynyt ihan sarjakuvalehdeksi asti. Ilmestymistahti on kuudesti vuodessa ja irtonumerolla hintaa 4,90€. Viivi ja Wagner -stripit on jaetta lehdessä kahteen osaan: alussa on tuoreempia turinoita ja lehden lopussa strippejä sarjan alkuajoilta. Uudempi tavara on pääasiassa hauskaa, vaikka nähtyhän näistä suurin osa jo aiemminkin on. Wanhat sarjat sen sijaan ovat jo turhankin tuttuja, joten niistä ei enää jaksanut niin innostua. Vitsitkään eivät vielä niissä olleet hioutuneet aivan täyteen teräänsä.

36 sivuinen lehti ei ole pelkkää sikaa ja naista, vaan mukaan on laitettu muutakin. Kiroileva siili ei onnistu huvittamaan, mutta Milla Paloniemen toinen lehdestä löytyvä sarja Shit Happens... onkin jo hauskempi tapaus. Ihmekös tosin tuo, kun joka stripin idea perustuu hiireen, joka ulostaa - silkkaa nerokkuutta! Underground-legenda Gilbert Sheltonilta on lehteen löytynyt miekkosen tuore rokkisarja Not Quite Dead. Friikkilän pojista pidän ja ne hyllystäkin löytyvät, mutta nyt on kyllä terä pahasti kateissa. Eiväthän nämä naurattaisi edes basistia. Juho Juntunen on lehteä varten tehnyt pari sivullista mainioita Manala-strippejä. Soundista tuttuun tyyliin pikkupiru seikkailee ja forssalaisia pilkataan. Levis Trondheim havainnoi ympäristöään pikkuhauskoissa Pikkujutuissaan. Lisäksi vielä The Metsänen pakinoi pari sivua siasta ja Juba hauskasti sivun verran sarjakuvamuodossa.

Kotimainen sarjakuva on elänyt jo useamman vuoden nousukauttaan ja yksi pääsyyllisistä on juurikin Viivi ja Wagner. Markkinoita luulisi siis sarjakuvalehdellekin löytyvän, joten toivon mukaan tällä kertaa on synnytetty jotain vähän kestävämpää. Eri tekijäiden sarjoja myös koostaneen Jysäyksen hiipuminen on vielä tuoreena mielessä. Viivi ja Wagner -lehti kärsii hieman sisältönsä epätasaisuudesta, mutta mikäpä lehti heti ensi numerostaan alkaen aivan täydellinen olisikaan.

Deekun dokut

Niin, tähän mennessä reilun 500 dvd:n kokoelmastani on löytynyt tasan yksi eli 1 kappale täysiverisiä dokumentteja (Bowling for Columbine), sillä minähän en tunnetusti asian parissa juuri viihdy. Nyt kuitenkin vihdoinkin kävi niin, että sain eilen tuon monta vuotta jahtaamani upean World at War -boksin hommattua aika naurettavaan 17,90 hintaan Gigantista, joten hienoja hetkiä on tiedossa Sir Laurence Olivierin seurassa.

Mutta, eipä siinä vielä kaikki. Tänään sattuman oikusta ajauduin uudestaan tuohon kirottuun ja kuppaiseen Giganttiin ja tietysti kävin laarit rutiinimaisesti tarkastamassa, niin eikös mitä, vastikään nähdyn Valiojoukko-leffan seurauksena avaruuden valloituksesta kiihottuneet silmäni havaitsivat siellä Avaruuden sankarit-nimisen laatikon, joka lähemmällä tarkastelulla osoittautui HBO:n tuottamaksi ja kaiketi kehutuksi From the Earth to the Moon -sarjaksi, jota muistaakseni aikanaan ensimmäisen jakson verran telkkaristakin näin. No, kun hintalapun päälle oli printattu luku 9,90, niin eihän siinä voinut muuta kuin napata mukaan ja siirtyä kassalle.

No, nyt minulla on kahden päivän aikana tullut hankittua yhteensä 2514 minuuttia, eli 41 tuntia ja 54 minuuttia dokumenttiä, joten kyllä siinä on kesäksi mielenkiintoista katsottavaa, jos sattuu että joka ilta ei tule patiolla roikuttua!

Sankareista Suurin!

Siinä se on!
Mies kuin unelma!
Voimakas kuin Valtameri!
Komea kuin Fabio!
Luotettava kuin Sampo Pankki!
Mustavalkoisempi kuin Puhelinluettelo!

Hetkinen .. Sampo Pankki! Sanoit Pankki, Miksi?
No koska tuo on minun uusi säästöpossuni. Niskassa on reikä .. taisi Lex viedä miehen saunan taakse niskalaukselle :(

Ei paljoa muuta tänään osteltu .. Tai no Leevin "Torstai" kokoelma oli aika vihdoin ostaa, kun Anttilassa oli noita suomi 2cd levyjä 8.99€ hinnalla.

Junia, savua, vuonna 2008

Sellaista menoa herran vuonna 2008. Oikein savua tuli veturista, olikohan se rikki?

Moon Safari 10 vuotta

Ranskalainen Air on lukeutunut lempibändeihini jo varsin kauan, mutta jostain kumman syystä bändin läpimurtoalbumi Moon Safaria en ole tullut koskaan hankkineeksi. Nyt sitten yhdessä 10-vuotisjuhlapainoksen ilmestymisen ja käyttöä odotelleen CD-Wow-alekoodin ansiosta mokoma tuli vihdoinkin ostettua.

Kirjamalliseen "strictly limited editioniin" sisältyy varsinaisen levyn lisäksi yksi levyllinen remixejä, keikkataltiointeja ja demoversioita sekä aiemmin erikseen myynnissä ollut Mike Millsin (varsinkin musiikkivideoiden parissa kunnostautunut ohjaaja-Mills on sitten eri ukko kuin R.E.Min basisti) kiertuedokumentti Eating Sleeping Waiting and Playing. Remix/live-levy on tyypilliseen tapaan kerrankuunneltava. Vaihtoehtoisten versioiden kuulemiseen on tyypillisesti kertaluonteista kiinnostusta, mutta harvoinpa ne onnistuvat tarjoamaan riittävästi uutta näkökulmaa kappaleisiin tai varsinkaan pistämään alkuperäisversioita paremmiksi, jotta niiden pariin useampaan otteeseen palaisi. Noin tunnin kestävä dokkari on katsottava ollen parhaimmillaan tarjotessaan tuokiokuvia keikoilta. Englanninkielinen tekstitys olisi paikoin tarpeen Air-kaksikon mutistessa vahvasti ranskalaisittan murtaen. Yhdessä vaiheessa dokkaria vitsaillaankin tekstityksen tarpeellisuudesta, mutta johonkin ne harmi kyllä ovat nyt unohtuneet.

No entäpäs itse levy sitten? Moni kriitikko tuntuu pitävän tätä bändin parhaana tuotoksena, mutta enpä ainakaan parin kuuntelukerran perusteella ole aivan samaa mieltä. Pari Beth Hirschin laulamaa biisiä eivät oikein istu muuhun kokonaisuuteen. Ne sopisivat pikemminkin jollekin 90-luvun acidjazz-buumin brittiläiselle tuotokselle. Muuten ei valittamisen aihetta löydy, biiseissä on myöhemmiltäkin levyiltä tuttua rennon leijuvaa tunnelmaa miellyttävillä soundimaailmoilla toteutettuna, edustavimpana otoksenaan levyn aloittava La femme d'argent.



Air - Kelly Watch the Stars

Huhtikuun saldo

Poikamiesboksi (The Apartment) 5

Menetetty maa (No Country for Old Men) 4½
2 päivää Pariisissa (2 Days in Paris) 4
Cherbourgin sateenvarjot (Les Parapluies de Cherbourg) 4
Porco Rosso (Kurenai no buta) 4
Rottatouille (Ratatouille) 4
Superbad 4
Taistelu Algeriasta (La battaglia di Algeri) 4
Gone Baby Gone 4-
Maanantain auringossa (Los lunes al sol) 4-

Hot Fuzz 3½
Konttorirotat (Office Space) 3½
Kultainen hämähäkki (Hsia nu) 3½
Lohikäärmeen vuosi (Year of the Dragon) 3½
Sherlock Holmesin salaisuus (The Private Life of Sherlock Holmes) 3½
Fast Food Nation 3+
Elämää rakentamassa (Life as House) 3+
Nuori yakuza (Young Yakuza) 3
Orange County 3
Elämän valhe (Merry-Go-Round) 3-
Katkenneita kukkasia (Broken Blossoms or The Yellow Man and the Girl) 3-

Taulutelkku vai kolmipyörä?

Porvari-Akut ovat päässeet viidenteen lootaansa ja 15. kirjaansa. Onkin tullut aika näin puolenvälin krouvilla muutamaan sanaseen tästä kaikkien aikojen kattavimmasta ja upeimmasta Suomessa julkaistusta sarjakuvakokoomasta.

Carl Barks on varmasti kaikille ankkansa lukeneille myyttinen sarjakuvamaestro, ja enpä itsekään ole tässä suhteessa mitenkään poikkeus. Olin jo pitkään leikitellyt ajatuksella aloittaa keräilemaan Barksin tarinoita niputtavia Aku Ankan Juhlasarjat ja Ankalliskirjasto -sarjoja (lapsille ja kuriositeettina). Sinällään laadukkaissa julkaisuissa kuitenkin ärsytti tietty hölmöys (mm. ei pitkiä seikkailuja), epäkronologia sekä tosiseikka, että ne silti sisältäisivät vain murto-osan mestarin tuotannosta.

Sanoma Magazinen ilmoitus uudesta kaiken mahdollisen ja vähän mahdottomankin kattavasta Barks-sarjasta otettiinkin Savossa ilolla vastaan. Homma hoituisi nyt vähän liiankin helposti. Edes äkkinäisen mielestä varmaan kovalta tuntuva hintapyyntö ei vaivannut, sillä jos 140-170 sivua sisältävien Ankalliskirjaston kirjojen ovh on kirjakaupassa n. 35 euron kieppeillä, niin eipä kaksinkertaisen sivumäärän omaavan ja tyylikkäämmin kasatun deluxe opuksen 50 euron kappalehintaa (bulvaanin kautta saaduin alennuksin toki) voi enää suhteettoman kalliina pitää. Ankkahullussa Suomessa erittäin rajatun painoksen massiivinen kokoelma tulee myös takuuvarmasti säilyttämään arvonsa.

Tyytyväisyyteni hankintaan on vain kasvanut boksi boksilta nyt kun kolme kirjaa sisältävien pakettien noutoilmoituksia on alkanut tippua luukusta neljän kuukauden välein. Alunperin mukakiinnostavaksi täytteeksi ajattelemani Barks-elämänkertailu ja tarinoiden syntyhistoriasta kertovat artikkelit ovatkin olleet erittäin mielenkiintoista luettavaa ja niiden kasaamiseen on nähty todella vaivaa. Paljon valokuvia, luonnoksia, nippelitietoa & muuta tarinointia Barks-guru Geoffrey Blumin toimesta. Itse tarinat ovat kauttaaltaan sensuroimattomia (osa ensimmäistä kertaa Suomessa) ja "remasteroitu" mm. värjäyksen osalta. Puristeissa aina hiukan narinaa aiheuttava liukuväritys on ollut varsin hillittyä ja tyyliltään yhtenäistä. Ei mitään moitittavaa tässäkään suhteessa, varsinkaan kun alkuperäistä Barks-väritystä ei ole edes olemassa sarjojen ollessa piirretty mustavalkoisiksi ja värityksen laadun vaihdellessa kovastikin vuosien saatossa eri julkaisujen välillä.

Pientä takapakkia ja negatiivista julkisuutta kokoelma sai kakkosboksinsa kohdalla, jonka kuvituksesta specialistit löysivät viivasäröä ja lievähköä pikselöitymistä. Itse en olisi varmaan moista edes huomannut, mutta hyvä että joku ymmärtää ja osaa vaatia kalliilta tuotteelta parasta laatua. Onneksi tämäkin tarina sai varsin onnellisen lopun uudelleen painettujen kirjojen, 50 euron hyvityksen sekä harvinaisen nahkakantisen Marco Rotan ankkatarinoita sisältävän kokoelman muodossa. Korvasi ainakin meikäläisen kokeman kivun ja säryn ruhtinaallisesti. Joka tapauksessa yllättävän hieno ele Sanomilta.

Carl Barksin koottujen hinnalla olisi ehkä saanut jo ihan kohtalaisen taulutelkkarin, mutta kaikkea ei voi mitata taulutelkkareissa. Vierailut bulvaanin luona olisivat olleet yhtä tuskaa nähdessäni kokoelman hyllyssä ja muistaessani, että olisin voinut myös itselleni sellaisen hankkia. Tuskinpa Suomessa tullaan vastaavaa ihan heti näkemään. Tämän ylistyksen jälkeen loput viisi laatikkoa ovatkin sitten varmaan sutta ja sekundaa...