Loma loppui, siispä elokuvia ostamaan

Ei tässä ehtinyt edes töistä kotiin, kun jo lounastauolla piti vilkaista mitä Citymarketin laareilla on kesän aikana päässyt tapahtumaan. Kyseisen liikkeen tapoihin kuuluen ei ollut tapahtunut paljoakaan, mutta yksi uusi alelänkkärikori oli sentään ilmaantunut. Sieltä löytyi pari kiinnostavaa westerniä - John Hustonin Leppymättömät ja Arthur Pennin Missouri.

Lomat alkaa...kohta!

Viimeinen tarkistus säätilanteeseen, ja hyvältä näyttää.

Vielä ihmeellistä säätämistä Tapiolan kanssa matkavakuutuksista, tuntuu ettei vakuutukset olekkaan voimassa. Uskomatonta.

Istumapaikat varattu netissä, mutta katsotaan mitä siitäkin tulee..

Mukaan myös pakollinen kevennyskuva.

No eikös leffoja enää ostella?

Ei ole elokuvia osteltu, ei. Loppuviikosta sentään Anttilasta löytyi jo aiemmin etsiskelty NYPD Bluen neljäs kausi ja samalla sitten Simpsonien yhdeksäs soveliaaseen alle kahdenkympin hintaan. Muutoin on DVD-ostoksien kanssa ollut hiljaista.

Musiikkia sitä vastoin on pikkaisen hankittu. Aiemmin ostettu Aja sai innostumaan entistä enemmän Steely Danista, joten Sokoksen jazz-artistihyllystä hankin vielä bändin lopunkin 70-luvun tuotannon (Can't Buy A Thrill, Countdown To Ecstasy, Pretzel Logic, Kathy Lied & The Royal Scam). Nyt tietysti jo vähän harmittaa, kun bändin keikka jäi väliin. Saipa arvosteluissa vielä melkoista ylistystäkin osakseen. Siinä muuten oli konsertti, joka ei Janille olisi soveltunut laisinkaan. Kuuleman mukaan Donald Fagenin kosketinsoittimen päällä koreili keikan ajan Coca Cola -pullo, jonka merkitys tunnetusti tuottaa Janille harmaita hiuksia ("Miksi se joi koko ajan Cokista? Oliko siihen jokin syy?").

Jazzit oli ja meni

Nopeasti vierähti taas reilu viikko jazz-hulinassa ja Pori palailee hiljalleen raukeaan kesäkoomaansa. Keikkoja tuli nähtyä laidasta laitaan. Tuttuun tapaan ilmaiskonserteista löytyi paljon mainioita keikkoja, mutta vastapainoksi oli jokunen varsin turhakin veto.

Parhaat kohdalle osuneet palat olivat kuitenkin perjantain Kirjurinluoto Areenan -tapahtumasta. Aloittanut Eero Koivistoinen Jazz Society feat. Redrama oli jo hyvä. Bändi oli tiukka (mm. Sami Kuoppamäki rummuissa) ja Redraman räppäys istui hyvin poppoon soundiin. Varsinainen yllätys oli kuitenkin India.Arie. Odotuksissa oli parin ennakolta kuullun biisin perusteella tutun tasapaksua neo-soulia, mutta keikka olikin jotain vallan muuta. Biisit toimivat ja neiti itse oli erinomaisen mukaansatempaava esiintyjä. Hieman tunnelmaa latistivat liialliset maailmanparannuspuheet, mutta kaipa ne asiaan kuuluivat. Hyvin India pärjäsi Porissa aiemmin esiintyneille nykyisille nimekkäämmillekin soul-diivoille.

The Roots tuli viimeksi jazzeilla esiintyessään missattua, joten nyt oli hyvä tilaisuus ottaa vahinko takaisin ja kyllä kannatti. Erinomainen bändi oli näilläkin koossa ja meno yltyi keikan mittaan varsin hurjaksi. Harvoinpa hiphop-keikoilla kuullaan näin messeviä kitarasooloja ja osa bassoistakin hoidettiin miehekkäästi tuuballa.

Ettei kaikki olisi liian auvoisaa ollut, niin konsertin varsinainen pääesiintyjä Sly and The Family Stone oli samalla myös sen antikliimaksi. Itse Slyta ei lavalla näkynyt ennen neljättä biisiä, ja silloinkin mies lippikseen, huppuun ja suurien aurinkolasien taakse kätkeytyneenä lähinnä vain kähisi hieman ja pimputteli koskettimiaan. Parin kappaleen jälkeen ukko hävisi taas pitkäksi aikaa lavalta ja palasi vasta myöhemmin pyörimään hetkeksi konttorituolissaan. Vuosikymmenien rappiontäyteinen tauko oli tehnyt tehtävänsä, mutta tulipa tämäkin klassikko nyt sitten nähtyä.

Hassu kyltti..

tarkoittaa noin suurinpiirtein ajatuksena; "älä katsele maisemia kun kävelet, voi sattua onnettomuus polulla jota et tunne"

Terrakotta setiä

Paljon on terrakotta setiä kaivettu esiin Xianin kaupungin liepeillä. Kuvia napsii hän kovasti kun paikalle pääsee ehkä jo vajaan viikon sisään. Kelit hieman mietityttävät, no josko hankkii hän sitten paikanpäältä parempaa päällepantavaa vuoristoon sopivaa sellaista.

Vaikka tätä ei kukaan muu kuin Samppa lue!

Ja se on Jazzeissa, niin kerrotaan silti että pidän 25 kuvan visan tänä koleana lauantai-iltana klo 23 alkaen. Saa tulla

Lomat alkamaisillaan..

Tiedossa 3 viikkoa kohtuullisen lämmintä Kiinanmaalla. Matka vie myös vanhaan kiinan pääkaupunkiin, Xianiin, jossa kovasti terrakotta sotilaita on löydetty. Odotan mielenkiinnolla!

Keikkaa pukkaa

Jazzeilla on tullut nyt ilmaiskonserteissa viihdyttyä jo melkoisesti. Parhaimpia keikkoja tähän astisista ovat olleet nuorten virolaisten muusikoiden modernia jazzia soittanut bändi ja hyvää urkugroovea tarjonnut The Organ Traders.

Pientä vaihtelua musiikkiin löytyi eilen illalla Bar Kinosta (nimensäkin mukaisesti paikka on entinen elokuvateatteri, tuolla on aikoinaan monet elokuvat käyty katsomassa). Siellä keikan heittivät Rubik ja Manboy (kuvassa).

Rubikilla oli lavalla viiden hengen bändiksi melkoinen määrä instrumentteja. Soittimia vaihtelemalla joissain biiseissä sitten olikin kolme kitaristia, joissain kolme kosketinsoittajaa ja välillä peräti pari rumpaliakin. Tuoreehkon bändin materiaalista erottui selvästi edukseen hittibiisi City and The Streets. Muutoin mukana olikin varsin paljon reippaampaakin runttausta. Vaikutteita löytyi laajalta skaalalta, nimet Muse ja Radiohead tulivat selvimmin mieleen.

Porilaislähtöinen Manboy onkin sitten jo vanhempi kolme pitkäsoittoa julkaissut bändi. Trio saa lavalla aikaan melkoiset stadionsoundit ja biisimateriaalia löytyy. Showpuoli oli myös kunnossa, joten hieman erikoista ettei bändi ole kotimaassa vieläkään breikannut sen suuremmin.

Jazzia ja jalkapalloa

Jazzit alkoivat eilen mukavasti parin ilmaiskeikan parissa. Jo Hope tuli puolivahingossa nähtyä pariinkin kertaan ja perinteisempää jaskaa tarjosi Leonid Pthaska -trio.

Tänään piti taas muutamalla keikalla käydä, mutta lopulta rantafutis vei voiton. Tuossa "pihamaalla" pelattiin sm-kisojen finaalipelit. Viihdyttävää seurattavaa, varsinkin naisten pelit. Naisten finaalin (josta kuva) voitti rangaistuspotkukisan jälkeen DänDäDäDänDää ja miesten mestaruuden suvereenilla pelillään paikallinen Mesikämmen BF.

Jorselle rattoisaa euroopanturneeta!

Anttila-schwanttila

Aamun lehdessä mainostivat boksikampanjassa myyvänsä NYPD Bluen neljättä kautta, joten piti sitä sitten mennä hakemaan. Mutta kun ei niin ei - tietenkin juuri se oli mainoksen ainoa boksi, jota ei koko myymälästä löytynyt.

Musiikiksi sitten meni. Parin Pori Jazz esiintyjän levyt löytyi 2x15 -kampanjasta: The Rootsin The Tripping Point ja Steely Danin Aja. Jazz-katu tuli myös vilkaistua, mutta sadekuurot ajoivat sieltä pikaisesti pois.

Remonttikin taas läheni hitusen loppuaan. Seinänkorjaajatyttö kävi vielä toiseen kertaan paikkailemassa seinää ja maanantaina tulee maalaamaan sen. Siinäköhän se sitten olisi, toivottavasti.