sunnuntai 30. toukokuuta 2010

P.R.C., HK ja takaskin vielä


Lässys sikseen ja suoraan asiaan. 4 viikkoa kiinassa ja Hong kongissa, mukavaa oli niin mukavaa kun se voi olla hieman alle 2v lapsukaisen kanssa. Kuuma oli kuten suomessakin kuulemma, palella ei tarvinnut, todisteena tumma iho. Lento tietenkin taas reippaat 3.5h myöhässä, kokonais ilmassaolo aikaa mahtavat 13.5 tuntia. Lapsi tykkäsi tietenkin.
Ensivuonna taas, odotan jo nyt.
(elokuvarintamalla kohtuu hijaista, mutta eipä teitä kiinnostakakkaan aasia-elokuvat joten se siitä, lol?).

maanantai 17. toukokuuta 2010

Alan Wake Kekkereistä Kirjoitan


Sarjassamme "Kirjoitan että ensi vuonnakin muistan miten kivaa oli".

Mukavaahan se on mennä katsomaan miten suomen peliala juhlii, kun merkittävä teos ilmestyy. Oitis siis hyväksyin kutsun kun Alan Wake kekkereihin pyydettiin.

Juontajaparin ja kuvaajatytön kanssa tapasimme tunti ennen H-Hetkeä ja joimme oluet ja vähän suunnittelimme iltaa. Ihmisiä kerääntyi vähitellen The Tiger-yökerhon eteen ja kaivoimme kameran esiin noin 15 minuuttia ennen sisälle pääsyä.
Juonnot lensi kepeästi nauhalle ja olikin aika siirtyä sisään. Järjestely kusi tässä vaiheessa ja jono kasvoi aika huikeisiin mittoihin. Useat sadat ihmiset jonottivat että pääsisivät 1 hissiin, jonka edessä seisoi 1 hikinen mies joka tarkisti nimilistasta ihmiset.
Tämän lisäksi hissillä tuli myös muita ihmisiä, sekä myös vieraita muista kerroksista joka sekoitti pakkaa entisestään.

Ylhäällä sitten narikassa jaettiin arpalippua ja krääsää (avainnauhaa ja taskulamppua) sekä kouraan sai makeaa kuohuviiniä (FIGMA Gaalassa oli parempaa!). Nopeasti kameralle esiteltiin alkutunnelmia ja sitten alkoikin Gamerin ruokaspesiaalia ja kommentoimme ruokapuolta. Tarjoilu oli pientä, mutta neste painotteista.
Haastatteluja saatiin tehtyä alkuun heti pari, joka vähensi paineita.

Meno oli leppoisaa ja juomalla kostutettiin kurkkua aika kivasti.
Lisää haastatteluja ja tunnelma kuvaa .. Virallinen osuus alkoi, sen juonsi se Radio Rockin joku mies. Lavalla jutteli Microsoftin ja Remedyn jätkiä ja lopuksi kaikki pelintekijät tuli eteen.
Tämän jälkeen tuli hätäinen vaihe ja kuulutettiin että kohta se on siinä!
No hämmennyin entisestään kun ilmaiset juomat loppuivatkin nenän edestä ja maksoin kahdesta tuopista.

Parvekkeelle menimme kun Poets of the Fallin keikka alkoi.
Hauska hetki oli kun Raine haastatteli Sam Lakea ja kaksi kaverusta näki MoonTV:n tarrat ja alkoivat juttelemaan että "onko muka moontv taas .. se on ihan paska ja turha ilman stakulaa"
Menin ja keskeytin heidän juttelunsa ja näytin MoonTV tarraa bleiserissäni ja kerroin miten tuskin enää kiinnostaa tulla paskahommiin vanhojen naamojen. Ihan hyvä keskustelu saatiin sitten aikaan aiheesta ja hyvissä merkeissä erottiin. Mukavat keskustelut sain myös erään tekoälyrobottien kanssa töitä tekevän kanssa, jopa niin mukavat että POTF keikka oli loppunut ja hämmentyneenä sitten menimme takaisin sisään kun haastatella olisi pitänyt.
Tuurilla onneksi kitaristi Olli sitten tulikin vastaan ja sain luvan jutella.

Tuuri oli matkassa myös tämän jälkeen kun hokasimme että "perkele, bileethän jatkuikin vip loungessa" jonne pääsi vain leimalla joka kädessä näkyi uv-valolla.
Siellä sitten alkoikin ne kunnon pirskeet ja viina virtasi, örvellystä kuvattiin ja selkiä taputeltiin.
Rakastuin vodkaan ja karpalomehuun, enkä edes oksentanut.

Illan kruunasi joku känninen teini joka tuli kameran eteen selittämään yrityksestään jonka perustaa ensi viikolla. Pyysi yhteystietoja paskana olevaan kännykkäänsä ja annoin pomon email osoitteen.

Loppujuonnon jälkeen ehti vikalla sporalla kotiin ja mieli oli aamulla ehkä vähän heikko, mutta hyvä.
Kivat kekkerit .. kiva boogie.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Huhtikuun saldo

A serious Man 4½
Nuorallakävelijä (Man on Wire) 4+
Ei nimeä (Sin Nombre) 4
Elämä on ihanaa (Life is Sweet) 4
The Hurt Locker 4
The Imaginarium of Doctor Parnassus 4
Precious (Precious: Based on the Novel Push by Sapphire) 4
Rembrandtin syytös (Rembrandt's J'accuse) 4
Silmä silmästä (Jeremiah Johnson) 4
Valasratsastaja (Whale Rider) 4
Kick-Ass 4-

The Clearing 3½
Lattapäät lainehilla (Saps at Sea) 3½
Silverado 3½
Elisabet (Elizabeth) 3+
Tyttö tuollainen (Jersey Girl) 3
Varjoja ja sumua (Shadows and Fog) 3
Hachiko - Tarina uskollisuudesta (Hachiko: A Dog's Story) 3-
Yövartio (Nightwatching) 3-

30 päivää kaamosta (30 Days of Night) 2½
Afrikan aarre (Beat the Devil) 2½
Alice's Restaurant 2
Transformers 2-

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Hullut Päivät - 4/2010


Lauantai 17/04/2010.
Tuhka Katastrofin kanssa kiemurteleva Helsinki herätti minut auringollaan ja lupauksella vapaapäivästä.

Osoitin valtaisaa akrobatiaa ja luonteen lujuutta hyppäämällä sängystä suihkuun kuin arkiaamuna. Pian tämän jälkeen olimmekin, kärttyisän naiseni kanssa, raitiotievaunussa ja matkalla kohti kaikkein pyhintä.

Naiseni päätti jäädä heti alkajaisiksi kiinni meikkiosastolle ja istui oikein alas tuoliin että tyhmä meikkineiti saisi sutia naamaan kaikkea mitä halusi asiakkaan ostavan, joten karkasin ensimmäiseksi alakertaan osastolle joka muutenkin eniten kiinnosti.

Stocmannin kellarikerroksessa oli taas laareja joissa oli halvalla elokuvia, pelejä ja musiikkia. Tänä vuonna taas vaikutti sille että entistä laihempi määrä tavaraa oli ripoteltu sinne ja tänne, että saataisiin illuusio suuresta ja mahtavasta. No olin hyvä asiakas ja plarailin kaikkia muita kuin musiikkilaareja koska ne olivat jotenkin juosten kustu.

Ensiksi osui boksipöydästä käteen Housen 3.kausi, joka on uupunut kokoelmasta. Vaikka mitään suurta himoa ei tuohon nyt ole kun neloskauden jaksotkin pyörii tv:ssä niin eihän sitä sovi jättää dvd-kokoelmaa puolitiehen (kaudet 1 ja 2 odotti kaveria) joten 14.90€ hinnalla nappasin mukaan.

Seuraavaksi tönötti irrallisessa hyllyssä Pasilan ensimmäinen ja toinen kausi, hintaan 6.90€ joten nyt oli oikea ostaa tuo 2.kausi tästä kivasta sarjasta. Huumoria tämä ihmiskunta kaipaa aina ja jatkuvasti.

Laarien selailu jatkui ja jo ennakkoon odotettu nimike, se ristiriitaisen palautteen saanut, Benjamin Buttonkin tuli hankittua nyt. Tämä lähinnä sen takia kun Sanna on viime aikoina enenevissä määrin valitellut miten ei ole hänelle mitään katsottavaa minun kokoelmassani.
Myös seuraava valitsemani elokuva voinee kiinnostaa naistani, mutta myös minua .. Philip Seymour Hoffmannin ja Meryl Streepin tähdittämä Doubt kuului myös 6.90€ hintaryhmään.

Jätin kaukaloihin muutamat leffat pois jotka olin alunperin kerännyt, näihin kuului mm. Indy 4.

Vaikka musiikkilaatikot olivatkin sekaisin kuin karvat perseessä niin ohi kulkiessa silti yksi kansi osui silmään ja aikalailla heti sen nappasin mukaani. Spotifystä on aika usein soinut Daft Punkin Homework levy, kun töissä musiikkia olen kuunnellut. Nyt sen sitten sain ihan fyysisestikin kuunneltavaksi.

Ihan hyvä saalis siis näiltä Galna Dagareilta.
Vielä kun lisää kiersi niin mukaan tarttui pari t-paitaa, lakua ja muuta pientä paskaa joka ei kiinnosta kuin saunakavereitani.

No kivan reissun päätti jo aikaisemmin päätetty ruokailupaikka, eli tie vei taas Kampin Satkariin, jossa ah niin ihana Nepalilainen teki rautaa.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

No kirjoitan Finnish Game Awardseista


UPDATE:
http://moontv.fi/ohjelmat/gamer/finnish-game-awards

OMG LOL!!


Chatissa jo kaiken kerroin tästä tilaisuudesta, mutta tänne silti aion pari riviä laittaa että parin vuoden päästä voin muistella tätäkin käyntiä.

Kun televisio hajoaa niin vaihtoehtoja on että:

1) kuvataan jakso Gameria niin että muka pelaamme

2) näytetään varastossa oleva jakso

3) laitetaan rookiet suomen pelialan gaalaan kylmiltään ja tehdään siitä erikoisjakso.

Arvaatteko mikä vaihtoehto kävi toteen? No minä kerron! Menimme Finnish Game Awardseihin ja tarkoituksena oli saada aikaan yhden jakson verran materiaalia.

Kaikki alkoi hyvin ja koko Gaala näytti tylsälle. Ovella toki sysättiin heti kuohujuomaa käteen ja pääsisäänkäynnin kohdalla oli harmaapäisiä ihmisiä jotka taputtivat toisiaan selkään (sekä vertauskuvallisesti että oikeasti). Tämä oli pelottavaa ja nuristiin kollegani kanssa pimeässä nurkassa.
Kuvaajamme oli odottamassa meitä väärässä paikassa ja kesti hänen tulonsa paikalle, joten kävin täyttämässä kuohujuomalasini.

Kello läheni gaalan aloitusaikaa ja julkkiksia alkoi ilmestymään paikalle. Olin innoissani kun näin ihmisiä kuten Eva Wahlström (ihana!!) ja Kari Hietalahti, koska näitä voisi haastatella eikä tarvitsisi häpeillä kun ei tiedä nimiä! No kokemus opettaa ja nyt tiedän että kameroiden kanssa olisi pitänyt mennä paikalle tässä vaiheessa, sillä suurin osa näistä kuuluisuuksista haluaa vaan naamansa ruutuun ja lähetyksen jälkeen poistuvat paikalta.

No pian alkoi ohjaaja huutamaan että seuraavan tunnin ajan teidän pitää olla paikoillanne, koska suora lähetys alkaisi. Saisi kyllä hurrata ja tanssia pöydilläkin (joka myöhemmin toteutettiin niin että turvamies tuli paikalle), mutta pois ei saa lähteä!
Kuvaaja ehtikin sitten paikalle ja alettiin töihin ja otin kolmannen kuohujuoman!

Alkujuonnot Gameriin meni miten meni, en tiedä .. editoija saa pitää huolen näistä.
Muutenkin meidän pöytä oli niin syrjässä että emme nähneet lavalle ollenkaan ja äänipuolikin oli niin ja näin. Väliäkö sillä kun alkoi viinitarjoilu.
Samaan aikaan alkoi Gaala ja Fintelligens alkoi lavalla musisoimaan. Panimme jalalla koreasti kappaleen ajan ja hiki tuli.
Koko tapahtuma oli aika tiivis ja kameratyttömme saikin juosta tosissaan kun ensin kuvasi lavaa, sitten tuli takaisin pöytää ja kuvasimme minun ja Rainen kommentin voittajasta.

Kun palkintojen jako loppui, alkoi ruokailu.
Alkuun saimme äyriäislautasen jossa oli kampasimpukkaa ja katkarapuja rucolapedillä.
Juomaksi lisää viiniä!
Olisikohan alku- ja pääruoan välissä ollut mahdollisuus tehdä haastatteluja? Muistikuvat alkaa pätkimään tässä vaiheessa.
Pääruoaksi oli kuitenkin Chateaubriandia .. ei ollut kovin medium mikä oli pettymys.

No tämän jälkeen ainakin painuttiin hommiin ja haastatteluja tehtiin.
Tärkein kuva joka saatiin oli toki Gamerin homoista ja vanhoista naamoista (puha ja huttunen) yhdessä. Toivottavasti tätä muutkin arvostaa.
Haastatteluista on kovin vähän muistikuvia, mutta muistan vain että Fintelligensin pojat oli mukavia .. oikein mukavia.

Loppua kohden sitten pidettiin vaan kivaa tai ainakin minä niin tein.
Lievä morkkis jäi tästä epäammattimaisesta ratkaisusta, mutta virheistä opin ja ensi vuonna olen parempi!

Kotona olin ajoissa ja vähän jäi krapulakin seuraavaksi aamuksi.

Jarkolle mieliksi



Pitkällisen pakomatkan jälkeen pitää uskaltautua taas ihmisten ilmoille ja ilmoittaa, että elämää kaivataan tällekin sivustolle. Kiitos ja pikaisiin uudelleennäkemisiin. ;)

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Maaliskuun saldo

Up - kohti korkeuksia (Up) 4½
Kaikki Eevasta (All About Eve) 4+
Buena Vista Social Club 4
Liisa ihmemaassa (Alice in Wonderland) 4
Suljettu saari (Shutter Island) 4-

Frost/Nixon 3½
Kyläkauppiaan poika (Le fils de l’épicier) 3½
The Mist - usva (The Mist) 3½
Ollin oppivuodet 3½
Shopgirl 3½
Varjot menneisyydestä (Out of the Past) 3½
Zombieland 3½
Green Zone 3+
Kuolema vaanii varjossa (The Big Steal) 3
Juha 3-

Luota minuun (Lean on Me) 2½

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Jarkko Testaa: Linkosuo Ruissipsit (valkosipuli)


Minä en ole kovin iso ruisleivän ystävä, sen maku ei ole koskaan kiehtonut ja pari vuotta sitten lopetin kokonaan sen syömisen kun puuduin täysin. Kuitua saa nykyään pullaleivästäkin ja minä olen aina ollut hyvä kakkaamaan.

No tämmösiä vaihtoehtoisia sipsejä on nyt saatavilla.
Minä en näitä ostanut, enkä niistä maksanut mutta kerron kuitenkin mielipiteeni.

Pelkäsin että nämä olisi kuin sellaisia "Väinämöisen Palttoonappeja" joiden päälle voi laittaa aimo köntsän voita ja syödä niitä terveellisinä. No melkein oikeassa olin, paksuus ei ole sipsiluokkaa mutta käppärä muoto antaa kuitenkin kivan fiiliksen kun näitä syö.

Makuvalinta oli Valkosipuli mutta ei tarvitse haisuhenkeä huomenna pelätä sillä mietoa on.
Onneksi rukiin maku ei myöskään puske niin paljoa läpi että kuvottaisi herkkää suutani.

Ostanko joskus näitä itse? Tuskin.
Otanko toisen pussista? Joo.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Jarkko Testaa: Carte D'or - Rocky Road


Muisto nuoruusvuosilta: Jäätelöaltaassa oli oranssin väriset rasiat jäätölöö, joiden kyljissä oli sanat Teksas Pecan ja Rocky Road .. etenkin Rocky Road vei kielen mennessään makeudellaan ja kivoilla vaahtokarkeilla. Sitten kävi niin että Rocky Road katosi ja jäljelle jäi vain Teksasin Pecaani .. sitten sekin oli historiaa.

No tänään kävin Stockmannin Herkussa ostoksilla ja kylmäkaapissa paistoi silmään yllättäen Rocky Road .. tuoteselosteen mukaan sisältö täysin sama kuin se muisto nuoruusvuosilta, joten illaksi tätä oli pakko ostaa.

Miten maku vei nyt mennessään? Oliko kaikki ennallaan?
Valitettavasti kaikki ei ollut kuin ennen ja tämä tuntui laimealle kopiolle.
Nykyään kyllä kaikki on niin makeaa että ei edes jäätelöt rokkaa maailmaa kuin 10 vuotta sitten.
No olihan Rocky Road kuitenkin helposti lusikoitavaa ja ne vaahtokarkit olivat edelleen kivoja. Pähkinät olivat ärsyttävästi vain murusia jotka tuntui hiekalle suussa.

No lopuksi avainsanoja googlettajille: Jäätelö, Jätski, JättäräTättärä, Halla-Aho, Tukiainen ja Tissit.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Jarkko Testaa: Coca-Cola Cherry


Coca-Cola Company on jo jonkun aikaa kerännyt mainetta jonkinlaisena nuorten suosikkijuomana. Syynä lienee universaalinen makeus joka vetoaa sekä mustiin että keltaisiin.
Ameriikan Yhdysvalloissa on monenmoisia makuja tähän alkuperäiseen kolajuomaan yhdistetty, mutta Suomessa ei laiskat paskat näitä jaksa valmistaa.

No nyt on ilmestynyt vihdoin Kirsikkainen Coca-Cola suomen kauppoihin, tosin ilmeisesti vain K-Ryhmän kauppoihin. No mites tämä toimii? Kokeillaanpa.

Ostin pullon kaupasta ja pidin sitä kylmässä.
Avasin korkin ja pullo sihahti (hiilihappoa!).
Kaadoin lasiin (McDonaldsista saatu Coca-Cola lasi, sininen) pienen määrän ja katsoin helmeilyä.
Haistoin ja totesin hajun Dr.Peppermäiseksi .. kenties aavistuksen laimeammaksi.

Makuhan on tärkein,eikö? On! Kyllä!
No mille se maistuu kysyy moni, minäpä kerron.
Maku on hyvä, oikein hyvä .. Aikalailla sama kuin Suomalaisen Dr.Pepperin, mutta häviää siis "kirsikkamaisuudessaan" original Dr.Pepperille.
En tiedä oliko hampaissani paskaa, mutta jälkimaku tuntui olevan tyly.
Tätä asiaa tutkin, mutta tuskin palaan asiasta kirjoittamaan.

Toivottavasti Cherry Coca-Cola ei ole vain Limited Edition, kuten etiketti kertoo. Tätä pitäisi aina saada jos haluaa.

Lopuksi vielä avainsanoja että googlettavat tämän löytää: Kokis, Kirsikka kokis, Kirsikka Coca Cola, Tissit, Maku, Astrid Thors, Demarit ja pillu.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Jarkko Testaa: Otto Lonkero - Black


Sarjassamme "ai uusi, no maistetaan" kokeillaan Otto Lonkero-merkin uutta tulokasta.
Tämä tuntee nimen Black .. sen vastapari on White, joka on nokkelaa!
Blackin mauksi kerrottiin "Cola" .. White olisi ollut "Pina Colada" joka tuntui kamalammalle.
Tölkki siis mustaa ja kassalle.

No ensihaju .. imelä.
Kuin sellaista Cola-tiivistettä jota Sodastream laitteisiin kaadetaan kun halutaan halvalla pahaa kolajuomakorviketta. Lasiin kaadettuna tätä voi luulla pepsi Maxiksi.

Maku? Ensiksi melko vastenmielinen.
Tässä maistuu se sokerinen lonkero jota Otto on ja sitten se kola jokseenkin vahvana.
Ei herkkua, mutta tähän nopeasti tottui. Jo toinen huikka oli miellytävämpi.
Janoisena tämä tuli oikeastaan aika nopeasti juotua ja vaikka ei niin hyvää ollut niin silti jotenkin alkoi tekemään mieli MAC-mehujäätä.

Kiitän:

+ Tölkki on kiva
+ Mehujää mielikuva on kiva

Moitin:

- Sokerista lonkeromakua
- Lapsiystävällisyyttä.

Jarkko Testaa: Pringles - XtremeFlamin' Chilli Sauce


Näppärän ravintolakeikan jälkeen suussa oli tulinen olo (Santa Fe:ssä syöty tulinen pihvi oli oikein passeli) ja matka vei sen jälkeen Stockmannin uudistettuun ruokaosastoon.

Paikan layout oli kamalan sekava ja ihmisiä oli liikaa, tunnelma oli siis heikko. Jotain pikkupurtavaa illaksi piti ostaa ja perunalastuhylly näytti Pringles-putkiloa jota en ole ennen nähnyt.
Täräyttävä kansipaperi lupaa melkoista tulista kokemusta näiden syöjälle, vaikka nimi onkin perse: Xtreme Flamin' Chilli Sauce!
Ensin luulin paketin sisältävän jonkun makukastikkeen, mutta ei ..

Putkilon sivussa on tulisuuskaavio joka lupaa ns. Helvetin kovaa tulisuutta, joten ajattelin kokeilla tätä lupausta.

Yleensä en pringlesejä oikein syö, koska niiden koostumus on jotain aivan muuta kuin esim: Taffeleiden.
Pringlesien tapana on hajota suussa nopeasti pieneksi hötöksi.

No ensipuraisusta lähtien mielessä on yksi sana .. pettymys.
Missä se tulisuus? Toki tässä on jotain enemmän mutta ei niin paljoa että oikeuttaisi Xtreme-sanaan. Jälkimaussa silti pientä kivaa punoitusta tuntuu kielessä, joten ei kai nämä täysin epäonnistuneita ole.
Varmasti tissiposket näistä valittaa kun ei voi syödä kuin pari .. pitäisi kai Habanero-lastuja alkaa ostelemaan niin tietäisi mitä oikea tuska on.

Kiitän:

+ purkki on kiva
+ lopun pieni tulisuus kielessä

Moitin:

- Ylilupailu
- koostumus