No hei, tässä se nyt tulee. Onhan siitä seitsemän kuukautta kulunutkin.
Perjantaina 9.3. vähän klo 8:n lentokoneen renkaat irtosivat Seutulassa lentokentän kiitoradalta ja laskeutuivat hieman reilut kuusi tuntia myöhemmin maailman suurimman lentokentän (tää ei muuten ole lähellekään totta, mutta näin Aurinkomatkojen opas valehteli!) kiitoradalle. Se ei jäänyt reissun ainoaksi maailman suurimmaksi, mutta siitähän Dubaissa hyvin pitkälle onkin kyse.
Jarkko varmasti toivoo, että kerron jotain säästä, joten aloitetaan siitä. Samppa kertokoon omassa raportissaan Jarkon veljen kuulumiset. Kuten muistatte, maaliskuussa oli Suomessa vielä varsin kylmä. No, Dubaissa oli lämpimämpää (vaikkakin kyseessä oli kuulemma poikkeuksellisen kylmä kevät) ja päivälämpötilat pyörivätkin enimmäkseen siinä 20 ja 30 välillä, ehkä viimeisinä päivinä saattoi olla lämpimämpääkin, mutten ole aivan varma. Kesäisin Dubain päivälämpötilat pyörivät 40 ja 50 asteen välillä, joten siihen nähden kohtuullista ja miellyttävää. Mitään muutahan taivaalta ei ollut tarjolla kuin aurinkoa...enpä muista yhtä ainoaa pilvenhattaraa missään reissun aikana nähneeni, joten tulihan tuolla hieman itseä poltettua, mikä laukaisikin myöhemmin Suomessa sen vyöruusun, mutta nauretaan sille joku toinen kerta.
 |
| Kulta-automaatti |
Noh Dubai, niin. Kyllähän siellä totta tosiaan komeita ja erikoisia pytinkejä oli, ja tietty se puhtaus joka paikassa ihmetytti. Meidän ensivaikutelma oli kuitenkin hieman erilainen. Hotellimme nimittäin sijaitsi Bur Dubaissa, jota voi varmasti kutsua vanhaksi Dubaiksi, sillä juurikin niille kulmille Dubai aikoinaan perustettiin ja jotain ikivanhoja ja alkuperäisiä torneja hotellimme ikkunasta näkyvän Dubain museon pihalla olikin. Joka tapauksessa tuo Bur Dubain alue oli aikalailla erilainen kuin se Dubai, joka maailmalle välittyi. Tuolla ei nimittäin glamourilla juhlittu, vaan katunäkymä oli hieman jopa persoonaton läpileikkaus vanhoista kerrostaloista ja kaikenlaisista kaupoista, pikkuliikkeistä ja ravintoloista. No, toki aluetta koristivat muutamat upeat moskeijat ja arabimaille perinteiset kauppapaikat soukit, joissa kaupankäynti olikin aikamoista...niin ja olihan ihan hotellimme lähellä pittoreski (voiko jotain sanaa enempää enää vihata) perinnekylä, joka oli taas sitä vanhaa mutta puhdasta dubaita. Tässä kohtaahan muuten on täsmennettävä, ettei tuolla Bur Dubain alueella asunut varmaan yhenyhtäkään Arabiemiraattien kansalaista, vaan kyllä tuo tänä päivänä on lähes täysin intialaisten, pakistanilaisten, ja mitänäitänyton kansoittamaa, joten ehkäpä tuolla käppäillessä tunsi enemmänkin olevansa Intiassa...tai erityisen puhtaassa versiossa Intiasta...tai mistäpä minä tiedän kun en ole koskaan Intiassa käynyt.
Tutustuttiinhan sitä toki huolella myös siihen tunnetumpaan osaan Dubaista. Juntteja suomalaisia koska olemme, niin mikäs onkaan parempi tapa tutustua kohteeseen kuin osallistua Aurinkomatkan kaupunkikierrokseen. No, tällä kertaa se oli oikeasti varsin antoisa kokemus, sillä kierroksella oppaana toiminut matami oli 70-luvulta asti Dubaissa elänyt, ja osasi kyllä varsin tarkkaan kertoa itse kohteesta ja sen monesta kummallisuudesta liittyen byrokratiaan ym. ym. Niitä en jaksa millään eteenpäin kertoa, mutta todettakoon että kummallista oli siellä maailman meno. Googlettakaa jos kiinnostaa. Noh, tulipa kierroksella hurjien tarinoiden ohessa nähtyä samalla läpileikkaus kaupungista hurjine pilvenpiirtäjineen, keinosaarineen ja "veneilijöille" rakennettuine kaupunginosineen (Marine City).
Noh, toki noihin tärkeimpiin kohteisiin tuli tutustuttua sitten viikonlopun aikana tarkemminkin. Liikkumiseen käytettiin taksin lisäksi metroa, jonka käsittämätön puhtaus ja koreus pisti Helsingin metroa käyttäneen melkein vituttamaan. En nyt sanoisi, että kaipaan viereeni haisevaa reiskaa tai patea tahi käytävälle musisoimaan romanikerjäläistä, mutta jotenkin ne vaan metrossa kuuluvat asiaan.
 |
| Ukkoja putkessa |
 |
| Aquaventuren aluetta |
Ensimmäiseksi tuon viikon aikana suunnattiin maailman suurimpaan(tm) vesipuistoon Aquaventureen, joka sijaitsi sen tekopalmusaaren kärjessä, ehkäpä koko Dubain hienoimman hotellin kyljessä. Noh, se maailman suurin tarkoitti tässä kohtaa pinta-alaltaan suurinta, mutta varsinaiset huvitukset paikassa oli yllättäen aika vähissä. Rengasmäkiä siellä riitti, oli pimeydessä kieppuvia mäkiä ja välillä mentiin haiakvaarion läpi, ja kivahan niitä oli aikansa laskea, mutta kun yhden hurjan "Leap of faith"-nimisen putouksen lisäksi (jota en uskaltanut laskea) siellä ei mitään sen kummempaa ollut, niin lopputulema oli, että pienoinen pettymys tuo maailman suurin oli. Serenassa viihdyn paremmin. Lisäksi sattui olemaan ehkäpä viilein päivä koko reissussa, ja iltapäivällä tuulen yltyessä tuolla oli oikeasti ihan helvetin kylmä.
Entäpä sitten ostoskeskukset. Niihinkin saimme aikaamme kulutettua, vaikka varsinaisesti ostoksia ei hirveästi tehty. Mall of Emirates -niminen ostoskeskus on kuuluisa siitä, että samassa yhteydessä sijaitsee laskettelukeskus. Pitihän sekin ihme nähdä, ja totta tosiaan, lasin läpi pystyi seuraamaan kun onnettomat arabit koittivat suksillaan alas muutaman sadan metrin pituista rinnettä alas suihkia ja taas hissillä ylös. Itse ei vaivauduttu, kun se kuitenkin jonkin verran maksoi (en muista enää kuinka paljon). Valitettavasti sillä kertaa ei näkynyt keskukseen hieman aiemmin roudattuja pingviinejä.
 |
| Mä oon hyvä. |
Ostoskeskuksena tuo Mall of the Emirates oli suuri, muttei kyllä yhtään mitään verrattuna maailman suurimpaan(tm) ostoskeskukseen, Burj Khalifa tornin kupeessa sijaitsevaan, Dubai Malliin. Saatana sentään, tuon kiertämiseen ei yksi päivä riittänyt ja tuli mieleen (heh), että onko tämä nyt kaikki minkään arvoista, mutta kyllä siellä yllättävän hyvin koki viihtyvänsä. Liikkeitä oli aivan joka lähtöön (yhteensä 1200), yhdessä siivessä löytyi Bloomindale'sit, Lafayttet ym. eliittipaikat, eikä siellä paljon muita näkynyt kuin kuninkaiden lailla kohtelua saavat valkokaapuiset alkuasukkaat. Muualta sitten löytyi kaupat tavalliselle kansalle ja niitä kyllä sitten riitti, kuten myös ravintoloita niin maan joka saatanan kolkasta (skandinaavinen ravintola oli ainoana lähes tyhjä). Lisäksi vastaan tuli maailman suurin(tm) akvaario, vesiputouksia ja luistelukaukalo. Laskettelurinne jäi siis välistä, mutta luistelemaan sentään mentiin. Illan pimentyessä käytiin vielä katsomassa Mallin vieressä sijaitseva maailman suurin(tm) suihkulähde, jossa oli upea ja tunnelmallinen näytös Las Vegasin malliin.
 |
| Dubai Mall Burj Khalifasta kuvattuna |
No, koska se Burj Khalifa -torni siinä vieressä patsasteli, niin pitihän sielläkin käydä. Taisi kolmenkymmenen euron huitteilla maksaa se nousu sinne ylös. "At the Top" luki lipuissa ja opasteissa, mutta huijaustahan se on. Ei se missään huipulla todellakaan ollut se näköalatasanne, vaan hädin tuskin puolen välin yläpuolella (eli noin 500 metrissä, 124. kerros). Toisaalta, oli se riittävän korkealla sekin, jopa niin korkealla että korkean paikan kammosta kärsivä Outini totesi, ettei tuolla pelota, sillä maisemat olivat samanlaiset kuin lentokoneessa. Mutta, helvetin upean näköinen rakennushan se on sekä ulkoa että sisältä ja esimerkiksi hissinoususta (maailman nopein(tm)) oli aikaansaatu varsinainen spektaakkeli. Ei kaduta että kävimme.
 |
| Vedin vatsan sisään - ei auttanut |
Jos ette tienneet, että Dubai on rakennettu hiekan keskelle, niin nyt tiedätte kun kerron. Kävimme nimittäin toki siellä autiomaassakin, ja kiva reissu se oli sekin, vaikka oli niin perinteinen matkatoimiston retki kaikkine kujeineen että. Ensin ajeltiin hyvä tovi pitkin jyrkkiä dyynejä hienon maasturin kyydissä kuskin kysellessä revittelyn lomassa "have fun?". Jos ei superhauskaa niin ainakin ihan hienoa. No, kas kummaa, keskelle aavikkoa olikin pykätty turisteja varten joku hemmetin keidas, jossa syötiin, katsottiin tanssiesityksiä ja ratsastettiin kamelilla. Ei niin turhauttavaa ja tylsää kuin miltä kuulostaa, sillä oli tuo ihan kiva ilta tuokin.
Öö, mitäs vielä. No ruoasta. Ei ihan hirveästi ihastuttu perinteiseen arabialaiseen ruokaan, vaikka sitä urheasti pariin kertaan koetettiin. Siinä ainoana kertana kun oltiin umpiarabialaisessa ravintolassa, niin päätin kokeilla perinteistä, nimenomaan emiraateille perinteistä liharuokaa. Englanninkielinen teksti lupaili annoksen sisältävän naudan- ja lampaanlihaa. No perkele, kyllähän minä lihaa syön oli se tehty sitten miten tahansa. No, lopulta kun lautanen tuli, niin jouduin tarkistamaan kantaani, sillä ilmeisesti olin missannut menusta sanan mashed (tai sitten sitä ei lukenut siinä), sillä todellakin lautasellani oli muutaman salaatinlehden, tomaatinpalan ja ohran seurana lihasosetta. Söin, mutta ei ollut kamalan kivaa. Sen jälkeen pysyttiinkin tutummissa ruokakulttuureissa ja varsinkin intialaiset ravintolat vetivät puoleensa.
Niin, kyllähän Dubai kokemisen arvoinen paikka oli. Näkemistä perkele vie riittää, kelit on vähintään lämpimät, shoppausmahdollisuudet on, öh, riittävät enkä turvallisemmassa lomakohteessa ole koskaan käynyt. Uimarantojakin riittää, vesi on lämmintä ja erittäin puhdasta. Ai niin ja hintataso. Ennakkokäsitys oli, että hinnat on hieman Suomen hintoja halvemmat, mutta paskan vitut. Tai no, siellä kauppakeskuksissa asia näin olikin, mutta siellä Bur Dubain alueella ruokakaupassa oli kymppiä todella vaikea saada kulumaan.
 |
| Dubain museo ja muuta Bur Dubaita hotellihuoneesta käsin |
Miinuspuolet sitten. Kyllähän se paikan keinotekoisuus ihastuttaa, mutta myös pidemmän päälle ärsyttää. Ja kyllähän lomailuun se pieni kaljanjuontikin kuuluu asiaan. Tuolla mitään alkoholia ei saa muualta kuin ravintoloista, joissa se on sitten aika kallista. Tullessa onneksi hoksattiin jonkin verran kaapata tax freestä juomia matkaan, mutta ei se ollut ollenkaan sama. Ei ei ja ei.
Niin, mennäkö uudestaan? Piakkoin reissun jälkeen oli fiilis, että kyllähän tuolla voisi uudestaankin käydä. Nyt kuukausien jälkeen tunnelma on kuitenkin vähän sen suuntainen, että eiköhän tuo jo nähty. Tiedä sitten mitä ihmeitä tuonne vielä tulevina vuosina keksivät sen jälkeen, kun saavat loputkin tekosaaret valmiiksi. Ihan loputonta touhu ei voi kyllä olla, sillä on se öljykin loppumassa noin kahdenkymmenen vuoden päästä. Mutta ehtiihän sitä. Dubain museossa pyörineessä esittelyvideossa tekosaarten käsittelyn jälkeen kuvaan astelivat dinosaurukset, joten ehkäpä...
