tässä teidän dear old boy, takaisin matkalta .. eli olen ollut travellaamassa.
Lontoo on nyt nähty ja kadut tuli keskustassa tutuiksi, ei kuitenkaan niin tutuiksi että ne olisivat käyneet tylsiksi viimeisinä päivinä.
Tämä reissu oli mainio ja tarjosi paljon, mutta paljon jäi vielä näkemättä. Lontoo oli paikkana oikein mukava ja iloisia hetkiä oli monia.
1. Päivä
Herätys oli aikainen, 03:30 ylös ja 04:30 taksi haki.
Kiitos muistivirheeni olimme tunnin liian ajoissa ja lentokentällä kaikki oli kiinni, joten oli hauskaa kävellä tyhjää kenttää. No lento meni kivasti ja vaihtokin onnistui kommelluksitta.
Perille saavuimme paikallista aikaa joskus 12:00 aikoihin ja metro matka lentokentältä oli onnistunut, kestoa sille kyllä tuli 55 minuuttia. King's Crossin asemalta kävelimme hotellille päin ja pysähdyimme lounaalle pubiin. Ensimmäinen ja ainoa syömämme Fish & Chips oli ihan jees ja iloinen helmeilevä 0.568 tuoppi oli raikasta ja ihanaa.
Hotelliin heitimme kamat ja lähdimme talsimaan katuja suuntana Oxford Street. Isoimman vaikutuksen teki itseään 250 vuotiaaksi tituleeraava Hamleys lelukauppa, jonka jokainen kerros oli oma elämys. Tästä oli oivaa jatkaa Piccadilly Circukselle jossa tutut mainoskyltit olivat kaikkien nähtävissä.
Sohon alue muutenkin oli oikein hauska, britit tykkäävät tehdä teatteriesityksiä kaikista elokuvista. Mainostaulut oli kivoja ja jotkut jopa näyttäviä. Samassa osiossa sijaitsee muuten Chinatown joka oli komea paikka! Ruoka tuoksui ja kiinalaisia vilisi.
Aikainen herätys ja vain pienet torkut lentokoneessa saivat sen aikaan että jo 21:00 aikoihin olimme nukkumassa hotellilla. Sitä ennen kyllä olimme illallistaneet melkoisen setin Wasabi nimisessä sushi-ketjussa.
Päivä 2.
Herätys oli 7:30. Totesimme brittiläisen suihkukulttuurin heikkouden (vedenpaine?) ja menimme syömään hotellin tarjoamaa aamiaista.
Oliko munaa? Oliko pekonia? Ehei, vain muroja ja leipää! No ei kai se mitään, kaikille meille on tuttu rasvainen aamiainen muista yhteyksistä. Sain vatsan täyteen ihan noillakin ja sitten olikin aika loikata metroon ja kohti Abbey Roadia. Tuolla kadullahan sijaitsee samaa nimeä kantava studiorakennus jossa mm. The Beatles on äänittänyt kappaleita. Metroaseman kupeessa oli Beatles Coffee Shop josta sai muiston ostettua ja ohjeet vielä missä katu sijaitsee (lähellä!).
Aikamme heiluttua edestakas Abbey Roadia olikin aika taivaltaa Regent's Parkin suuntaan. Se on iso puisto jossa oli koiria ja ihmisiä. Noin harmaana päivänäkin paikka oli ihan kiva vaikka kesällä varmaan tuplasti kinda dunno.
Miksikö menimme Regen'ts Parkkiin? No päästäksemme Camden Towniin joka oli kyllä sellanen että ok kai ihan kiva kuitenkin. Samoja kamoja myyviä liikkeitä oli vaikka kuinka paljon, mutta sentään ruoka-alue oli kiva.
4£ maksoi melkein kaikissa kojuissa iso kasa ruokaa ja vaihtoehtoja oli mistä valita. Löytyi Thai-, meksiko-, kiina-, joku muu mikä ruokaa. Tylsinä otimme vain Intialaista.
Tähän ei päättynyt päivän turismi vaan Camdenista metrolla Big Benille, koska se on iso kello.
Tämän lisäksi halusin Westminster Bridgen toiseen päähän seisomaan, koska sillä paikalla oli ollut Monty Pythonkin sketsissä.
Sitten kun vielä kävi pubissa vähän keräämässä energiaa niin pääsi hotellille ottamaan pienet unet ja illaksi pääsi taas Oxford Streetille ja Sohoon katselemaan lisää juttuja ja asioita.
Päivä 3.
Pitkään aprikoimme että pitääkö sinne saatanan vahakabineettiin mennä. Tyyriskin oli ja melko turistia .. mutta koska olimme turisteja niin menimme ja ostimme turhaan ennakkoon liput, koska aikaisin aamulla ei ollut jonoa muutenkaan. Hauska ovimies teki turvatarkistuksia ja kyseli mm. alkoholijuomien perään. Tutkiessaan Sannan laukkua pudotti hän hihastaan pienen viskipullon Sannan laukkuun ja alkoi utelemaan tästä. Sellaisia ne on ovimiehet Lontoossa, neekereitä.
Madame Tussaud oli ihan kiva, mutta ei mahtava. Monet hahmot olivat todella kökköjä ja vain uudemmat herätti ihmetystä. Lisäksi useat nuket olivat kuluneita.Samalla alueella sijaitsi myös oikea Baker Street ja sillä Sherlock Holmes museo. Se oli kiinni vielä kun menimme käymään sen edessä.
Menneisyys ja nykyisyys iski kättä samalla kadulla, koska naapurissa oli The Beatles Store josta olisi voinut ostaa kalliilla monia juttuja. En ostanut mitään.
1872 perustettu pubi oli kiva. Isoa baatiskiä reunusti omat lasikopit jolla wanhana aikana erotettiin porvarit ja työläiset toisistaan. Täällä myös kohtasin pahinta englantimongerrusta matkallani ja kyypparin sanomiset menivät täysin ohi.
Kuitenkin tilauksen sain tehtyä ja halpaa oli, kenties halvimmat oluet koko reissulla (Siideri ja Ale tuoppi ja sipsipussi alle 6 puntaa).
Covent Gardeniin kun vielä ehti niin siellä söin Steak & Ale pien, perunamuusin kera. Makoisaa oli tämä ruoka, joten brittien ruokakulttuuri ei ole paskaa mielestäni.
Covent Gardenin tupakkakaupasta ostin rasian nenänuuskaa, jota on sitten kiva poikain kanssa nenään vedellä kun olutta juo. Se raikastaa ja aivastuttaa!
4. päivä
Tämä oli viimeinen päivä ja matkalaukun kanssa sitä piti viettää.
Suuntasimmekin Hammersmithiin päin ja kohti megalomaanista ostoskeskusta jossa yli 300 liikettä oli. Siellä myös koko reissun paras ateria tuli syötyä, tosin se oli Vietnamilaista.
Pho-keitto oli herkkua ja tulista. Nuudelikeittoa syötiin puikoilla ja tunsin oloni vammaiseksi ja hattukin jäi päähän.
Metro kuljetti lentokentälle kivasti ja kotiin ehdin puolen yön aikoihin, eli oliko reissu onnistunut? Kyllä vain.
Menisinkö toiste? Kyllä vain.
