Pitkään on Helsingissä asuttu, mutta eipä ole koskaan Sea Horsessa, eh eli ö-sikalassa-ö, tullut käytyä. Paikan hyvä maine on tiedossa ja nyt kun itse se tuli koettua niin en ole erimieltä.
No Sunnuntai oli muutenkin hieman Helsinki keskeinen.
Polkaistiin ensin Alppilan kautta Kallioon, josta Merihaan kautta Suvisaaren kaasulaitokselle. Sanna kuvia räpsi tovin koska puitteet olivat kunnossa.
Tuolta sitten Merihakaan josta polkimimme sotkivat Kruununhakaan ja sen pienille kaduille. Kaunista on siellä ja onpas jäänyt paljon kivoja detaljeja huomaamatta.
Tuon jälkeen sitten tulikin mieleen että ajamme Sea Horsen suuntaan koska nälkä oli.
Sanna ei vastustellut.
Ravintola oli aika täynnä, ilman pöytävarausta kuitenkin sai paikan ja palvelu oli ystävällistä kuten mainekin on luvannut. Sääli että "Sikalan" kuuluisa portsari ei vielä ollut töissä, kuulemma saa hän tuntemaan asiakkaan herraksi.
Tilasin itselleni pariloitua maksaa, Sannalle piisasi lämmin lohivoileipä.
Annos oli kookas ja perunamuusi taivaallista. Maksa oli pehmeää ja puolukkainen kastike täydensi annosta kuin perse naisen pakaroita. Myös parit rapeat pekonisiivut antoi ihanaa makuaan mukavasti.
Pelkka lämminvoileipäkin oli kookas kuin fan ja herkullisen näköinen.
Kokemuksena oikein mainio tuo ravintola, viihtyisi pidempäänkin joku ilta tuolla. Asiakaskunta oli iältään moninaista, ikähaarukka oli 20-80 v.
Ilma hemmotteli ja takaisin mennessä pysähdyttiin vielä Mestaritalliin terassille yhdelle.
Näin nössö blogiteksti,
tehkääs perässä!
