Sarjassamme "Kirjoitan että ensi vuonnakin muistan miten kivaa oli". Mukavaahan se on mennä katsomaan miten suomen peliala juhlii, kun merkittävä teos ilmestyy. Oitis siis hyväksyin kutsun kun Alan Wake kekkereihin pyydettiin.
Juontajaparin ja kuvaajatytön kanssa tapasimme tunti ennen H-Hetkeä ja joimme oluet ja vähän suunnittelimme iltaa. Ihmisiä kerääntyi vähitellen The Tiger-yökerhon eteen ja kaivoimme kameran esiin noin 15 minuuttia ennen sisälle pääsyä.
Juonnot lensi kepeästi nauhalle ja olikin aika siirtyä sisään. Järjestely kusi tässä vaiheessa ja jono kasvoi aika huikeisiin mittoihin. Useat sadat ihmiset jonottivat että pääsisivät 1 hissiin, jonka edessä seisoi 1 hikinen mies joka tarkisti nimilistasta ihmiset.
Tämän lisäksi hissillä tuli myös muita ihmisiä, sekä myös vieraita muista kerroksista joka sekoitti pakkaa entisestään.
Ylhäällä sitten narikassa jaettiin arpalippua ja krääsää (avainnauhaa ja taskulamppua) sekä kouraan sai makeaa kuohuviiniä (FIGMA Gaalassa oli parempaa!). Nopeasti kameralle esiteltiin alkutunnelmia ja sitten alkoikin Gamerin ruokaspesiaalia ja kommentoimme ruokapuolta. Tarjoilu oli pientä, mutta neste painotteista.
Haastatteluja saatiin tehtyä alkuun heti pari, joka vähensi paineita.
Meno oli leppoisaa ja juomalla kostutettiin kurkkua aika kivasti.
Lisää haastatteluja ja tunnelma kuvaa .. Virallinen osuus alkoi, sen juonsi se Radio Rockin joku mies. Lavalla jutteli Microsoftin ja Remedyn jätkiä ja lopuksi kaikki pelintekijät tuli eteen.
Tämän jälkeen tuli hätäinen vaihe ja kuulutettiin että kohta se on siinä!
No hämmennyin entisestään kun ilmaiset juomat loppuivatkin nenän edestä ja maksoin kahdesta tuopista.
Parvekkeelle menimme kun Poets of the Fallin keikka alkoi.
Hauska hetki oli kun Raine haastatteli Sam Lakea ja kaksi kaverusta näki MoonTV:n tarrat ja alkoivat juttelemaan että "onko muka moontv taas .. se on ihan paska ja turha ilman stakulaa"
Menin ja keskeytin heidän juttelunsa ja näytin MoonTV tarraa bleiserissäni ja kerroin miten tuskin enää kiinnostaa tulla paskahommiin vanhojen naamojen. Ihan hyvä keskustelu saatiin sitten aikaan aiheesta ja hyvissä merkeissä erottiin. Mukavat keskustelut sain myös erään tekoälyrobottien kanssa töitä tekevän kanssa, jopa niin mukavat että POTF keikka oli loppunut ja hämmentyneenä sitten menimme takaisin sisään kun haastatella olisi pitänyt.
Tuurilla onneksi kitaristi Olli sitten tulikin vastaan ja sain luvan jutella.
Tuuri oli matkassa myös tämän jälkeen kun hokasimme että "perkele, bileethän jatkuikin vip loungessa" jonne pääsi vain leimalla joka kädessä näkyi uv-valolla.
Siellä sitten alkoikin ne kunnon pirskeet ja viina virtasi, örvellystä kuvattiin ja selkiä taputeltiin.
Rakastuin vodkaan ja karpalomehuun, enkä edes oksentanut.
Illan kruunasi joku känninen teini joka tuli kameran eteen selittämään yrityksestään jonka perustaa ensi viikolla. Pyysi yhteystietoja paskana olevaan kännykkäänsä ja annoin pomon email osoitteen.
Loppujuonnon jälkeen ehti vikalla sporalla kotiin ja mieli oli aamulla ehkä vähän heikko, mutta hyvä.
Kivat kekkerit .. kiva boogie.
