Ei, Sarahin mietelmät eivät ole temmanneet maailmankuvaa järisyttäviin lukuhetkiin vaan kyse on siitä sisäisesti kauniimmasta Palinista, Michaelista. Miekkosen päiväkirjojen ensimmäinen osa tuli hankittua jo keskellä kauneinta suvea leppoisiin lukuhetkiin puistossa ja rannalla, mutta niinhän siinä vain kävi että järkäle jäi kesken ja kirjan ja sen käsittelemän viimeisen vuoden pariin tuli palattua vasta jokunen aika sitten.
Reilut 700 sivua käsittävä opus sisältää vuodet 1969-1979 kattavan ajanjakson. Palinin päiväkirjainnostuksen alku on osunut kovinkin sopivaan ajankohtaan - ensimmäinen merkintä on Flying Circuksen ensimmäiseltä kuvauspäivältä. Kirjoitustyyli on päiväkirjamuotoon sopivan intiimi, joskin tekstien julkaisu on varmasti jossain vaiheessa jo kummitellut mielessä, sillä henkilökohtaisimmissa asioissa on tietty raja selvästi pidetty. Minään Monty Python -historiikkina kirjaa ei voi pitää, sillä näkökulma on vahvan henkilökohtainen ja käsittelyn alla on myös normaali perhe-elo sekä Pythonin lisäksi monet muut Palinin kohdalle noina vuosina osuneet projektit. Tuttuja nimiä vilisee mukana ja pienoisia paljastuksia päihteidenkäytöstä ja tuhmista naisista (ei tosin Michaelin itsensä kohdalla) on mahtunut mukaan.
Palinin teksti on sujuvaa, mutta tietty kiinnostus henkilöön on kirjaan tarttuessa oltava, muuten sisältö käynee pidemmän päälle puisevaksi. Mies on aina antanut itsestään mukavan leppoisan vaikutelman ja sama välittyy myös päiväkirjamerkintöjen välityksellä, mutta tekstistä paljastuu myös voimakas kunnianhimo sekä tarkka määrätietoisuus oman uran suhteen. Tällaiselle pienimuotoiselle fanille kirja tarjoaa mukavia lukuhetkiä. Seuraavat kymmenen vuotta käsittelevä jatko-osa ilmestyy ensi syksynä.
