Tämä lauantai alkoi kehnoissa merkeissä. Eilinen riita vaimokkeen kanssa vielä jyskytti takaraivossa kun nousin kymmenen jälkeen sängystä. Lyhyen ja tunteettoman huomenen jälkeen menin suihkuun.
Hiuksien kuivausten jälkeen sain kaipaamani anteeksipyynnön ja päivä alkoi näyttää paremmalle. Aloin valmistelemaan suunnitelmaani
Filmifriikissä käymisestä ja pinosin elokuvia että näkisin minkälaisen paskakasan saisin aikaan. Tiedän kyllä että friikki maksaa huonosti, mutta se ei ole minua aiemmin haitannut, sillä mieltä lämmittää kun saa paskaa pois hyllystä ja tilalle mieluista. Samalla myös säästyisi rahaa ensi viikon keskusvaraston tyhjennystä varten. Kaikki tämä odotus kuitenkin mureni kun Sanna ehdotti että emme menisikään kaupungille, hän halusi jonnekin muualle tänään. Nielin katkeraa kalkkia ja pitkin hampain sanoin jotain .. ilmeisesti en ollut vakuuttava ja pian olikin Sanna puhelimessa järjestämässä kuskia Vantaalle.
Odotellessa kyytiä katsoimme jakson
The Life of Mammals dokumenttia, tällä kertaa jakso kertoi jyrsijöistä. Attenboroughin ohjelmat on huikeita ja kun on yhden jakson katsonut, tekee mieli heti aloittaa uusi. Samalla kun kengurutotta oli ruudulla, kerroin Sannalle miten olisi kiva saada Attenbörön lintudokumentti sarja. Kerroin myös että sitä ei kai enää saa mistään suomiteksteillä, mikä on ikävää.
Sannan ystävä ajoi paikalle uudelle autollaan ja takapenkille kampesin itseni. Auto on hieno, kattokin lähtee irti. Tälläiset autot ei ole lapsiperheille ja siksi olikin tuskaa olla takapenkillä sivuttain ja sai pelätä kokoajan että koska jalka kramppaa. Päänikin osui takalasiin kokoajan.
Matka meni onneksi nopeasti ja pääsimme maalaisten luokse tähän isoon kauppakeskukseen.
Ensimmäisenä toki menimme naistenvaateliikkeeseen. Toiseksi myös. Kolmanteen kun olivat menossa niin karkasin
tilt.fi pelikauppaan, ihan vain huviksi. Tiltin hintataso oli korkea joten ei pelejä osteltu.
Anttilaankin karkasin mutta siellä oli typerää tavaraa ja tiesin että täältä ei mitään osteta tänä viikonloppuna. Seurasi siis vain lisää haahuilua pitkin ja poikin.
Viimeisenä käytävän päässä oli Stockmann ja siellä pieni nurkkaus jossa on pelit+musiikki+elokuvat .. sinne siis. Alelaareja oli yllättävän paljon ja ensimmäisenä osui kohdalle
dokumentit 4.90€ laari. Näytti olevan täynnä huonoja sotadokkareita ja ei kovin ihmeellisiä eläinohjelmia. Katsoin kuitenkin tarkemmin ja mitä siellä oli?
Lintujen Maailma nimi osui silmään. Otin levyn käteen ja luin "kertojana David Attenborough". Silmäni loksahti auki suun kanssa ja hymyilin. Katsoin uudelleen laariin, siellä oli toinenkin samaa sarjaa. Ja kolmas .. ja neljäs. Henkeni salpaantui ja mietin että montako näitä olikaan, olinhan vasta lukenut tästä sarjasta Pekka Suorsan dvd-oppaasta.
Viides levy löytyi, se tekee 10 osaa. Tämän on pakko olla täysi sarja nyt!
En ole itsekäs, rakastan myös canea ja samppaa ja siksi mietin heitä heti.
Mietin canen elämää ja hänen uskonnollista aatettaan ja Samulia, joka myös pitää attenböröstä.
Uskallanko soittaa Sampalle? En tietenkään, minä tekstaan.
Odotan minuutteja .. kenties 10, kenties 15 .. Näytän aasille patsastellessani saman laarin ympäri. Kädessäni on 5 dvd-levyä, voisin kai kerätä toisetkin viisi Sampalle että on valmiina kun menen kassalle.
Alan keräämään lisää levyjä mutta kauhistus, ei ole enää kuin 4/5 tätä sarjaa jäljellä. Ei Samppa vajaata sarjaa halua, suuttuu varmaan kun häiritsen ensin tekstiviestillä ja sitten tarjoan vain vajaata sarjaa.
Sanna tulee paikalle, hän auttaa minua etsimään levyä jossa on flamingo kannessa. Sitä ei löydy. Taikavoiman ansiosta huomaan miten laarin reunan raosta yksi levy putoaa lattialle, laarin alle. Voisiko olla että siellä olisi yksi flamingo kantinen dvd? Ensimmäinen levy ei sellainen ole. Toinen on!
Nyt olisi 2 x täydellinen lintudokumenttisarja mutta Samppa ei vastaa!
Sanna sanoo että soita sille niin hän kyllä pitää dvd:t tallessa.
Perkele .. pakko se on soittaa .. en jaksa odottaa enää.
Kaivan
moderaattori samppa nimen osoitekirjasta ja painan vihreää luuria. Puhelu yhdistyy nopeasti ja nyt se soi jo kolmatta kertaa. Mies ääni vastaa sukunimellä. Ääni on normaalimpi mitä odotin. Aloitan puhelun naurulla ja esittelen itseni jarkkog:ksi .. olen hermotunut ja puhun nopeasti ja kiroilen kai paljonkin.
Samppa on asiallinen .. Sampalla ei ole s-vikaa, kuten olin kuvitellut. Samppa kuulostaa ikäiseltään. Samppa on kiinnostunut levyistä ja lopetamme puhelun hyvissä merkeissä.
Kassa katsoo minua oudosti kun menen 10 dokumentin kanssa ostoksille. Sanoo kuitenkin että dokumentti on hyvä sijoitus.
Stockmannin kassi kädessä voi mennä iloisin mielin ruokakauppaan. Sain haluamani ja kaipaamani dokumentin ja samalla autoin porilaista surkimusta!
Päivä oli hyvä!
